Antti Hanhivaaran isä muistaa tarkasti viimeisen tapaamisen – toivo pojan kohtalon ratkeamisesta elää vahvana: "Ei hän hengissä enää tule vastaan"

Jarmo Hanhivaaran silmiin kohoavat kyyneleet, kun hän alkaa puhua pojastaan Antista. 21-vuotias Antti katosi 15 vuotta sitten Lapissa, Inarin Angelissa, eikä pojan kohtalo ole vieläkään selvinnyt. Omaisille vuodet ovat olleet äärimmäisen raskaita.

MTV Uutiset Live kertoo ja näyttää kun tapahtuu. Se on toimitus, joka elää uutispäivää kanssasi.

Seuraa jatkuvaa lähetysvirtaa yhden ruudun kautta osoitteessa mtvuutiset.fi ja MTV Katsomossa.

Jarmo Hanhivaara kuuli poikansa katoamisesta siskoltaan, joka asui Ivalossa lähellä Anttia katoamisen aikaan lokakuussa 2006.

Serkut olivat yrittäneet tavoittaa Anttia, mutta turhaan. He kertoivat äidilleen asiasta, ja lopulta täti teki poliisille katoamisilmoituksen.

Kesti kauan tajuta

Viimeinen havainto Antista oli lauantailta 14. lokakuuta 2006. Muutamaa päivää myöhemmin katoaminen selvisi Antin perheelle.

Meni kuitenkin paljon pitempään ennen kuin perhe alkoi uskoa, että Antti todella on poissa.

– Kesti kuukausia, että aloin uskoa. Ensin mietin, että olisiko Antti lähtenyt nuorisoporukassa johonkin hummaamaan tai vaikkapa Norjaan. Parin kuukauden päästä aloin tajuta, että hän on oikeasti kateissa, isä kertoo.

Jarmo Hanhivaara ajaa ammatikseen rekka-autoa. Hän ajaa usein Ivalon ja Karigasniemen ohi Norjaan, missä Antti vietti viimeiset hetkensä ennen katoamistaan.

Pitkään isä oli näkevinään poikansa eri paikoissa.

– Kun pysähdyin bensa-asemilla, katsoin aina tarkasti, ketä pöydissä istui. Välillä erehdyin luulemaan toisia miehiä Antiksi.

Isä tutustutti Antin erämaahan

Antin isä ja äiti erosivat, kun tämä oli vielä pieni poika. Antti jäi asumaan äitinsä luo. Silti hän tapasi usein myös isäänsä, joka muutti avioeron jälkeen Rovaniemelle.

Isällä ja Antilla oli keskenään hyvät välit ja he olivat tekemisissä toistensa kanssa lähes viikoittain.

Isä oli tutustuttanut Antin myös Lapin erämaahan.

– Antti kulki pienestä asti matkassani mukana ja kiersimme metsiä ja erämaata. Se oli tuttua hänelle.

Aikuistuttuaan Antti oli myös työskennellyt eräoppaana ja ajanut koiravaljakkoja.

Auto oli tärkeä

Jarmo Hanhivaara muistaa tarkasti viimeisen tapaamisen poikansa kanssa. Se tapahtui syyskuussa 2006, vajaa kuukausi ennen Antin katoamista.

Isä oli ajanut tuolloin Ivaloon rekalla, ja hän oli lähdössä jatkamaan matkaa Inarijärvelle. Ivalossa hänen piti käydä ostamassa veneeseen akku ja bensaa. Antti lähti omalla autollaan isälleen kuskiksi ja samalla isä tankkasi poikansa auton.

– Muistan, kun sanoin hänelle, että tankkaa oma autosi täyteen, minä maksan.

Isä muistaa myös hyvin sen, miten tärkeä tuo auto, Toyota Carina, oli Antille. Sen Antti oli ostanut itselleen kesällä 2006.

Jarmo Hanhivaara oli mukana lokakuussa 2006, kun Antin tien poskeen hylätty auto haettiin Angelista Ivaloon.

Auton renkaat olivat puhki, ja etuspoileri ja rekisterikilvet olivat poissa. Toisen rekisterikilven löysi paikallinen poromies, toinen löytyi etuspoilerin kanssa puupinon takaa läheltä autoa.

– Se auto oli vähän kuin Antin lapsi. Jos spoileri olisi tippunut ajaessa, ei Antti olisi piilottanut sitä puukasan taakse, vaan hän olisi poiminut sen mukaansa, isä sanoo.

Pettynyt poliisitutkintaan

Poliisi uskoo, että Antti käveli itse Angelissa erämaahan ja katosi. Isän mukaan Antti ei olisi tehnyt niin.

– Erämaassa tarvitsee hyvät vaatteet, varusteet ja ruokaa. Antilla ei ollut mitään niistä mukanaan. Poika oli ollut erämaassa niin paljon, että ei hän olisi lähtenyt tenniskengissä ja ohut takki päällään sinne. En minä siihen usko.

Lisäksi Jarmo Hanhivaaraa vaivaa erään poromiehen havainto Angelista. Perheen mukaan poliisi ei ole kiinnittänyt havaintoon riittävästi huomiota.

– Poromies oli nähnyt Antin auton kyydissä kaksi miestä. Ajaja oli Antin kaveri ja etupenkillä istui mies, jolla oli korvarengas. Antilla ei ollut korvarengasta. Poromiehen työ on katsoa korvia, siitä tulee hänen leipänsä, korvamerkeistä. Kun tämä havainto kerrottiin Ivalon poliisille, poliisi väitti vastaan, isä sanoo.

Jarmo Hanhivaara ei ole tyytyväinen siihen, miten poliisi on tutkinut Antin katoamista.

– Koko juttu olisi pitänyt antaa tutkittavaksi poliisille, jolla ei ole mitään kytköksiä Ivaloon ja näihin ihmisiin. Asiaa on tutkittu mielestäni hyvin yksipuolisesti. Poliisi ei ole myöskään antanut meille omaisille mitään tietoa tutkinnasta tai siitä, ketä asiassa on kuultu.

Uskoo totuuden vielä selviävän

Jarmo Hanhivaaran on vaikea uskoa, että Antti olisi halunnut kadota tai tehdä itsemurhan. Isän mukaan pojan elämässä oli tuohon aikaan kaikki hyvin.

– Antti oli luonteeltaan rauhallinen ja harkitsevainen. Hän ei suuttunut herkästi. Ei hänellä pitänyt olla mitään huolta elämässä, koska työt olivat alkamassa eikä hän valittanut mistään.

Isä luottaa siihen, että vielä jonakin päivänä Antin kohtalo ratkeaa.

– Ei hän hengissä enää tule vastaan, koska 15 vuotta on jo kulunut. Mutta jonakin päivänä joku vielä kertoo, mitä Antille tapahtui tuona päivänä. Olen siitä varma.

Antti julistettiin kuolleeksi vuonna 2018. Se oli vaikeaa koko perheelle.

Väestörekisteriin Antin kuolinpäiväksi on merkitty 14. lokakuuta 2011.

– Todellisuus on se, että ei tätä voi ottaa kuolleeksi julistamisena, kun ei tiedä missä oma lapsi on. Olisi tärkeää, että asialle saataisiin päätös ja saisimme haudata Antin. Samalla on tärkeää tietää, mitä hänelle on tapahtunut, isä sanoo.

Antti Hanhivaaran katoamista käsitellään laajasti keskiviikkona 13. lokakuuta Rikospaikka –ohjelmassa MTV3-kanavalla kello 22.35.

Lue myös:

    Uusimmat