Kirkkonummelaisen Ilona Orasen riesana olivat vielä joitain vuosia sitten puutarhassa mönkivät lehtokotilot. Ongelman ratkaisivat Eemeli ja viisi muuta ankkaa, jotka paitsi torjuvat tuholaisia myös pitävät nurmikon lyhyenä. Ankkoihin ihastunut nainen kertoo, millaista on pitää lintuja lemmikkeinä.
Ilona Oranen on pitänyt ankkoja lemmikkeinä neljän vuoden ajan.
Oranen asuu omakotitalossa, jonka tontilla on puutarha. Oranen sai ajatuksen ankkojen pidosta puutarhaa tuhonneiden lehtokotiloiden kautta.
– Vuonna 2015 istutin lähemmäs 100 kurpitsantainta, ja lehtokotilot söivät ne kaikki. Käytännössä viljely puutarhassani oli mahdotonta kotiloiden takia.
Orasen tuntemat niin sanotut permakulttuuripuutarhurit suosittelivat hänelle kotilo-ongelman ratkaisuksi ankkoja. Permakulttuurilla tarkoitetaan rakennetun ympäristön suunnittelua luontoa kunnioittaen, eli esimerkiksi käyttämällä viljely- tai torjuntamenetelmiä, jotka eivät rasita maata.
Pitävät myös nurmikon lyhyenä
Ankat puhdistivat tehokkaasti kahden kesän aikana 3000 neliön tontin kotiloista. Kotilot ovat ankkojen herkkuruokaa, ja nyt niitä tuodaan Orasen ankkojen ruuaksi jo muualta, kun oman tontin kotilot on syöty.
– Ankat rakastavat kotiloita ja muita nilviäisiä. Kesän aikana silloin tällöin ihmiset tuovat ympäri kyliä rasioissa lehtokotiloita.
Kotiloiden torjunta ei ole ainoa asia, jossa ankat pystyvät auttamaan. Ne nimittäin pitävät myös nurmikon lyhyenä.
– Ne eivät myöskään kuopsuttele maata kanojen tapaan. Ankkojen lättäjaloista ei ole paljoa haittaa nurmikolle, Oranen sanoo.
Kotiloiden lisäksi ankoille maistuu moni muukin ruoka. Oranen tarjoilee niille usein yön yli vedessä liotettuja herneitä. Lisäksi ne tykkäävät syödä ruohoa tai vaikka villiyrttejä.
Albert-ankka Ilona Orasen sylissä.
Ankka on persoonallinen ja ihmisläheinen lemmikki
Oranen sanoo, että ankka on helppohoitoinen ja mukava lemmikkieläin. Ne eivät helposti karkaa, sillä ankat ovat paikkauskollisia lintuja. Lisäksi hautomokoneen avulla syntyneet ankat leimautuvat helposti ihmiseen, viihtyvät ihmisen kanssa eivätkä ole pelokkaita. Pelottomuudesta huolimatta ne eivät mielellään lähde kuitenkaan karkumatkoille.
– Ne eivät ole kauhean seikkailuhenkisiä ja leimaantuvat helposti paikkaan. Metrin aita riittää hyvin pitämään ne paikallaan. Jos aidan sisällä riittää niille jänniä juttuja, ne eivät kaipaa mihinkään muualle. Joskus olemme pitäneet niitä ilman aitaakin ja ne ovat menneet korkeintaan naapuritontin puolelle, toisin kuin vaikka vuohi, joka voi lähteä pidemmällekin karkumatkalle, Oranen kertoo.
Sisältö ei valitettavasti ole saatavilla.
Video: Kotilot ovat ankkojen herkkua.
Elääkseen ankka tarvitsee petoturvallisen tarhan. Yksi asia, jota ilman ankka ei voi elää, on vesi. Ankka on luonnostaan vesilintu, eivätkä lemmikkiankatkaan voi elää ilman vettä. Vettä tarvitaan muuhunkin kuin vain juomiseen. Ankan on huuhdeltava sieraimensa säännöllisesti mullasta, jotta ne eivät tukkeudu. Lisäksi niiden silmät tarvitsevat kostuttamista.
– Vuoden ympäri täytyy olla vähintään vesiämpäri ja esimerkiksi vauvan kylpyamme. Kesäksi on mukava laittaa vähän isompi allas, vaikkapa lasten kahluuallas, että ne pääsevät pulikoimaan. Vesihuolto on ankkojen pidossa työläin asia.
Pienempien ämpäreiden vesi on vaihdettava kerran päivässä ja isompien altaiden 1-2 kertaa viikossa.
Lisäksi ankat tarvitsevat jonkin säänsuojan, jota ne tosin harvoin käyttävät. Kovemmilla pakkasilla niillä on oltava kunnollinen sisätila, jonka lämpötila on vähintään +1C, jotta vesi ei jäädy.
Ankat ovat vesilintuja, joten ne tarvitsevat polskimispaikan. Lasten kahluuallas on hyvä kesäisin, sanoo Ilona Oranen.
Yhtä poikaa kohden tarvitaan 2-4 tyttöä
Orasen ankat Eemeli ja Alma etsivät viikonloppuna Facebookin välityksellä uutta kotia. Nyt Eemelille on löytynyt uusi koti Alavudelta.
– Eemelin uusi koti on ihana, Oranen sano.
Eemelin uusi koti on Orasen mukaan täydellinen nuorelle urokselle. Siellä Eemelin seuraa odottaa jopa neljä tyttöankkaa.
Pojat tulevat keskenään toimeen hyvin, mutta tytöistä voi tulla riitaa, jos niitä on laumassa liian vähän.
– Jokaista poika-ankkaa kohden tarvitaan kahdesta neljään tyttöankkaa, jotta tytöistä ei tule riitaa. Täällä oli vain neljä tyttöä kahdelle pojalle, ja se ei näemmä riittänyt. Poika-ankat pärjäisivät hyvin keskenään, jos tyttöjä ei olisi ollenkaan. Poikia voisi pitää siis vaikka kuinka isona laumana, ja ne tulisivat hyvin juttuun. Jos laitat joukkoon yhdenkin naaraan, niin riita on valmis, varsinkin näin keväisin, Oranen kertoo.
0:11
Video: Ankat viihtyvät kahluualtaassa erityisesti kesäisin.
Oranen sanoo, että ankka sopii lemmikiksi sellaiselle, joka asuu joko luonnon helmassa tai isolla omakotitontilla ja on paljon kotona.
– Hienointa on ollut saada seurata lintulajia, joka on erittäin sympaattinen ja persoonallinen. Kun niitä vuosia seuraa, oppii tunnistamaan niiden erilaisia persoonallisuuksia.
Bella ja Albert
Ihmiset luulevat, ettei tuotantoeläin tunne mitään
Oraselle Ankkojen pitämisessä on kyse myös isommasta asiasta kuin vain puutarhanhoidosta.
– Ankkaa pidetään usein vain tuotantoeläimenä. Mikä tahansa eläin, jota pidetään vain tuotantoeläimenä, sulkeutuu ja masentuu. Sitten ihmiset ajattelevat, että ne eivät tunne mitään tai niillä ei olisi mitään persoonia. Kun kohtelet eläintä kuten mitä tahansa lemmikkiä- kuten vaikka kissaa tai koiraa – niin niiden persoonat tulevat esiin ja ihmiset rupeavat näkemään ne ihan uudella tavalla. Nyt naapurin lapset käyvät täällä meillä ihastelemassa ankkoja. Kaikki sanovat, että vitsi, emme tienneet, että ne ovat noin persoonallisia, Oranen sanoo.
Kotia myös etsinyt Alma jää ainakin toistaiseksi vielä Orasen hoiviin Kirkkonummelle. Alman lisäksi Oraselle jää vielä neljä muutakin ankkaa.
