Keihäänheittäjä Antti Ruuskasen hieno, kolme arvokisamitalia tuottanut ura päättyi viime kauteen. Ura oli kuitenkin katkolla jo vuosia aiemmin, kertoo Ruuskanen Leena Lehtolaisen kirjoittamassa uutuuskirjassa Antti Ruuskanen – Rätingin paikka.
Vuosi 2011 oli vaikea keihäänheittäjä Antti Ruuskaselle. Ruuskanen oli heittänyt ennätyksekseen 87.33 jo vuonna 2008, mutta tulostaso oli sittemmin hiipunut. Vuonna 2010 keihäs lensi hädin tuskin 83 metriä, mistä seuraavana vuonna mentiin vain alaspäin.
Kiitos suomalaisen keihäänheiton heikon tason tuona vuonna, Ruuskanen oli kuitenkin vahva ehdokas Daegun MM-kisakoneeseen. Sitten suomalaisessa urheilussa jo käsitteeksi muodostuneet keihäänheiton arvokisavalinnat sekoittivat pelin. Ruuskasen sijaan kisoihin valittiin kauden selvä ykkösheittäjä Ari Mannio, aiemmilla meriiteillään loistanut, heikosti kauden aikana heittänyt Tero Pitkämäki ja yllättäjä, yhdessä kisassa hienosti onnistunut Sampo Lehtola.
LUE MYÖS: Antti Ruuskasen ura ohi – kertoi yllätysratkaisustaan Kalevan kisojen yleisön edessä
Lehtolan nousu Ruuskasen edelle kisakoneeseen soti Suomen urheiluliiton omia valintakriteerejä ja Ruuskasen käsityksiä vastaan. 27-vuotias heittäjä oli alamaissa, jopa keihäsura oli katkolla.
– Daegun valintojen jälkeen tuntui ensimmäisen kerran, ettei tässä ole mitään järkeä. Koko elämän olin tehnyt töitä ja mennyt sääntöjen mukaan, sitten tulee tämmöinen kupru. Se tuntui vääryydeltä. Ura oli vaakalaudalla, ja jollen olisi päässyt kisaan, se olisi ollut siinä, Ruuskanen kertoo kirjassa.
Yllättäen tilanteeseen puuttui toinen Ruuskanen, hiihtäjä, oikeustieteen opiskelija Niko Ruuskanen. Keihäsvalintasotkua mediasta seurannut Ruuskanen otti yhteyttä heittäjä Ruuskasen taustajoukkoihin ja kertoi Urheilun oikeusturvalautakunnasta, jonne voisi valittaa muun muassa kisavalinnoista. Orastava oikeustieteilijä oli tutustunut liiton valintakriteereihin ja todennut, ettei kaikki mennyt sääntökirjan mukaisesti.
Ruuskasen tiimille Urheilun oikeusturvalautakunnan toiminta ei ollut tuttua, mutta valituksen valmistelu alkoi välittömästi. Odotukset eivät kuitenkaan olleet kovin korkealla. Oletus oli, että oikeusturvalautakunta tekisi päätöksensä vasta joskus syksyllä, kun Daegun kisat olisivat jo muisto.
Valituksen jälkeen päätös asiaan luvattiin kuitenkin nopeasti, jo ennen Daegun keihäskisaa. Kisoihin valittu kolmikko oli jo matkustanut Etelä-Koreaan, kun oikeusturvalautakunta päätyi suosittamaan Ruuskasen valintaa kisoihin.
Ruuskanen oli palannut töihin, sillä apurahahanat olivat umpeutuneet heikkojen kausien vuoksi. ItäMaidossa jauhoja pussittanut mies ”tuumiskeli, että keihäänheittoura taisi olla ohi”, mutta kun tieto valinnasta tuli, esiin nousi yllättävä haaste. Kuinka esimies suhtautuisi jo seuraavana päivänä alkavaan kisamatkaan?
Esimies oli kuitenkin perheystävä Kari Tossavainen, joka ei epäröinyt.
– No lähe vuan, Tossavainen sanoi, ja Ruuskanen lähti.
Daegussa selkävaivojen piinaama Ruuskanen heitti ainoaan suomalaisena MM-finaaliin ja oli lopulta kilpailun yhdeksäs.
Seuraavana vuonna rävähti, kun Ruuskanen kiskaisi Lontoon olympialaisissa pronssille. Mitali kirkastui myöhemmin hopeiseksi kilpailijan dopingkäryn vuoksi. Vuonna 2014 mitalin väri kirkastui kultaan EM-kilpailuissa ja vielä kaksi vuotta myöhemmin Ruuskanen heitti EM-pronssille.
– Jos hän olisi jäänyt rannalle (Daegusta), ura olisi ehkä ollut siinä. Se oli niin kova kolaus. Jos Antti olisi lopettanut, suomalaisilta olisi jäänyt kolme arvokisamitalia saavuttamatta. Pienestä oli kiinni, valmentaja Aki Parviainen tuumii kirjassa.