Kahdeksalle yli 8000-metriselle vuorelle kiivennyt Anni Penttilä kertoo, millä tavalla kuoleminen olisi "tyhmää ja turhaa"

Viimeksi heinäkuun 30. päivä kymmenen kiipeilijää kuoli Pakistanin Broad Peakilla (korkeus 8 051 metriä)

Kiipeilykatastrofien yhteydessä on tapana moittia vuorikiipeilyn kaupallistumista.

Sitä pidettiin ongelmana jo vuonna 1996, kun kahdeksan kiipeilijää kuoli maailman korkeimmalla vuorella Mount Everestillä. Yksi vuorella tuolloin olleista ja sieltä alas selvinneistä oli toimittaja Jon Krakauer. 

Hän kirjoitti katastrofista kirjan Jäätäviin korkeuksiin (Into Thin Air, 1997). Siitä tuli valtaisa menestys. 

Krakauer kritisoi kovin sanankääntein osaamattomia kiipeilijöitä ja Everestin kaupallistumista. Kirja kasvatti entisestään Everestin suosiota.

Anni Penttilä 8 586 -metrisen Kangchenjungan huipulla.MTV

Kivistä on tykättävä

Penttilä kiipesi ensimmäisen yli 8000-metrisen vuorensa toukokuussa 2021, melko tarkasti 25 vuotta vuoden 1996 Everest-katastrofin jälkeen. Vuoreksi valikoitui juuri Everest.

Ensimmäisen kerran yli 8000-metrisen vuoren huipulle yritettiin ilmeisesti tosissaan kiivetä vuonna 1895. Yritys epäonnistui. Kolme kuoli.

Vuorikiipeilijöiden intohimoa kurkottaa kohti Himalajan korkeimpia kolkkia on kuvailtu kyllästymiseen asti.

Tätä nykyä se tuntuu herkästi liki tarpeettomalta, sillä liki tyhjentävä vastaus esitettiin jo vuonna 1923.

Brittikiipeilijä George Malloryn kerrotaan tuolloin sanoneen Everest-yritysten syyksi "because it’s there", "koska se on siellä".

Malloryn leiskautus on ytimekäs ja itsekkään rehellinen, klassikko.

Vuorilta on usein lähdetty etsimään jotain. Kenties julkisuutta, uutta uraa motivaatiosta jauhava puhujana tai itseään. Anatoli Boukreev kuvaili vuoria "katedraaleiksi, joissa harjoitan uskontoani".

Sekä Mallory että Boukreev kuolivat vuorien rinteille, Mallory Everestille, Boukreev Annapurnalle.

En tiennyt kiipeilystä mitään, Penttilä nauraa. Nyt hän kiivennyt kahdeksalle yli 8000-metriselle vuorelle.Anni Penttilä

Anni Penttilä puhuu "flow-tilasta". Kuolemanvaaraa hän ei etsi.

– Vuorikiipeily on minulle tapa haastaa itseäni, tapa päästä tosi syvään flow-tilaan, jossa oikeasti vain sillä on merkitystä, otanko seuraavan askeleen vai en, Penttilä sanoo.

Sitten ovat kivet. Isommat ja pienemmät kivet.

– Ollaan sitten Alpeilla, Nepalissa, Pakistanissa, Argentiinassa tai Kilimanjarolla, niin siellä on kiviä. Olen ymmärtänyt, että vuorikiipeilyn ydin on ruveta tykkäämään kivistä.

"En tiennyt kiipeilystä mitään"

Vuoristokärpänen puraisi Penttilää 16-vuotiaana. 

Käteen osui National Geographic -lehti, jossa oli juttu Nepalin Annapurna Circuit -vaellusreitistä. Nimensä mukaisesti vaellus kiertää Annapurna-vuorijonon. Reitistä riippuen kävelyä on tyypillisesti viikosta kolmeen.

Vuonna 2013 Penttilä lensi Kathmanduun, matkusti Pokharaan ja aloitti Annapurna Circuit -vaelluksen. Odotus palkittiin. Lumihuippuiset jättiläiset kaappisivat syleilyynsä.

– Olin tosi vaikuttunut, miten elämän perusasioiden äärelle mentiin. Se, miten syöt, nukut ja kävelet määrittää, miten hyvin menee, Penttilä kertoo.

Annapurna-vaelluksen korkein kohta on 5 416 metrissä sijaitseva Thorong La -sola. Solanylityspäivä on yleensä vaelluksen pisin ja raskain.

Solan huipulle käveleminen rasittaa reisiä ja keuhkoja, alas laskeutuminen polvia. Penttilän tulevaisuudelle solan ylityksestä tuli ratkaiseva hetki. Hän päätti kiivetä lumihuippuisen vuoren huipulle.

– En tiennyt kiipeilystä mitään, Penttilä nauraa.

Penttilä teki suunnitelman. Ensin 6000-metrinen vuori, sitten 7000-metrinen vuori. Graduaan varten hän haastatteli suomalaisia, jotka olivat kiivenneet Everestille.

Kahdeksan vuotta Annapurna Circuitin jälkeen Penttilä oli Mount Everestin huipulla.

Lisää piti saada. Penttilä teki uuden päätöksen. Hän haluaisi yrittää kiivetä kaikki maailman neljätoista yli 8000-metristä vuorta. Suomalaisista siinä on onnistunut vain yksi, Veikka Gustafsson.

Penttilä on nyt kiivennyt kahdeksan kasitonnista, joista kolme tänä vuonna.

"Harmittaa kaikkein eniten"

Kaikki Anni Penttilän yritykset päästä kasitonnisten huipuille eivät ole onnistuneet. Kotiin on tuotu lähinnä kokemusta.

Huiputuksen epäonnistuminen on vuorikiipeilyssä varsin tavallista. Jos siitä ei selviä, on syytä vaihtaa lajia.

Vaikeustasoa nostaa se, ettei 8000-metrisiä huippuja kiivetä silloin kun itseä huvittaa, vaan olosuhteiden ollessa suotuiset ja silloinkin monen asian pitää onnistua.

– Liian vaarallista, tiimityön puute. Aika tyypillistä kasitonniselle, Penttilä kertoo eräästä epäonnistuneesta kiipeily-yrityksestä.

Vuorikiipeilijän on pidettävä kivistä, koska kiviä on kaikilla vuorilla, Penttilä toteaa.Anni Penttilä

Vuoren kiipeämiseen valmistautuminen vie kuukausia. Kropan täytyy olla huippukunnossa ja terve, mielen motivoitunut. Vuoren juurella perusleirissä vietetään helposti viikkoja, yli kuukausikin. Siellä tulee helposti tylsää. 

Se, ettei kaiken tuon jälkeen huipulle kiipeämistä pääse aina edes yrittämään, "harmittaa kaikkein eniten", Penttilä sanoo. Tyypillisesti tämä johtuu säästä ja muista olosuhteista, kuten kivi- tai lumivyöryvaarasta.

Jos sää ei osu, ei kiivetä. Tuulta pitäisi olla mahdollisimman vähän. Lunta sopivasti – ei liikaa, mutta ei liian niukasti. Tuore lumi, määrästä riippumatta, on huono juttu.

Esimerkiksi tänä vuonna kukaan ei kiivennyt maailman toiseksi korkeimman vuoren, Pakistanissa sijaitsevan K2:n, huipulle.

– Toki aina voi ottaa isoja riskejä, mutta se ei kuulu niihin arvoihin, joiden mukaan haluan kiivetä, Penttilä sanoo.

Ruumis jäisi vuorelle

Jotkut ottavat vuorikiipeilyssä riskejä, jotka kostautuvat.

Vuonna 2023 Gina Marie Rzucidlo ja Anna Gutu olivat 8027-metrisellä Shishapangmalla. Se oli heille molemmille viimeinen kiipeämätön yli 8000-metrinen vuori.

Vuoren huipulle ensimmäisenä pääsevästä tulisi ensimmäisen amerikkalainen nainen, joka on kiivennyt kaikki kasitonniset.

Vuorella lumivyöry tappoi Gutun. Rzucidlo näki vyöryn, tiesi mitä oli tapahtunut ja päätti jatkaa ylöspäin. Hän kuoli samana päivänä uuteen lumivyöryyn.

– Tuntuu turhalta, että kilpailun vuoksi, lajissa, jossa ei ole sääntöjä, eikä voittajia, kuolee. Tyhmää ja turhaa, Penttilä sanoo.

Penttilä on päättänyt, ettei kenenkään pidä vaarantaa henkeään, jotta hänen ruumiinsa pahimman sattuessa saataisiin Helsinkiin.

– En usko, että läheiseni tarvitsevat ruumistani mihinkään. Eivät he sillä mitään tee, Penttilä sanoo.

"Suuret riskit" eivät kuulu Penttilän kiipeilystrategiaan.MTV

Tyhmää ja tylsää

Penttilä on nähnyt useita lumivyöryjä. Osa on estänyt huipulle kiipeämisen, osa ei.

"Olosuhteet ovat olosuhteet", Penttilä toteaa. Jos ne eivät osu kohdilleen, se totta kai harmittaa. Huono keli on kuitenkin lopulta aika yksinkertainen ja helppo asia hyväksyä.

Tiimit ovat eri asia. Vaikka kiipeilijät ovat motivoituneita, on tiimityön toimimattomuus Penttilän mukaan jatkuva ongelma.

Yhteistyö köhii, kiipeilyn kannalta kriittisiä köysiä ei asenneta ja muutenkin kyräillään.

– Se tuntuu tyhmältä ja tylsältä. Varmasti taustalla on politiikkaa, valtasuhteita ja paljon sellaista, mitä en tiedä. Kaikki voisi päästä huipulle, jos tehtäisiin yhteistyötä. Jos ei tehdä, kukaan ei pääse huipulle, Penttilä toteaa.

Oma päänsärkynsä on terveys. Flunssa on vuorilla "ärsyttävä ja yleinen vaiva". Jos tyypillisesti yli 5 000 metrissä sijaitsevassa perusleirissä tulee kipeäksi, ei parantumisesta tahdo tulla yhtään mitään.

– Tuntuu, että vähintään joka toinen yskii, Penttilä kertoo.

8000-metristen vuorien lähettyvillä sijaitsevissa perusleireissä vietetään viikkoja.Anni Penttilä

"Vau, taas se kävi huipulla"

Toisinaan Penttilä katsoo ympärilleen.

Silloin on helppo ymmärtää, että vuorikiipeily on vaatinut myös uhrauksia, joita ihmiset eivät aina näe tai ymmärrä.

Turhan moni huomaa vain somessa kuvan vuoren huipulta ja toteaa, että "vau, taas se kävi huipulla", Penttilä sanoo.

– Olen 33-vuotias. Kun katson samanikäisiä kavereita, on suurella osalla lapsia. Luulen, etten haluaisi kiivetä kasitonnisia, jos kotona olisi tosi pieni lapsi, Penttilä kertoo.

Poikkeava elämäntyyli ei Penttilän mukaan ole aina helppo, vaikka se oma valinta onkin.

– Kun tavoittelee jotain, joutuu aina luopumaan jostain. Kaikilla meillä on saman verran aikaa käytettävissä, hän katsoo.

Syksyllä Penttilä saattaa lähteä 8167-metrisen Dhaulagirin huippua kohti.

Kaikki Asian ytimessä.doc -dokumentit löydät MTV Katsomosta.