Vaalit lähestyvät, verokeskustelu lämpenee ja kaupankäynti kiihtyy. Keskustelua leimaa yhtäältä alennusmyynti ja toisaalta tinkiminen. Milloin pyydetään, milloin taas vaaditaan veroalennuksia tai esitetään eri veromuotojen poistamista, STTK:n puheenjohtaja Antti Palola kirjoittaa kolumnissaan.
Suomen veroastetta pidetään usein korkeana. Eri maiden verojärjestelmät eroavat kuitenkin niin paljon toisistaan, että vertailu on jokseenkin hedelmätöntä. Vertailut kuvaavat usein julkisen sektorin tuloja, mutta eivät juurikaan menojen käyttötarkoitusta.
Korkea veroaste ja inhimillinen hyvinvointi korreloivat toisiaan monessa kansainvälisessä vertailussa. Tämä koskee muun muassa kaikkia Pohjoismaita.
Verokeskustelussa unohdamme usein, mitä veroeuroilla saadaan aikaan. Olemme innokkaita leikkaamaan palveluista, joita emme itse käytä tai tule koskaan tarvitsemaan. Olemme kaikki todennäköisesti jossain elämän vaiheessa silti tilanteessa, jossa tarvitsemme vastinetta maksamillemme veroille.
Jos haluamme siirtää hyvinvointivaltion seuraaville sukupolville ja taata sen laadukkaat palvelut tulevaisuudessakin kaikille, se ei onnistu ilman verotuloja. Se on vain niin, että hyvinvointivaltio rahoitetaan verotuloilla.
On välttämätöntä keskustella verotukseen liittyvien päätösten seurauksista. Hyvinvointivaltioon kuuluu kansalaisten välinen luottamus, sosiaalinen liikkuvuus, yhdenvertainen ja oikeudenmukainen kohtelu sekä vakaa toimintaympäristö. Hyvinvoinnilla rakennetaan turvaa.
Verotuksen rakenteen pitää toki elää ajassa ja sitä pitää uudistaa kasvua, työllistymistä ja työllistämistä tukien. Veroasteen sisällä on mahdollista tehdä muutoksia kestävästi ja päästä myös nykyistä parempaan julkisen talouden tasapainoon. Veropohjassa voidaan mainiosti yhdistää palveluiden rahoitus, työn tekemisen kannattavuus, talouskasvu, tuottavuus ja kestävä kehitys.
Verokeskusteluamme leimaa takertuminen lillukanvarsiin. Keskustelemme aivan liian usein marginaaliverosta, kun todellinen iso haasteemme on pohtia, mistä verotuloja ylipäätään tulevaisuudessa syntyy.
Teknologinen kehitys tekoälyineen johtaa työn murrokseen, työsuhteiden muuttumiseen ja sen myötä koko talouden ansaintalogiikan muutokseen. Se puolestaan tarkoittaa palkkatyön vähenemistä ja verotulojen alenemista. Muutos haastaa koko nykyisen verojärjestelmämme. Ansiotyöstä maksettavat verot ja sosiaaliturvamaksut kun muodostavat noin kaksi kolmannesta kaikista kerättävistä veroista.
Meidän tulisi ennakoida maailman muutosta. Digitalisaation myötä yhä suurempi osa palveluista ja kaupasta tapahtuu sähköisesti ja valtioiden rajat ylittäen. Arvon syntypaikan määrittely on teoreettista.
Yritysverotuksen tasossa on lisäksi käynnissä valtioiden välinen kilpajuoksu kohti pohjaa. Suomen kannattaisi jo oman etunsa tähden ajaa EU:ssa yhteistä minimiyritysverokantaa ja tukea EU:n aktiivista roolia kansainvälisen yritysverotuksen kehittämisessä.
Hyvinvointivaltion pelastaminen on mahdollista kestävän verotuksen avulla. Verotus tulisikin palauttaa talouspolitiikan keinovalikoimaan. Se on tehokas työkalu, joka lisää liikkumatilaa esimerkiksi talouden tasapainottamiseen ja velkaantumisen hillitsemiseen.
Veroaste voidaan säilyttää maltillisena tiivistämällä veropohjaa. Verotuksen painopistettä olisikin perusteltua muuttaa niin, että pääomien sekä varallisuuden osuus nousisi ja työn laskisi. Silloin työn verotus voidaan säilyttää kohtuullisena.
Verotuksen ohjaavuus on pidettävä keinovalikoimassa, jos sillä saavutetaan yhteiskunnan kannalta edistettäviä tavoitteita. Tulevaisuudessa ympäristönsuojelun ja ilmastonmuutoksen merkitys verotusta säätelevänä tekijänä kasvaa suhteessa kilpailukykynäkökohtiin. Esimerkiksi kulutuksen verotusta olisi järkevää uudistaa tukemaan kestävämpää käyttäytymistä ja kiertotaloutta.
Kirjoittaja on STTK:n puheenjohtaja.
Katso Huomenta Suomen eilinen keskustelu: Näin veroasiat ovat uudistumassa:
6:06
