Hallitusneuvottelut jatkuvat Antti Rinteen johdolla Säätytalolla intensiivisinä. Neuvotteleva kokoonpano on historiallinen monella tapaa, kirjoittaa vasemmistoliiton puheenjohtaja Li Andersson kolumnissaan.
SDP:n, keskustan, vihreiden, vasemmistoliiton ja RKP:n hallituskokoonpano olisi tasa-arvomyönteisin hallituskoalitio allekirjoittaneen koko eliniän aikana. Kokoomus on löytämässä itsensä oppositiosta ensimmäistä kertaa 12 vuoteen, kolmen peräkkäisen eduskuntavaalitappion jälkeen.
Odotukset ovat syystä korkealla. Nyt on ensimmäistä kertaa pitkään aikaan Suomessa mahdollista luoda hallituspohja, jossa eriarvoisuuden ja köyhyyden torjuntaan suhtaudutaan tosissaan, jossa ilmastopolitiikka tehdään kunnianhimoisella, mutta sosiaalisesti oikeudenmukaisella tavalla ja jossa saadaan aikaiseksi tarvittavat panostukset suomalaisten osaamisen parantamiseksi ja koulutuksellisen tasa-arvon vahvistamiseksi.
Työelämää ei enää kehitetä puhtaasti työnantajien näkökulmia huomioiden vaan myös ihmisten työehtojen parantaminen, työelämän tasa-arvo ja työhyvinvointi huomioidaan.
"Onko mitään hallitusohjelmaa kohtaan asetettu näin paljon painetta?"
Politiikan suunnanmuutos herättää myös huolta joissain tahoissa. En tiedä, onko mitään hallitusohjelmaa kohtaan asetettu näin paljon painetta ennen kuin mitään sen sisällöstä julkisesti tiedossa. Iltapäivälehdet kirjoittavat “verotsunamista” ja elinkeinoelämän etujärjestöt hyökkäävät veropohjan vahvistamista vastaan jo ennen kuin ohjelma on valmis.
Kritiikistä on havaittavissa tuttua oikeistolaista, yleistä vero- ja investointivastaisuutta, mutta erityisesti esitys lähdeveron käyttöönotosta institutionaalisille sijoittajille on saanut elinkeinoelämän lobbarit liikkeelle. Elinkeinoelämän keskusliitto on ilmaissut huolensa apurahansaajien ja eläkeläisten pärjäämisestä ja Finanssialan keskusliitto on huolestunut tavallisten duunareiden pärjäämisestä.
Koska huolestuneita puheenvuoroja ei näiltä tahoilta kuultu esimerkiksi silloin, kun apurahansaajien, eläkeläisten ja duunareiden asemaa heikennettiin eriarvoistavalla leikkauspolitiikalla, voisi skeptinen ajatella, että jollain on ketunhäntä kainalossa.
Syy on selvä.
Lähdevero voisi tuottaa satoja miljoonia
Esimerkiksi institutionaalisille sijoittajille asetettu maltillinen viiden prosentin lähdevero voisi tuottaa jopa satoja miljoonia valtion kassaan.
Se on todella merkittävä summa, mikä johtuu siitä, että se toisi tällä hetkellä ulkomaalaisiin sijoitusrahastoihin epäreilusti virtaavat verottomat osingot verotuksen piiriin.
Finanssiala ei halua näitä isoja rahoja verotuksen piiriin.
Samalla se tarkoittaisi että esimerkiksi myös ammattiyhdistysliikkeen ja työeläkerahastojen osinkotuloista perittäisiin pieni vero. Eläkejärjestelmän kestävyyttä tällainen uudistus ei heikentäisi, ja vaikutus työeläkemaksuihin olisi hyvin pieni: työeläkerahastojen osalta veron suuruudeksi on arvioitu noin 40 miljoonaa euroa, kun rahastojen vuosituotot ovat lähes 15 miljardia ja rahastojen koko yli 200 miljardia.
"Omistajat itse eivät ehkä halua maksaa enemmän veroja"
Toinen esimerkki elinkeinoelämän vastustamasta verouudistuksesta on osinkoverotuksen uudistaminen, siitä huolimatta, että niin valtiovarainministeriön asiantuntijatyöryhmä, kuin monet tutkijat ovat suositelleet listaamattomien yritysten varakkaita omistajia kohtuuttomasti suosivan järjestelmän muuttamista.
Omistajat itse eivät ehkä halua maksaa enemmän veroja suurista pääomatuloistaan, mutta uudistus voi silti olla täysin perusteltu niin yritysten tasavertaisen verokohtelun ja verotuksen oikeudenmukaisuuden kuin kansantalouden tuottavuuden näkökulmasta.
Tämäkin uudistus tuottaisi satojen miljoonien lisäverotuloja, joilla mahdollistetaan suomalaisten hyvinvointia parantavat tulevaisuusinvestoinnit.
Verotusta on täysin turhaa demonisoida
Seuraavan hallituksen tärkein tehtävä on vahvistaa suomalaista hyvinvointivaltiota ja nostaa osaamistasoa.
Ilman panostuksia tuotekehitykseen, innovaatioihin ja koulutukseen, ei työllisyysasteen nostaminen ole mahdollista Suomen kaltaisessa maassa.
Vanhuspalveluiden epäkohtien korjaaminen, syrjäytymisen ehkäisy, infrainvestoinnit sekä tutkimuksen vahvistaminen ei onnistu ellemme onnistu löytämään rahaa näihin panostuksiin.
Tulevaisuusinvestoinnit tarvitsevat rahoitusta, muuten niitä ei ole mahdollista tehdä. Verotusta on siksi täysin turhaa demonisoida, sen sijaan on tärkeää että tehdyt vero-uudistukset ovat oikeudenmukaisia ja perusteltuja niin tulonjaon kuin ympäristön kannalta.