Korkeasaaren aamu alkaa siivoamisella ja eläinten ruokkimisella. Mutta tiesitkö, että apinat eivät piirretyistä poiketen syö keltaisia banaaneja?
– Kun olin toisena vuonna täällä töissä, olin mukana kantamassa isoa, nukutettua urostiikeriä. Kyseessä oli lyhyt matka. Joku oli juuri kertonut tarinan siitä, että Tanskassa kävi niin, että nukutusaineen määrä oli laskettu väärin, tiikeri oli vähän herännyt ja onnistunut huitaisemaan niin, että hoitaja oli menossa neljänteen leikkaukseen. Vaikka tiikeri oli tokkurassa, Ville Vepsäläinen muistelee.
Hän toimii kuraattorina Korkeasaaren eläintarhassa. Kuraattorit ovat Korkeasaaren eläintenhoitajien lähiesimiehiä. He esimerkiksi hoitavat ja siirtävät eläimiä sekä rakentavat tiloja. Vepsäläinen on työskennellyt Korkeasaaressa noin viisi vuotta.
Kaikki lähtee eläinten hyvinvoinnista
Tiikereiden kanniskelu ei ole jokapäiväistä toimintaa. Korkeasaaren arkiaamu alkaa eläinten asumusten siivoamisella ja eläinten ruokkimisella. Esimerkiksi pikkuapinat syövät lähinnä vihanneksia.
– Aika pitkään eläintarhamaailmassakin ajateltiin, että eläimelle syötetään hedelmää. Ne hedelmät, joita ihmisille tuotetaan, ovat todella sokeripitoisia, Vepsäläinen sanoo.
Apina ei siis piirretyistä poiketen syökään, keltaisia banaaneja – ne ovat ihmisten ruokaa.
– Sademetsässä banaanit syödään raakana, koska kilpailu on kovaa. Silloin banaanit eivät ole sokerisia. Makeaa banaania ei eläimille anneta. Parempia olisivat ruokabanaanilajikkeet, Vepsäläinen sanoo.
Ville Vepsäläinen antaa pähkinöitä, valkopääsakinaaras menee uteliaana tutkimaan herkkuja.
Pikkuapinoilla on omat nimet ja asumukset. Ne voivat viettää aikaa myös piilossa, katseelta suojattuna.
– Kaikki lähtee eläinten hyvinvoinnista. Ei siitä, että onko eläin aina asiakkaalle näkyvillä, Vepsäläinen kuvaa.
Eläimiä ja esimerkiksi erilaisia akvaarioita hoidetaan "seinän takaa", siis takatiloista käsin. Vaikka takatilassa on useita ovia, eläimet eivät odottele ovella, eikä niitä ole karannut.
– En usko, että apinat talviaikaan kovin herkästi ulos lähtisivät, Vepsäläinen pohtii.
"Talvellakin talot sirittävät"
Takahuoneesta löytyy myös keittö ja hyönteiskasvattamo. Esimerkiksi kulkusirkkoja, kotisirkkoja ja jamaikansirkkoja kasvatetaan Korkeasaaressa ruoaksi ja virikkeeksi monelle lajille.
– Harva laji on pelkistä hyönteisistä riippuvainen. Esimerkiksi pikkumangustit rakastavat hyönteisiä ja syövät niitä luonnossakin, jos saavat kiinni. Hyönteinen on hyvä proteiinieväs myös apinoille. Sirkkoja on eri kokoisia eri lajeille. Jos joutuisimme ostamaan nämä eläinkauppatukusta, menisi tolkuttomasti rahaa, Vepsäläinen sanoo.
– Molemmissa trooppisissa taloissa kuuluu kotisirkkojen siritystä, koska niitä on luonnollisesti karkaillut ja asuu rakenteissa. Talvellakin talot sirittävät kovassa pakkasessa, Vepsäläinen kuvaa.
Hetkinen. Eikö se ole ongelma?
– Se ei ole ongelma. Lähinnä se on eksoottisen tuntuista.
Katso videolta, kun pikkuapinat saavat joululahjan!
Sisältö ei valitettavasti ole saatavilla.
Apinoita joudutaan joskus ottamaan kiinni, jos eläinlääkäri tarkistaa ne, tai ne tarvitsevat rokotuksia. Toisiin eläintarhoihin lähetettävät eläimet pakataan takahuoneessa. Yksi maailman pienin apina, pikkumarmosetti, lähti Suomesta juuri uuteen kotiinsa Puolaan.
Eläimille ei ole rajattomasti tilaa, eivätkä ne voi jäädä Korkeasaareen lisääntymään omien perheenjäsentensä kanssa.
– Kädellisille on myös tärkeää, että porukan dynamiikka toimii. Se on eri lajeilla erilaista; kädelliset ovat sosiaalisia ja älykkäitä. Joskus ryhmädynamiikankin takia eläimiä joudutaan vaihtamaan, Vepsäläinen sanoo.
– Osa eläimistämme on uhanalaisia, ja niillä on lajikoordinaattori. Se tarkoittaa, että jossain päin maailmaa jossakin eläintarhassa on henkilö, joka pitää eläimistä kantakirjaa ja tietää tismalleen, mikä eläin on missäkin. Meillä syntyi keväällä amurinleopardipentu, ja emme suinkaan itse päätä, mihin se lähetetään. Lajikoordinaattori etsii sille sopivan sijoituspaikan, jotta kanta pysyy geneettisesti mahdollisimman monipuolisina.
Valkopääsaki-uroksella on valkeat kasvot.
Esimerkiksi aasianleijonat on koordinoitu ympäri maailmaa. Korkeasaaressa asuvilla pikkuapinoilla, valkopääsakeillakin, on lajikoordinaattori, vaikka kyseessä ei ole uhanalainen laji.
– Lajeilla, jotka voivat tulevaisuudessa olla vaarantuneita tai ovat lähellä vaarantunutta, on suojeluohjelma ja koordinaattori. Tulevaisuuden kannalta tämä on hyvä, jos niitä tarvitsisi kasvattaa luontoon palautuksen kannalta.
Mitä Korkeasaaren villieläinsairaalassa tehdään? Katso "nokipöllön" tarina:
Sisältö ei valitettavasti ole saatavilla.
Entä mitä apinat ovat mieltä joululahjastaan?
Sisältö ei valitettavasti ole saatavilla.