Aikuisten uimakoulut kiinnostavat suomalaisia aiempaa enemmän. Suomen Uimaopetus- ja Hengenpelastusliiton koulutussuunnittelija Tero Savolainen uskoo, että suomalaiset ovat lopulta uskaltaneet myöntää uimataidottomuutensa ja lähteneet uimatunneille.
Helsinkiläisten FIX-liikuntakeskusten ja Urheiluhallien uimaopettaja Inari Ennevaaran mukaan kysyntää on niin paljon, että opetusta ei voida tarjota läheskään kaikille halukkaille.
Opetusta seurataan innokkaasti jopa viereisiltä radoilta.
– Opetusaltaaseen kurkistellaan koko ajan. Aika moni uinnin harrastajista haikailee selvästikin kurssille.
Ulkomaalaiset kansoittavat alkeet
Helsingin urheiluhallien järjestämille aikuisten uimataitokursseille tulee naisia ja miehiä kaikista ikäryhmistä. Vain alkeistunneilla näyttää olevan selkeä kohderyhmä: ulkomaalaiset.
Ennevaara arvelee, että häpeä pitää suomalaiset pitää edelleen poissa alkeistunneilta häpeä.
– Uimataidottomuutta ei helpolla myönnetä. Asiaa kaunistellaan tai liioitellaan. Kun kuitenkin tietää, että suomalaisissakin on uimataidottomia, olisi kiva nähdä heitä myös alkeissa. He sen sijaan hyppäävät heti tekniikkakurssille. Joskus käykin niin, että he eivät pärjää kurssilla ja luovuttavat, Ennevaara toteaa.
Kursseja kysellään, altaaseen ei uskalleta
Myös Tampereella aikuisten uimakoulupaikat käyvät kaupaksi. Tampereen kaupungin vastaava liikunnanohjaaja Tuula Paavola kertoo, että etenkin ulkomaalaisilta tulee lähes päivittäin sähköpostikyselyitä aikuisten uimakouluista.
– Kynnys lähteä kurssille on lopulta kuitenkin ilmeisesti liian korkea, koska kun kurssi alkaa, ulkomaalaisia ei altaassa näy.
Maahanmuuttajanaisille suunnatut suljetut naisten vuorot ja niiden yhteydessä järjestetyt alkeiskurssit ovat Paavolan mukaan innostaneet naisia altaaseen.
Helsingissä alkeisryhmien ulkomaalaiset ovat Inari Ennevaaran mukaan pääsääntöisesti muuttaneet Suomeen ihan vastikään.
– Aika moni heistä on työkomennuksella tai tullut tänne puolison perässä. Tyypillinen kurssilainen ei ole asunut täällä pitkään, mutta tietää, että uimataito on Suomessa arvostettu asia ja haluaa uimisesta harrastuksen itselleen.
Vesikammosta eroon pikkuhiljaa
Suomalaisten uimataidottomuus on suurinta keski-ikäisten joukossa.
Usein uimataidottomuuden taustalla on jokin lapsena tapahtunut onnettomuus tai läheltä piti -tilanne.
Vesikammon vuoksi aikuisten uimakoulussa edetään hitaasti. Alkeiskurssin päätarkoitus on tehdä vedessä olo mukavaksi.
– Sen jälkeen harjoitellaan vedessä liikkumista ja otetaan selvää, miten veden liikkeeseen voi vaikuttaa omalla liikkumisella. Sitten käydään veden alla, harjoitellaan hengitystä ja puhalletaan veteen. Rentoutta etsitään kellumalla ja liukumalla. Varsinaiseen uimiseen siirrytään ehkä vasta jatkotunnilla.
Uimaan oppimisen vauhti on yksilöllinen.
– Mitään en kurssilaisille koskaan lupaa, mutta yleensä uimaan oppii kymmenessä kerrassa. Vauhti riippuu kuitenkin motivaatiosta. Jos joku pakottaa altaaseen, menee tosi kauan. Jos oma motivaatio on korkealla, oppii nopeasti.
Ennevaaran mukaan aikuiset oppivat uimaan yhtä hyvin kuin lapset. Hän kannustaakin kaikkia uimataidottomia kursseille.
– Jokainen, joka haluaa oppia uimaan, oppii uimaan. Aikuisilla oma päätös on onneksi kovempi kuin lapsilla. Aikuiset ovat siinäkin mielessä mukavia opetettavia, että heille pystyy perustelemaan asiat helpommin. Lapsi ei välttämättä ymmärrä samalla tavalla mitä tarkoittaa esimerkiksi, että pitää tehdä itselleen mahdollisimman iso pinta-ala kelluntaan.
Opettajan työvoitto
Uimakurssin aloittaneet eivät yleensä lopeta kurssia kesken, ellei se ole omiin taitoihin nähden liian helppo tai vaikea.
– Oikean kurssin valinta on ihan ykkösasia. Jos menee liian helpolle kurssille, motivaatio ei säily. Jos taas on liian vaikealla, ei voi oppia, koska pohjat on rakennettava alle ensin.
Oikea uimatekniikan löytäminen innostaa monia jatkamaan harrastusta pidemmällekin.
– On opettajalle työvoitto nähdä vanhan kurssilaisen uimassa hallissa itsenäisesti.
.