Seksuaalirikoksista tuomitun Jeffrey Epsteinin haamu ei jätä prinssi Andrew’ta eikä Englannin kuningashuonetta rauhaan. Tuoreen kirjan mukaan Britannia oli haluton yhteistyöhön New Yorkin oikeusviranomaisten kanssa, jotta Andrew’n suhteesta ystäväänsä Espteiniin ja hänen tekoihinsa saataisiin tarkempi kuva, ja prinssi ehkä jopa oikeuteen Atlantin takana.
Espteinin ja Andrew’n tapausta New Yorkin eteläisessä piirissä tutkinut syyttäjä Andrew Berman kirjoittaa uudessa Holding the Line -kirjassaan, ettei Andrew ollut yhteistyössä New Yorkin oikeusviranomaisten kanssa tapauksen selvittämisessä, julkisista lupauksistaan huolimatta.
Bermanin mukaan hänen tiimillään meni kaksi viikkoa pelkästään selvittää Andrew’n asianajajien henkilöllisyydet. Buckinghamin palatsi ei ollut asiassa yhtään avuksi. Yhteydenpito asianajajiin oli ”loputonta sähköpostien vaihtoa”, pompottelua, jonka tarkoitus oli tyrehdyttää asian käsittely.
Berman ei ollut kiinnostunut Andrew’n tarjouksesta antaa kirjallinen lausunto.
"Oletan, että joku suojeli häntä"
Berman avustajineen nojautui myös Yhdysvaltain ja Britannian väliseen oikeussopimukseen saadakseen Andrew’n puhumaan. Sopimuksen sallimat pyynnöt ovat yleensä toimineet.
– Niin ei käynyt prinssi Andrew’n kohdalla. Emme päässeet lainkaan eteenpäin. Suojelivatko he häntä? Oletan että joku teki niin, Berman kirjoittaa.
Andrew on kiistänyt kaikki syytökset ja epäilyt alaikäisen seksuaalisesta hyväksikäytöstä. Prinssi kuitenkin maksoi useita miljoonia dollareita häntä syyttäneelle naiselle.
Epstein-kohu on kirjaimellisesti näkynyt myös kuningatar Elisabetin muistamisessa. Surevan prinssi Andrew’n ei ole sallittu esiintyä sotilasunivormussa julkisuudessa, toisin kuin sisaruksensa, mukaan lukien prinsessa Anne laivaston amiraalin puvussaan.
Prinssi Andrew on johtanut Britanniassa myös keskusteluun ja kiistelyyn sanan- ja ilmaisunvapaudesta.
Pidätyksissä Moskovan makua
Skotlannissa Edinburghissa väkijoukko hyökkäsi ihmisen kimppuun, joka nimitti äitinsä arkun perässä kävellyttä Andrew’ta ”vastenmieliseksi”. Poliisi vei mukanaan mielenosoittajan, ei päälle käynyttä väkijoukkoa.
Surrealistisia ja nyky-Venäjältä tuttuja piirteitä koettiin alkuviikosta Lontoossa.
Lakimies ja ympäristöaktivisti Paul Powlesland uhattiin pidättää siksi, että hän piti kädessään tyhjää valkoista paperinpalaa. Viranomaisten mukaan olisi julkisen järjestyksen rikkomista, mikäli hän kirjoittaisi lapulle ”et ole minun kuninkaani”.
Mielenosoittaminen ei ole lahja valtiolta, se on perustavaa laatua oleva oikeus, ihmisoikeusjärjestö Libertyä edustava Jodie Beck sanoi Financial Times lehdessä,
Oxfordissa poliisi oli pidättänyt 45-vuotiaan miehen, joka oli huutanut prinssi Charlesin kuninkaaksi julistamisen aikana ”Kuka hänet valitsi?”
Edinburghissa poliisi pidätti 22-vuotiaan naisen, joka vaati kyltissään kuningasvallan lakkauttamista, kun kuningattaren arkku kulki kaupungin läpi.
Pidätyksistä noussut meteli on saattanut vaikuttaa.
– Yleisöllä on täydellinen oikeus osoittaa mieltään, ja olemme tehneet tämän selväksi kaikille poliiseille nyt toteutuvaan operaatioon (kuningattaren hautajaiset) liittyen, SuurLontoon apulaispoliisipäällikkö Stuart Cundy sanoi FT:lle.
Kuningas ei ehkä käyttäydy kuin prinssi
Laajasti pidetyn ja arvostetun kuningatar Elisabetin kuolemaan liittyvä henkinen suruaika ei kestäne kauan.
Britanniassa pohditaan jo laajasti, mitä seuraavaksi kuningaskunnalle kansainyhteisöineen, ja millainen on Charles III kuninkaana.
– Pitkästä valmistautumisesta huolimatta oikeastaan kukaan ei tiedä, mitä Charles III tarkoittaa kuninkaalliselle perheelleen ja Britannialle. Kuninkaidenkin kohdalla, kuten osakkeiden, aiempi menestys ei ole lupaus tulevasta, kirjoittaa Economist-lehti.
Lehden mukaan Charlesin suosio ei yllä lähellekään poismennyttä äitiään.
YouGov-tutkimuslaitoksen mukaan viime toukokuussa 54 prosenttia briteistä piti häntä hyvänä roolissaan. Kuningattaren luku oli 81 prosenttia. Pikkuveljensä Andrew’n epäillyt tekemiset eivät kuninkaan suosiota välttämä lisää.
Charlesin ryöpsähtävä persoona voi myös olla ongelma, Economist muistuttaa. Walesin prinssiä (Prince of Wales) on kutsuttu myös ”Valitusten prinssiksi” (Prince of Wails”)
Onko uuden kruunupään imagolle hyvä vai huono se, että hän kiukuttelee mustekynälle kirjottaessaan ehkä surukirjaan, jää suuren yleisön päätettäväksi.
Irtisanomiset kuningattaren muistotilaisuuden aikana
”Sydämettömäksi” sen sijaan kuvasi julkisen hallinnon työntekijöitä edustava PCS-liitto Charlesin ilmoitusta irtisanoa työntekijöitään kesken suruajan. Työpaikkojen muutoksia sinänsä on osattu odottaa. Mediatietojen mukaan ilmoitus annettiin samaan aikaan kuningattaren kirkollisen muistoseremonian kanssa.
Lue lisää: Jopa sata vaarassa menettää työnsä kuningas Charlesin valtaannousun myötä: "Kaikki ovat aivan raivoissaan"
Vanhasta imperiumista on jäljellä vain rippeitä. Kansainyhteisö ei tilannetta muuta.
Skotlannin itsenäistyminen ja Pohjois-Irlannin liittyminen osaksi Irlantia voivat hyvinkin toteutua parin vuosikymmenen sisään.
Monissa maissa, joissa muodollinen hallitsija on nyt Charles III, harkitaan muuttumista tasavallaksi.
Antiguan ja Barbudan saarivaltio todennäköisesti järjestää asiasta kansanäänestyksen kolmen vuoden sisällä.
Karibian historian professori Kate Quinn University College Londonista purkaa ajatuksia ja tuntoja monissa entisissä siirtomaissa, kuten Antigua ja Barbudassa.
Miksi hallitsijamme on etäinen valkoinen monarkki?
– Miksi valtiomme päänä on tämä brittiläinen, etäinen, valkoihoinen monarkki?
Kuningashuoneen jäsenet ovat kiertäneet Kansainyhteisöä ja tuominneet esimerkiksi imperiumin ajan orjuuden.
Näin toimi Charles vielä prinssinä viime marraskuussa vasta tasavallaksi muuttuneella Barbadoksella. Prinssi William teki samoin Jamaikalla, muttei esittänyt anteeksipyyntöä, Washington Post muistuttaa. Jamaikan pääministerin Andrew Holnessin mukaan saarivaltio on jättämässä monarkian.
Tätä isoa ratkaisua pohditaan ja ainakin henkisesti valmistellaan Australiaa, Uutta-Seelantia ja Kanadaa myöten.
Imperiumi repeytyi väkivaltaisesti, rippeet lähtenevät rauhassa
Toisin kuin 1940-luvun lopulla ja 1950-luvulla kuningatar Elisabetin valtakauden alussa, hyvästit heitetään rauhanomaisesti ja ainakin Britanniassa ehkä myös haikeasti. Esimerkiksi Keniassa ja nykyisessä Malesiassa kolonialismi purkautui järkyttävän väkivallan kautta, kun Lontoo halusi olla päästämättä aurinkoa laskemaan valtakuntansa yllä.
Nenäliinaa historian laiturilla joutunee vilkuttamaan Charlesin lisäksi aikanansa kuninkaana poikansa William.