Outin miehen muistotilaisuus merellä sai dramaattisen käänteen, kun myrskyn keskeltä löytyi viiden nuoren uppoava jolla

Maanantai-iltana MTV Uutisten toimittaja Outi Airola oli saattamassa edesmennyttä miestään viimeiselle matkalleen sirottelemalla tämän tuhkia lähivesistöön. Illalla voimakkaaksi yltynyt tuuli oli pidätellyt liki sadan hengen venekulkuetta niin, että matkaan päästiin vasta kello 23 jälkeen. 

Muistotilaisuuden liki satapäinen seurue lipui väylää pitkin kohti avomerta, jonne tuhkat oli tarkoitus sirotella. Väylän laidalla kuitenkin huitoi Airolalle tuttu mies, joka yritti viittoa apua. 

– Väylällä seisoi mies, jonka tunnistimme. Hän on sairauden vuoksi menettänyt äänensä jo vuosia sitten, Airola kertoo.

Muuta vesiliikennettä ei ollut, ja ilta alkoi pimentyä.

– Hän heilui kauheasti ja yritti huutaa meille jotain, mutta hän ei pystynyt huutamaan, koska hän on käytännössä mykkä. Sitten lapseni ymmärsivät, että hän yrittää muodostaa sanaa "hätä" suullaan, ja viittoi merelle, Airola kuvailee. 

Myrskyn keskeltä näkyi pieni jolla

Aallokon seasta erottui metallin kiiltoa. Se osoittautui alumiiniseksi, uppoavaksi veneeksi, jonka kyydissä oli neljä noin 10-15-vuotiasta nuorta.

– Lähdimme täyttä vauhtia merelle ja näimme siellä uppoamassa olevan alumiinisen pienen jokijollan, jossa oli neljä lasta kyydissä. Vaikka oli kova tuuli, pääsimme siihen äärelle.

Airolan veneestä seuraava oli Kokkolan Meripelastajilta vuokrattu isompi vene, jossa oli miehistönä kolme vapaaehtoista meripelastajaa.

Meripelastajien alus viitottiin veneen luokse, ja neljä nuorta saatiin pian turvaan. 

Viides nuorista oli kuitenkin jättänyt aluksen ja uinut kauemmas meripoijulle.

Viides nuori roikkui meripoijun varassa

Meripelastuksen alus oli jo lähtenyt viemään veneestä löytyneitä nuoria rantaan. Airolan veneessä oli hänen viisi lastaan ja koira. He ajoivat kohti yksin jäänyttä nuorta poikaa. 

– Näimme poijulla tämän pojan. Myrsky löi jo hänen ylitse monta kertaa, mutta pää näkyi sieltä, Airola kertoo. 

Vuosikymmenen alueella asunut Airola kertoo tuntevansa meren oikut. 

– Yleensä merellä tuulet aina rauhoittuvat siinä kello 23 aikaan, mutta nyt ne lähtivät yltymään. Se oli hyvin poikkeuksellista.

Juttu jatkuu videon jälkeen.

Apuna vain lyhyet köydenpätkät

Kun he pääsivät pojan luokse, pelastusoperaatiota hankaloitti myrskyn nostattama kova aallokko ja myöhäisillan pimeä keli.

Airolan lapset yrittivät heittää pojalle köyttä, mutta veneestä löytyi vaan reilun metrin pituisia, mustia köydenpätkiä. 

– He solmivat sitä köyttä yhteen ja yrittivät heittää tälle pojalle, mutta poika ei nähnyt sitä siellä pimeässä meressä. Tuntui kestävän ikuisuuden, että saatiin poika sieltä ylös, Airola kuvailee. 

Poika oli tajuissaan, mutta kylmissään, vaikka vesi olikin heinäkuisten helteiden jäljiltä lämmintä.

– Lapset käärivät pojan viltteihin ja sitten vasta soitettiin hätäkeskukseen ja ajettiin rantaan. 

Rannassa nuoria oli vastassa ambulanssi. 

Lapset eivät voineet itse hälyttää apua

Airolan veneeseen pelastettu nuori poika kertoi heidän olleen lähellä olevalla uimarannalla uimassa. He olivat lähteneet veneellä pois, mutta myrsky oli yllättänyt nuoret.

Veden varassa olleet lapset eivät olleet Airolan mukaan itse pystyneet hälyttämään apua. 

– Lasten puhelimet olivat märkinä. Hänelläkin puhelin ja lompakko, Airola kertoo poijun varasta pelastetusta nuoresta.  

Myös Airolan edesmennyt mies oli monesti huolestunut nuorten menosta. 

– Hän oli ollut aina huolissaan lasten ja nuorten rälläämisestä sekä jäällä että kesäisin merellä, kun ne kulkupelit ovat välillä mitä sattuu.

Säiden takia myöhästyneellä muistotilaisuudella tuntui olevan suurempi tarkoitus. 

– Me osuttiin siihen paikalle juuri silloin ja pelastettiin muun muassa nämä nuoret, joista hän oli usein huolissaan, Airola sanoo. 

"Vähiten vaarallinen paikka on veneessä"

Nuorten pieni jolla oli tuttu näky myös alueen Meripelastajille.

– Meripelastajat olivat kiinnittäneet aiemminkin huomiota tähän jollaan, joka liikkui merellä. He ilmoittivat, että sillä ei tämän jälkeen voi missään nimessä tuolla isolla merellä liikkua, Airola kertoo.

Pelastustilanteessa mukana ollut Jani Puoma-Korvela Kokkolan Meripelastajista muistuttaakin, että venettä harvoin kannattaa jättää, vaikka nuortenkin alus oli jo hörpännyt huomattavasti vettä. 

– Tuollaiset soutuveneen tyyliset yleensä pysyvät pinnalla, vaikka ne olisivat täynnä vettä. Silloin turvallisin tai vähiten vaarallinen paikka on siellä veneessä kuitenkin, Puoma-Korvela sanoo. 

– Veneen jättäminen on oikeastaan vihoviimeinen asia, mitä kannattaa tehdä, hän jatkaa.

Lisäksi Puoma-Korvelan mukaan on tärkeä muistaa pienenkin veneen valaisu pimeällä sekä pelastusliivien oikeaoppinen käyttö. 

– Pelastusliivien tulisi olla päällä jo rannasta lähtiessä ja ne auttavat ainoastaan, jos ne on puettu päälle, Puoma-Korvela ohjeistaa.

Muistotilaisuutta valaisi Pohjantähti

Muistotilaisuutta päästiin lopulta jatkamaan keskiyön jälkeen rauhaisammassa lahdessa. 

– Kun sieltä tultiin takaisin siihen lahteen, niin myrsky tyyntyi aivan niin kuin sitä ei olisi koskaan ollutkaan, ja Pohjantähti syttyi palamaan ja loistamaan taivaalla, Airola kuvailee.

Airola kiittelee lastensa kylmäpäisyyttä pelastustilanteessa.

– Minä menin tosiaan niin shokkiin, että sen tuhkauurnan kanssa istuin ja säntäilin ympäri sitä venettä. 

Airolalla oli toisessa kädessä tuhkauurna ja toisessa hänen edesmenneen miehensä arvokas rommipullo, josta seurueessa oli tarkoitus lopuksi ottaa muistoryypyt. 

– Niin sitten kun lapsemme komensivat, että nyt äiti istumaan sinne, niin otin joka välissä rommiryyppyjä, sitten taas säntäilin sinne, Airola naurahtaa. 

– Ajattelin, että ehkä pitäisi osallistua jonkinlaiselle pelastuskurssille, että yhtään en olisi pystynyt toimimaan tuossa tilanteessa, hän kertoo.