”Mä meen Barcelonaan!”, moni suomalainen on hihkaissut kaverilleen loma-aikeistaan. Siis Espanjaan. Näin on tähän asti ajateltu, sen enempää miettimättä.
Vaikka tykkäisi kiertää Iberian niemimaan koilliskolkan viinitiloja, istua Nou Campin lehtereillä 85 000 muun FC Barcelonan kannattajan seurassa, tai bilettää Sitgesissä – Espanjassahan sitä ollaan.
Ei enää kauan, vannovat itsehallintoalue Katalonian itsenäistymistä halajavat katalonialaiset.
Kataloniassa järjestetään sunnuntaina kansanäänestys, jossa uurnille menevät miettivät, ruksatako sana ”kyllä” äänestyslappuun, jossa kysytään, haluaako äänestäjä, että Kataloniasta tulee itsenäinen tasavalta.
Alueparlamentissa läpi runnotun lain mukaan riittää, että enemmistö äänestäneistä kannattaa asiaa, vaikka uurnilla kävisi vain 10 prosenttia äänioikeutetuista. Mielipidemittausten mukaan enemmistö Katalonian asukkaista vastustaa itsenäisyyttä - mutta tukee sinänsä oikeutta äänestää. Sunnuntaina vastustajat pysynevät kotosalla, joten kyllä-äänet voittanevat.
Simppeliä. Kun vain olisikin.
Espanja on pahimmassa poliittisessa kriisissä sitten helmikuun 1981.
Tuolloin kansalliskaartin (Guardia civil) everstiluutnantti Antonio Tejero hassunnäköisessä hatussaan ja pistoolia heilutellen yritti kumppaneineen vallankaappausta Espanjan parlamentin alahuoneessa.
Espanjan konservatiivisen Kansanpuolueen eli PP:n johtaman hallituksen pääministeri Mario Rajoy sanoo tekevänsä kaikkensa, ettei kansanäänestys toteudu. Hän vetoaa perustuslakiin. Sen mukaan Espanja on yksi ja jakamaton. Ei äänestystä Skotlannin malliin.
Jo nyt Kataloniassa äänestyksen järjestäjät ja keskushallinnon alaiset poliisivoimat kisaavat kissaa ja hiirtä. Virkavalta on takavarikoinut äänestysmateriaalia, sulkenut nettisivustoja, pidättänyt pormestareita ja virkamiehiä. Itsenäisyyttä ajavat keksivät koko ajan uusia keinoja olla keskushallinnon virkavaltaa edellä.
Sunnuntaina näemme, kuinka poliisi yrittää ja kykenee blokkaamaan äänestyspaikat. Kataloniaan on tuotu muun muassa tuhansia kansalliskaartin santarmeja ja panssaroituja vesitykkiajoneuvoja tätä(kin) varten. Kansalliskaartilaiset majoittuvat Barcelonan laitureissa olevissa risteilijäaluksissa. Ei kuitenkaan ihan lomareissu.
Miten tähän on tultu?
FC Barcelonan otteluissa pelikellon soittaessa aikaa 17.14 yleisöstä kuuluu aplodeja, ja itsenäisyys- ja äänestämme-huutoja. Vuonna 1714 Katalonia menetti itsehallintonsa Espanjan perimyssodassa.
Itsenäisyysmieliset katalonialaiset puhuvat vuosisatojen kärsimyksistä Espanjan kruunun alla.
Espanjan sisällissodan (1936-39) jälkeen diktaattori Francisco Franco tukahdutti katalonialaisten omaa kieltä ja kulttuuria. Maan siirryttyä demokratiaan 1970-luvun lopulla Francon aika lakaistiin maton alle ja sullottiin lukollisiin kaappeihin.
2010 Espanjan perustuslakituomioistuin kumosi sekä Espanjan ja Katalonian parlamenteissa että katalonialaisten kansanäänestyksessä hyväksytyn ehdotuksen Katalonian laajemmasta itsehallinnosta. Katalonian silloinen presidentti Artur Mas yritti 2012 neuvotella samasta asiasta pääministeri Rajoyn kanssa, tuloksetta. Nyt itsehallinto päättää muun muassa koulutusasioistaan, ja sillä on oma poliisi Los Mossos d’Esquadra.
Vettä itsenäisyysmyllyyn toi merkittävästi lisää viime vuosikymmenen vaihteen talouskriisi. Katalonialaisten mukaan he olivat tilittäneet keskusvallalle veroja aivan liikaa, nyt saa riittää. Katalonia on Espanjan talousveturi Madridin alueen kanssa.
Madrid-mieliset myöntävät, että Katalonia on tärkeä maan taloudelle (ja yksi syy siihen, miksi haluavat pitää alueen osana kuningaskuntaa) mutta muistuttavat, että Katalonia on ajan mittaan hyötynyt muualta Espanjasta tulleesta halvasta työvoimasta, ja että Franco kuitenkin tuki alueen monipuolista teollisuutta. Katalonian viennistä leijonanosa suuntautuu muualle Espanjaan.
Ennen talouskriisiä itsenäisyyden lippuja liehutti 15-20 prosenttia noin 7,5 miljoonasta katalonialaisesta, mutta vuonna 2013 noin puolet asukkaista. Tällä hetkellä neljä kymmenestä haluaisi oman valtion Euroopan kartalle. Mitä pienempi kylä, sitä suurempi on itsenäisyystahto, paikoin fanaattinen ja espanjalaisuutta pahoin hylkivä.
Suuri kysymys ei ole, mitä tapahtuu sunnuntaina 1. lokakuuta, ellei tilanne lähde täysin käsistä (katalonialaiset korostavat rauhanomaista tahtoaan.) Mutta mitä tekee pääministeri Rajoy maanantaina 2. lokakuuta? Osoittaako hän minkäänlaista elettä neuvottelujen suuntaan, eli käytännössä Katalonian itsehallinnon laajentamiseen?
Se voi olla vaikeaa, koska konservatiivijohtaja on laittanut arvovaltansa peliin ei-linjallaan. Lisäksi hänen hallituksensa asema parlamentissa ei ole peruskallion vakaalla pohjalla. Kovin vahva ei ole Kataloniankaan aluehallituksen asema. Itsenäisyyttä kannatetaan oikealla ja vasemmalla, mutta muuta yhteistä on vaikea löytää.
Nykyisessä tilanteessa Katalonian talous niiaisi syvään, jos itsenäisyys toteutuisi. Vahvasti EU-mielinen Katalonia joutuisi ulos eurosta ja EU:sta, ja monet monikansalliset yritykset veisivät päämajansa ja toimintaansa pois. Muun muassa.
Kriisi on pahasta Rajoylle ja Katalonialle. Se on sitä myös EU:lle.
Bryssel on tehnyt selväksi, että se seisoo Madridin rinnalla. Kriisi isossa EU-maassa tekee hallaa koko unionille, varsinkin kun Brysseliä haastavat EU-vastaiset populistit, ja rikkinäinen EU on Venäjän strateginen tavoite.
Jotain mätää on Espanjanmaalla. Rajoyn ja Katalonian johdon tehtävä on puhkaista paise ja parantaa se, vaikka arpia jää. Misión imposible?
Toivottavasti ei.
Barcelonakin on aivan liian kiva paikka poliittisen vapaaottelun häkiksi.
Janne Hopsu seuraa Katalonian alueella itsenäisyysäänestyksen tunnelmia koko viikonlopun ajan MTV:n verkkosivuilla sekä illan tv-uutislähetyksissä.
2:23
