Suomen päävalmentaja Markku Kanerva perusteli torstain ratkaisujaan arvokkaan tiedon hankintana. Sunnuntaina Irlannissa kentällä nähtäneen hieman tutumpaa huuhkajapalloa, kirjoittaa MTV Urheilun Ville-Veikko Valta.
Suomen jalkapallomaajoukkueen paluu tositoimiin yli yhdeksän kuukauden tauon jälkeen torstaina Olympiastadionilla Walesia jätti jälkeensä valjun maun.
Avainpelaajista keskikenttämies Tim Sparv ja hyökkääjä Teemu Pukki vaikuttivat olevan kaukana parhaasta pelivireestään, Kanervan valitsema ryhmitys 3–5–2 oli outo ja pelinavaamista lamauttava, ja debytantti Ilmari Niskanen pelasi ottelussa "väärällä" pelipaikalla.
0–1-tappio Walesille ei ole mikään häpeä, kun ottaa huomioon, kuinka paljon vakiopelaajia Suomen päävalmentajalta Markku Kanervalta puuttui torstaina. Samalla on sanottava, että Kanervan tekemät valinnat olivat enemmän kokeiluja kuin pelillisen maksimin tavoittelua.
Kanerva on päävalmentajakaudellaan sitkeästi pitänyt mukanaan taktista vaihtoehtoa kolmella topparilla pelaamisesta, vaikka pelaajien penseä suhtautuminen siihen ja ryhmityksellä saavutetut tulokset (nyt kolme perättäistä tappiota ilman yhtäkään pelitilannemaalia) eivät siihen ole kannustaneetkaan.
Vaikka Kansojen liigan pelit ovat ainakin näennäisesti kilpailullisia, Kanerva näkee syksyn pelit enemmän harjoituksena varsinaista tosipaikkaa, ensi kesänä järjestettäviä Euroopan mestaruuskilpailuja varten.
– Tästä ottelusta saatiin arvokasta tietoa, Kanerva summasi Wales-tappion jälkeen.
Yksi tiedonjyväsistä oli se, ettei laituri Ilmari Niskanen kaikista hyvistä ominaisuuksistaan huolimatta ole ehkä paras mahdollinen valinta puolustustaidollisesti vaativaan wingbackin rooliin. Kuopion Palloseuraa edustava debytantti myönsi perjantaina pelipaikan olevan hänelle vieras.
Walesin ainoa maali tuli tilanteessa, jossa muuten väkevän debyytin pelannut 22-vuotias Niskanen pelasi itsensä ulos ja päästi Manchester Unitedin laiturin Daniel Jamesin keskittämään.
– Totta kai parissa tilanteessa näkyi se, että minun puolustuspelaamisessani on korjattavaa ja sijoittumisessa oli jonkin verran ongelmia, Niskanen tunnusti.
Toinen Kanervan keräämä tieto oli se, ettei joukkue osannut rakentaa peliä kolmen topparin taktiikalla, vaikka puolustussuuntaan peli toimikin kohtalaisesti. Avauspelissä pallo kiersi vaarattomasti keskuspuolustajalta toiselle, eikä hyökkäyksissä ollut riittävää rohkeutta ja dynaamisuutta.
Suomi ei saanut koko ottelussa yhtään laukausta maalia kohti. Se on hälyttävä tilasto.
– Luotiin ihan liian vähän maalipaikkoja, vaikka totta kai pidettiin myös Wales hyvin kurissa, mutta pitää tuota hyökkäyspeliä terävöittää tosi paljon, Niskanen totesi.
Pettymys oli etenkin Suomen vaisu suunnanmuutospelaaminen, vaikka joukkue oli kuin rakennettu vastahyökkäyksiä varten.
***
Suomi kohtaa tänään Irlannin kello 19 alkavassa ottelussa, jossa nähdään mahdollisesti paluu tuttuun pelimuotoon 4–4–2.
Kanervan kommenteista päätellen nyt mennään ainakin hieman enemmän tulostavoite edellä kuin torstaina Walesia vastaan.
– Meidän pitää pystyä luomaan enemmän maalipaikkoja. Haemme nyt ehdottomasti ensimmäistä voittoa, ensimmäisiä pisteitä, Kanerva linjasi.
Pelaajavalinnoista on vaikea antaa tarkkaa ennustusta, sillä ottelu pelataan vain neljä päivää edellisestä, ja joukkueessa on loukkaantumisia.
Mielenkiintoista olisi ainakin nähdä, miten debytantti Niskanen pärjäisi omimmalla pelipaikallaan oikeana laiturina melko laadukasta Irlantia vastaan. Mies itse on ainakin valmiina näyttämään.
– No, itse lähden ainakin ihan helkkarin hyvällä fiiliksellä. Kyllä se nosti itseluottamusta, kun näki, että pärjää tuolla tasolla ihan maailman huippujen kanssa. Joukkueena lähdetään hakemaan revanssia ja paluuta voittojen tielle, savolainen ennakoi.
Toinen laituri saattaa olla vaihdosta Walesia vastaan tullut Fredrik Jensen, joka kykenee pitämään palloa ja rakentamaan peliä linkkinä keskikentän ja hyökkäyksen välillä.
Suomen mahdollinen avauskokoonpano Irlantia vastaan:
Hradecky;
Granlund, Ojala, L. Väisänen, Uronen;
Niskanen, Kamara, Kauko, Jensen;
Pukki, Pohjanpalo.
***
Tämän kauden ja viimeistään syksyn Kansojen liigan otteluiden piti käynnistää pelaajien keskinäisen juoksukilpailun kohti ensi kesänä pelattavia EM-kisoja. Toistaiseksi uusia tulokkaita on ilmoittautunut vielä vähän, eikä vakiintuneista maajoukkueen penkkinimistä yksikään ole sysäämässä itseään avauskokoonpanoon.
Päinvastoin voi perustellusti sanoa, että viime karsinnoissa eniten vastuuta saaneiden asema joukkueessa on vain lujittunut. Tästä poikkeuksena on tietenkin Joel Pohjanpalo, joka loukkaantumisista toivuttuaan käveli Suomen hyökkäyksen kärkeen Pukin vierelle.
Kirittäjien Jasse Tuomisen ja Rasmus Karjalaisen näytöt seurajoukkueessa ovat jääneet ohuiksi. Seuraavalla maajoukkuetauolla toinen saattaa joutua jo tekemään tilaa Marcus Forssille, jos vain Brentfordin hyökkääjän leirin välit maajoukkuejohdon kanssa ovat kunnossa.
Esimerkiksi Robin Lodin tärkeys joukkueen pelaamisessa korostuu nyt vain entisestään, kun hän ei ole luomassa maalipaikkoja Suomen hyökkäyksissä.
Puolan pääsarjassa maaleja tekevän Petteri Forsellin puuttuminen joukkueesta kertoo paljon hänen asemastaan Kanervan papereissa.
Rangersin keskikenttämies Glen Kamara on kohonnut Suomen tärkeimmäksi pallolliseksi pelaajaksi.
Lukuisten poissaolojen hetkellä mieleen juolahtavat jälleen tutut nimet, jotka ovat lopettaneet jo uransa maajoukkueessa. Kun harvinaisesti sekä Joona Toivio ja Paulus Arajuuri puuttuvat keskuspuolustuksesta, olisi poikaa laittaa heidän toiseksi korvaajakseen entinen huuhkajakapteeni Niklas Moisander.
Puolikuntoinen Sparv puolestaan saatettaisiin korvata Perparim Hetemaj'n tai Alex Ringin kaltaisella keskikenttämiehellä.
Ja onko hullua ajatella, että Lodin ollessa sivussa hyökkäyksen kapellimestarina voisi hääriä Roman Eremenko?
Kuinka moni edellä mainituista kieltäytyisi suoraan mahdollisuudesta EM-kisoihin, jos Kanerva lähestyisi heitä tunnustelevalla puhelinsoitolla?
Suomi kohtaa tänään Irlannin Kansojen liigan ottelussa Dublinissa kello 19 alkaen.