Barcelonassa käyvät jalkapallon ystävät tietävät, että metron linjalla numero 5 pääsee Camp Noun stadionille. Mutta jos ei jääkään pois Collblancin asemalla ja jatkaa etelään linjan loppuun, päätyy Cornellàan. Se on yksi Barcelonassa kiinni olevista satelliittikaupungeista.
Metron kulmilla näyttää kuten lähiöissä usein näyttää: graffiteja, pyörille paikkoja, etnisesti kirjavampaa väestöä, lehtikioski, kuppiloita ja kauppoja, katutyömaa yleisilmeen parantamiseksi.
Katsetta ylös nostaessa näkyy kerrostalojen välistä alkutalven kuulaansininen taivas. Näkyvät myös parvekkeet, joista joka toisessa ei roiku Katalonian senyera- tai estelada-lippuja. Kyllä niitä on, mutta on myös Espanjan lippuja. Näyttää siltä että erään huoneiston ikkunoista roikkuvat molempien osapuolten liput.
Toivon siihen kotiin perherauhaa, ilman minkäänlaista ironiaa. Katalonian tulevaisuus jakaa syvästi myös perheitä ja rikkoo ystävyyssuhteita. Toiset haaveilevat itsenäisyydestä, toiset tahtovat pysyä osana Espanjaa, ja jälkimmäisenkin vaihtoehdon kohdalla kyse on, että millä tavoin.
"Minä en puhu politiikasta mitään"
Cornellàssa moni asukas on tullut leveämmän leivän perässä muualta Espanjasta tai rajojen ulkopuolelta – monet jo vuosikymmeniä sitten köyhemmiltä alueilta. Katalonia ja erityisesti Barcelona on Espanjan keskeinen talousmoottori, ollut niin sanotusti aina.
Huomiset alueparlamenttivaalit ovat monelle vaikea paikka.
– Ei ei ei, minä en puhu politiikasta mitään, eläkeläisnainen sanoo suoraan lehtikioskilla El Periódico -lehti kainalossa. Lehtikioskin myyjä viestii samaa.
Kirjon kulmilla liikkuu päiväsaikaan eläkeläisiä.
– Kauheaa (jos tulee itsenäisyys), sanoo vanhempi nainen kuivasti, eikä halua jutella sen enempää ja jatkaa matkaansa.
Noin 25-vuotias nainen kauppakärrynsä kanssa katselee, ylittääkö suojatie kun autoja ei tule, vaikka jalankulkijain valo näyttää punaista.
– En tiedä politiikasta mitään, hän kiirehtii eteenpäin. Kertoo sen verran, että on kotoisin Sevillasta.
Monella on kiire, kun yrittää kysyä huomisesta. Erästä pikkupuotia pitävä nainen on tupakalla. Hän kieltäytyy kommentoimasta ja vetäytyy pylvään taakse, mutta pyytelee kuitenkin anteeksi.
Cornellàn tapaisissa kaupunkikunnissa itsenäisyys ei ole tärkein kysymys, toisin kuin maaseudun pienemmillä paikkakunnilla.
Vaalimainoksia näkyy siellä täällä, vaikka varsinainen kampanjointi päättyi eilen.
Tien yli kulkee banderolli, jonka sydänkuviossa näkyvät Espanjan, Katalonian ja EU-liput. Katalonian itsenäistymistä väkevästi vastustava Ciudadanos-puolue (Kataloniassa Ciutadans) tietää, missä kannattaa vaikuttaa.
Ilmoitustaululla julisteessa naisfiguuri tanssii andalusialaista flamencoa, stereotyyppisesti espanjalaisista tansseista espanjalaisinta.
Cornellàssa monen juuret vievät etelään.
”Tunnen itseni espanjalaiseksi, mutta ansaitsen paremman valtion. 21. joulukuuta äänestän tasavaltaa.” Julisteen suunnittelija ainakin tietää, miten houkutella ristiriitaisella viestinnällä.
"Itsenäisyysleiri on luvannut liikaa"
Vickyksi esittäytyvä opettaja, pian eläkeiässä, vetää hiukan henkeä, ja lopulta kertoo ajatuksiaan. Hänen mukaansa itsenäisyysleiri on luvannut liikaa, ja muutenkin teema on jättänyt varjoon muut yhteiskunnalliset kysymykset koulutuksesta työllisyyteen ja sosiaaliasioihin.
– Sitä minä olen tässä miettinyt (olisiko Katalonian parempi olla yhä osa Espanjaa), mutta en ole itsenäisyyden kannalla. Olen liittovaltion kannalla, ja haluan että päättäisimme itse verojemme käytöstä.
Katua harppoo vastaan nuori pariskunta, Yiyi ja Eric, joka on kääriytynyt muhkeaan huiviin. Meren lähellä ilma voi talvella olla luihin ja ytimiin hiipivän kylmää.
– Se on monimutkainen kysymys (itsenäisyys), mutta aion äänestää. Toisille se on edistystä, toisille takapakkia. Yhtiöiden pääkonttoreita on jo lähtenyt täältä, he sanovat toistensa lomaan.
Äänestysaktiivisuuden arvioidaan huomenna nousevan jopa 80 prosenttiin, ehkä ylikin. Epävarmoja äänestäjiä on yhä.
Huomenna koulut ovat Kataloniassa kiinni. Ne toimivat demokratian areenoina, äänestyspaikkoina. Cornellàssa asuu lähes 90 000 ihmistä. Vaikka vaalilaki suosii maaseutua liittyen alueparlamentin paikkoihin, Cornellàn kaltaisissa urbaaneissa asutuksissa puolueet yrittävät saada ihmiset liikkeeelle.
1:43
