Aino, 22, vietti iltaa helsinkiläisessä yökerhossa, kun filmi katkesi: "En nähnyt kunnolla mitään ja korvissani soi"

– En nähnyt kunnolla mitään ja korvissani soi, Aino kuvailee oireitaan, jotka alkoivat nopeasti kolmannen juoman jälkeen.

Oli heinäkuinen arki-ilta, ja Aino oli lähtenyt helsinkiläiseen yökerhoon hyvän ystävänsä kanssa. He eivät olleet juoneet alkoholia ennen paikalle saapumista.

Kello oli noin yhdeksän, kun naiset ostivat ensimmäiset juomansa ja etsivät pöytäpaikan saadakseen olla rauhassa keskenään.

Lue myös: MTV haastatteli nuorta naista, jota piikitettiin mahdollisesti käsivarteen Blockfesteillä: "Kysyin kaveriltani, olimmeko edes siellä" – festivaalin järjestäjät vaiti tapauksesta

Tupakointitauosta tuli kohtalokas

Puolen yön aikaan naiset ostivat kolmannet juomat baarin alakerrasta ja siirtyivät sitten kattoterassille aikomuksenaan polttaa tupakkaa. Aino oli ostanut lonkeropullon, jonka suuaukkoa hän peitti tuttuun tapaan sormellaan.

Pian hän kuitenkin laittoi pullon kainaloonsa, ja keskittyi hetkeksi ottamaan vartalonsa toisella puolella olevasta laukusta tupakka-askin. Niiden muutaman sekunnin aikana Aino ei pitänyt sormeaan pullon suojana.

Ympärillä oli paljon ihmisiä. Tupakoituaan ystävykset siirtyivät alakertaan, jolloin Aino joi noin puolet pullon sisällöstä.

Hieman myöhemmin vessassa Ainon sydän alkoi hakata lujaa ja hänelle tuli kuuma. Hän ihmetteli outoa oloaan ja mietti, että ei kai hän voinut olla humalassa vain muutaman juoman jälkeen.

Pian häntä alkoi pyörryttää niin voimakkaasti, että hänen silmissänsä alkoi sumeta ja näkökyky lähteä. Hän ei pystynyt kävelemään kunnolla. Myös kommunikointi oli vaikeaa.

– Sanoin ystävälleni, että nyt on pakko päästä istumaan, nyt on jokin huonosti. Kun pääsimme istumaan pöytään, minulla alkoi lähteä koko ajan taju.

Aino ei saanut pidettyä yrityksestään huolimatta itseään tajuissaan, vaan tajunta lähti muutamaksi sekunniksi kerrallaan useaan otteeseen.

Raahattiin lattiaa pitkin ulos baarista

Paikalla ollut portsari huomasi, ettei Aino ollut kunnossa.

Ainon mukaan portsari oli sanonut, että hänen tulisi lähteä baarista joko omalla kyydillä tai ambulanssilla. Portsari ei ollut aluksi uskonut, että Aino ei ollut päihtynyt alkoholista, vaan oli huonossa kunnossa muusta syystä.

Ystävä vahvisti portsarille, ettei Aino ollut juonut kuin kaksi ja puoli juomaa koko illan aikana.

– Yritin lähteä pois, mutta en pysynyt tajuissani, joten enhän minä pystynyt kävelemään. Minut jouduttiin puoliksi kantamaan. Portsari raahasi minua. Hän otti minua kainaloista kiinni ja lähti kantamaan niin, että jalkani raahasivat lattiaa pitkin, Aino kertoo tilanteesta.

Aino yritti itse laskeutua portaita alas, mutta meinasi kaatua menettäessään taas tajunnan. Siinä kohtaan hänellä "katkesi filmi".

Mukana ollut ystävä kertoi hänelle jälkeenpäin, että portaikossa olleet muut ihmiset olivat naureskellen ihmetelleet, miten joku voi olla siihen aikaan illasta niin humalassa.

Seuraava muistikuva Ainolla on ulkoa baarin edestä. Hänet oli laitettu istumaan yöaikaan suljettuna olevalle pihaterassille. Aino muistaa, että portsari oli tullut takaisin sanomaan hänelle, että soittaa ambulanssin, mikäli hänen vointinsa vielä huonontuu.

Ainon mukaan portsari ei jäänyt odottamaan, että hän saisi turvallisen kyydin kotiin.

Ketään ei kiinnosta, jos ei ole näyttöä

Aino pääsi lopulta entisen poikaystävänsä kyydillä kotiin. Hän kertoo, että vielä aamulla olo oli heikko. Vasta silloin Aino alkoi epäillä, että hänet oli huumattu.

Aino luki netistä huumauksen oireta, ja ymmärsi, ettei edellisen illan oireet selittyneet esimerkiksi pelkällä verensokerin laskulla. Hän kertoo, että on normaalisti alkoholia juotuaan energinen ja iloinen, eikä koskaan menetä esimerkiksi kävely- tai koordinaatiokykyä.

Aino ei tehnyt tapahtuneesta rikosilmoitusta. Hän ajatteli, ettei siitä olisi hyötyä, koska hän ei ollut käynyt laboratoriotesteissä.

– Olen lukenut, ettei ketään kiinnosta, jos sinulla ei ole mitään näyttöä, Aino kertoo.

 – Kaksi kaveriani huumattiin kuukautta ennen tätä myös toisessa baarissa. Ja heidät heitettiin sieltä ulos sen takia, että he olivat kuulemma liian kännissä. Vaikka eivät he olleet, vaan heidät oli huumattu.

– Minun tapauksessani on hyvää se, ettei minua heitetty niskapersotteella sieltä ulos, ja sanottu, että koita kestää. Mutta heille tehtiin silloin niin.

Myöskään Ainon kaverit eivät tehneet rikosilmoitusta.

– Jotenkin ehkä se, että uskotaanko minua? Jaksanko lähteä siihen, koska minulle tuli heti sellainen tunne, että minua ei varmasti uskota, Aino kertoo syistä, miksi hän ei tehnyt rikosilmoitusta.

Aino on jälkeenpäin saanut kaksi kertaa baarissa paniikkikohtauksen, kun hän on alkanut pelätä, että huumaaminen toistuu. Hän on kertonut puolitoista kuukautta sitten tapahtuneesta tilanteesta ystäviensä lisäksi äidilleen ja terapeutilleen.

Haastateltavan nimi on muutettu. MTV Uutisilla on tiedossa haastateltavan henkilöllisyys, sekä dokumentteja hänen äitinsä ja ystävänsä kanssa käydyistä keskusteluista tapahtuman jälkeen.

Uhri saattaa hävetä juomistaan ja pelätä syyllistämistä

Rikosuhripäivystyksen (RIKU) vastaava toiminnanohjaaja Marja Lönnroth-Olin kertoo, että syitä jättää rikosilmoitus tekemättä on monia, kun henkilö epäilee joutuneensa huumauksen uhriksi. Yksi syistä on pelko siitä, ettei uhriksi joutunutta uskota.

– Uhri saattaa hävetä sitä, että on ollut juomassa ja pelkää syyllistämistä. Jos ei ole muistikuvia, eikä ole paljoa kerrottavaa, niin saattaa miettiä onko mitään, mistä tehdä rikosilmoitusta, Lönnroth-Olin kertoo.

Usein RIKUun soittavat huumauksen uhrit haluava tukea ja tietoa rikosilmoitukseen ja -prosessiin liittyen. Monet punnitsevat rikosilmoituksen hyötyjen ja oikeusprosessin kuormittavuuden välillä.

– Varsinkin jos on seurannut keskustelua ja uutisointia asiasta, niin voi olla jo tietoinen, että rikosprosessit ovat usein pitkiä, mikä on asianomistajalle todella raskasta.

Huumaamisella on hyvin samanlaiset psyykkiset seuraukset uhrille kuin muillakin väkivaltarikoksilla. Turvattomuus, pelko, häpeä ja syyllisyyden tunteet ovat tavallisia tunteita rikoksen uhriksi joutuneella. Uhri voi miettiä, onko tapahtunut hänen syynsä ja olisiko hän voinut itse estää sen. Rikoksen seuraukset uhrille ovat kuitenkin yksilöllisiä.

– Jotkut voivat pitkänkin aikaa koittaa selviytyä ja mennä eteenpäin, ja sitten voi olla, että on tosi vaikeita tunteita.

Uhrit pääasiassa nuoria naisia

Pääkaupunkiseudulla työskentelevän Lönnroth-Olinin kokemuksen mukaan huumauksen uhrit ovat pääasiassa nuoria aikuisia naisia. Huumaamiseen liittyviä soittoja on hänen mukaansa ollut vähemmän kuin ennen korona-aikaa.

Rikosuhripäivystykseen voi ottaa yhteyttä myös nimettömänä. Tarvittaessa uhri voi saada tukihenkilön mukaan esimerkiksi rikosilmoituksen tekemiseen. Jos asiakas ei halua tehdä rikosilmoitusta tai kokee tarvitsevansa keskusteluapua, RIKU:sta ohjataan eteenpäin erilaisten palvelujen, kuten kriisiavun, piiriin.

Lönnroth-Olin toivoisi rikosprosessiin tehokkuutta, jotta huumauksen tai muun väkivallan uhrit tekisivät matalammalla kynnyksellä rikosilmoituksia. Pitkä odotusaika rikoksen käsittelyyn voi tuntua uhrista kohtuuttoman pitkältä.

Hän toivoo, että ihmiset ottaisivat matalalla kynnyksellä yhteyttä Rikosuhripäivystykseen, jos jokin asia rikosprosessissa mietityttää.

– Jos pelkää sitä syyllistämistä, niin juominen tai juhliminen ei ole laitonta, mutta huumaaminen ja toisen avuttoman tilan hyödyntäminen sitä on, Lönnroth-Olin muistuttaa.

Jos epäilet joutuneesi rikoksen uhriksi tai kaipaat apua rikosprosessiin liittyen, löydät Rikosuhripäivystyksen yhteystiedot sivulta www.riku.fi/yhteystiedot.