Äiti kertoo, miten auttoi 8-vuotiasta poikaansa kuolemaan: ”Sinä päivänä minäkin kuolin”

Immunoterapia ei auttanut. Vasta kahdeksanvuotiaan pojan leukemia oli kahden vuoden aikana myrkyttänyt lapsen elimistön. Poika oli väsynyt, ruokahaluton ja kipeä – mutta elämänjanoinen. Jenny Harrington piti kiinni lapsensa kylmästä kädestä ja kuunteli hänen pingottunutta hengitystään.

Pian lääkärit tulivat hakemaan Jennyn poikansa sairaalahuoneesta. Aamuöistä tyhjyyttään humisevassa käytävässä he kertoivat äidille murskaavat uutiset. Hänen lapsensa kuolisi. Todennäköisesti jo ennen aamunkoittoa.

Jennyn hengitys lamaantui shokista. Mutta yksi ihminen järkyttyisi uutisesta vielä enemmän.

– Kyyneleitä nieleskellen otin syvän henkäyksen, pidin sisälläni haukkomaani happea ja menin takaisin huoneeseen istumaan pian kuolevan lapseni viereen, Jenny kirjoittaa.

”Vaikeinta, mitä olen ikinä joutunut tekemään”

Jennyn olisi puhuttava poikansa kanssa. Mutta mitä sanoa lapselle, jolle on annettu elinaikaa vain tunteja? Jenny oli jo aiemmin kertonut pojalleen, rakastavansa tätä. Lapsi tiesi ja näki sen. Mitä muuta vanhempi voi sanoa kuolevalle lapselleen?

Jenny päästi keuhkoissaan pitämänsä ilman ulos ja pahoitellen uutisiaan lausui: ”Sinä teet kuolemaa.”

Järkyttynyt ja raivostunut poika katsoi äitiään suurentunein, lasittunein silmin. Jenny näki katseessa pelkoa, vihaa ja epäuskoa. Lapsi oli uskonut, kun hänen vanhempansa olivat kertoneet sairauden parantuvan. Nyt taikasanat kaikuivat tyhjyyttään.

– Sen viestin välittäminen oli vaikeinta, mitä olen ikinä joutunut tekemään, Jenny kirjoittaa.

– Mutta minun piti pysyä tyynenä ja puhua lisää.

Hän sanoi kolme lausetta, joiden toivoi valmistavan ja auttavan poikaansa ennenaikaiseen kuolemaansa.

Lue myös: Älä valehtele, että elät ikuisesti – kuinka kertoa kuolemasta alle kouluikäiselle lapselle?

”Sinä et tule olemaan yksin”

Jennyn poika oli nelipäisen sisaruskatraan kuopus. Seurallinen ja sosiaalinen lapsi oli tottunut ympäristön hälinään ja yhteisiin leikkeihin. Nyt poika oli kohtaamassa elämän suurimman mysteerin, kuoleman, yksin.

– Hänen piti saada kuulla, ettei hän ole yksin, Jenny kirjoittaa.

”Et tunne kipua”

Pojan syöpä oli aiheuttanut valtavia fyysisiä kipuja viimeisen kahden vuoden aikana. Lisäksi lapsi oli kärsinyt sosiaalista ja emotionaalista tuskaa. Jenny koki, että pojan on tärkeä saada tietää, että vaikka syöpää ei voisi parantaa, fyysistä kipua pystyttäisiin helpottamaan.

”Me pärjäämme”

Jos kuva ei näy, voit avata sen tästä.

Kolmannen lauseen sanominen oli Jennylle kaikkein vaikeinta, koska hän ei yksinkertaisesti uskonut siihen. Toive pärjäämisestä oli romuttunut siinä vaiheessa, kun lääkärit olivat kertoneet äidille tämän lapsen kuolevan.

– Mutta minun oli pakko sano niin, hänen vuokseen.

Poika nimittäin välitti suuresti muista ihmisistä. Lapsensa tunteva äiti tiesi, että poika halusi kuulla perheensä pärjäävän hänen poismenonsa jälkeenkin.

Poika selvisi aamuun asti. Seuraavan viikon aikana perhe, sukulaiset, ystävät ja muu lähipiiri vierailivat parantumattomasti sairaan lapsen luona leikkimässä ja osoittamassa välittämistään. Koko viikon äiti toisti: ”Sinä et tule olemaan yksin. Et tunne kipua. Me pärjäämme.”

Lauseet lohduttivat myös äitiä

Sanat eivät kuitenkaan voi estää toista kuolemasta. Viikko lohduttomien suru-uutisten jälkeen poika kuoli äitinsä kädestä pitäen.

– Sinä päivänä minäkin kuolin, äiti kirjoittaa.

– Mitkään sanat eivät voineet täyttää hänen hiljentynyttä, hupsua ja virkistävää seuraansa. Tunsin oloni äärettömän yksinäiseksi. Se sattui käsittämättömän paljon.

Silloin Jenny toisti jälleen kolme lausetta, nyt käänteisessä järjestyksessä: ”Me pärjäämme. Et tunne kipua. Sinä et tule olemaan yksin.” Kuolleen lapsensa vierellä äiti muistutti, ettei ollut yksin. Tuska tulisi helpottamaan. Hän tulisi pärjäämään.

– Se on näiden kolmen maagisen lauseen kauneus: kuolleet elävät niin kauan kuin muistamme heidät ja toistamme lauseita, jotka sanoimme heille.

Lue myös: Hautakivi oli päiväystä vaille valmis, kun Jenna kuiskasi poikansa korvaan: "Jos ei jaksa, ei tarvitse herätä"

Lähde: Today