Antti Ruuskasen suurin kultamitali odottaa kotona – isällä toive yhdeksänviikkoiselle jälkikasvulle: "Kunhan ei vain rupeaisi heittämään"

LUE MYÖS: Antti Ruuskasen ura ohi – kertoi yllätysratkaisustaan Kalevan kisojen yleisön edessä

Se oli pitkä, mutta hieno reissu.

Näillä sanoilla keihäänheittäjä Antti Ruuskanen, 37, päätti komean urheilu-uransa lauantaina Kalevan kisoissa Tampereella.

Hän oli ilmoittautunut mukaan keihäänheiton karsintakilpailuun, mutta keihäät vaihtuivat kukitukseen, kultatuoliin ja juhlavaan seremoniaan komean uran kunniaksi.

Vielä viikko sitten Ruuskanen tähtäsi tosissaan taisteluun SM-mitaleista. Viimeistelyharjoituksissa kipeytynyt hauisjänne pakotti kirjoittamaan suunnitelmat uusiksi.

–  Ei saatu turvallista tunnetta, että olisin pystynyt täällä kilpailemaan. Ei pystynyt muuta tekemään kuin viheltämään pelin poikki ja päättämään, että ura loppuu tähän päivään, Ruuskanen kertasi laskeuduttuaan Toni Kuuselan ja Lassi Etelätalon kantamasta kultatuolista.

Pielaveden Sampoa ja Viipurin Urheilijoita urallaan edustanut Ruuskanen laskeskeli heittäneensä keihästä 30 vuotta. Lontoon olympiahopea vuodelta 2012, Zürichin EM-kulta 2014 ja Amsterdamin EM-pronssi 2016 nousivat päällimmäisiksi huippuhetkiksi.

–  Paljon oli myös omia unelmia ja tavoitteita, joita en saavuttanut. Esimerkiksi 90-metrinen ja olympiakulta. Hopeaa sain, ja metrin ja kaksi senttiä jäin ysikymppistä, Ruuskanen totesi.

Vaikka lopetuspäätös ehti kypsyä viikon ajan ennen Kalevan kisoja, joutui Ruuskanen hakemaan tunteilleen sanoja.

–  Vaikea sitä on äkkiseltään sanoa. Vähän olen häkellyksissäni. On vähän haikeutta, ja tietysti olen vähän pettynytkin. Jos kaikki olisi mennyt hyvin, olisin yrittänyt pärjätä vielä olympialaisissa.

"Kaikki otettu irti tästä kehosta"

Ruuskasen viimeinen kausi ei tehnyt tuloksellisesti kunniaa menestyksekkäälle uralle. Saldoksi jäi kolme kilpailua ja kahdeksan mitattua heittoa, joista parhaalla keihäs lensi 77,89.

–  Vielä enemmän olisi harmittanut, jos en olisi kokeillut tätä viimeistä valttikorttia tähän kauteen ja olisi jäänyt se jossittelu, Ruuskanen totesi.

–  Nyt voin sanoa, että varmasti kaikki otettu irti tästä kehosta keihäänheiton osalta.

Suomen keihäänheiton tulevaisuudesta Ruuskanen ei sen sijaan ollut huolissaan.

–  Varmaan minä olin vanhoista jermuista viimeinen mohikaani. Mutta eihän tulevaisuus voi tämän paremmalle näyttää. Nuorten kisoista tuli melkein joka ikäryhmästä mitaleita kotiin. Sitten tarvitaan vain malttia ja terveyttä, kun siirrytään aikuisten sarjoihin.

Tulevaisuuden suunnitelmiaan Ruuskanen ei vielä paljastanut, vaikka juhlaseremoniaan osallistunut vanha kilpakumppani Tero Pitkämäki arvelikin niiden olevan jo hyvin selvillä.

–  Onko se sitten hyvinvointipuolelle, metsäpuolelle vai valmennuspuolelle? Savolaiselta kun lypsää, niin et saa selvää vastausta millään, Ruuskanen naurahti.

–  Olen aina ollut huono sanomaan asioille ei.

”Se on suurin kultamitali”

Sen Ruuskanen kuitenkin sanoi, että syksyllä on tarkoitus viettää runsaasti aikaa kesäkuussa syntyneen esikoistyttären kanssa.

– Se on se suurin kultamitali, mitä voi saada, Ruuskanen tunteili MTV Urheilulle.

– Syksyllä leikitään ja katsotaan, miten tyttö kasvaa.

Työnsä jatkajaa Ruuskanen ei jälkikasvustaan toivo.

– Niin minä olen sanonut, että mitä tahansa muuta voi lähteä tekemään, kunhan ei vain rupeaisi keihästä heittämään. On se sen verran kova laji, Ruuskanen nauroi.

Ruuskasesta on tekeillä Leena Lehtolaisen kirjoittama ja ensi vuoden huhtikuussa ilmestyvä kirja.

– Se on hieno projekti. Viime vuoden puolella polkaistiin käyntiin. Tulee varmasti paljon sellaista juttua, jota ei ole julkisuuteen halunnut vielä kertoa, Ruuskanen lupaili.