Tässä vaihteeksi taas ehdokas vuoden parhaisiin poliisitiedotteisiin. Tämä on Savonlinnan poliisilta tiistain 16.5 ja laatijana komisario Jukka Kietäväinen. Kolme aiempaa ehdokasta löytyvät vanhemmista kirjoituksista.
"Poliisi ja palokunta pelasti karhuemon lietekaivosta Enonkosken Silvolassa
Paikallinen isäntä oli tyhjentänyt lietelantasäiliötään eilisiltana ja avannut
sitä varten altaan turva-aidan. Tänään hänellä oli tarkotus jatkaa säiliön
tyhjennystä mutta suunnitelma muuttui, kun altaasta tuijotti silmiin
täysikasvuinen ja vihainen emokarhu.
Paikalle lähti Savonlinnan poliisin partio ja yksi yksikkö palokunnasta kolmen miehen voimin. Tarkoitus oli aluksi pyrkiä liinoittamaan karhu altaasta ja tätä varten poliisi pyysi virkaeläinlääkäriltä virka-apua eläimen rauhoittamiseksi noston ajaksi.
Paikkakunnalla ei ollut tarkoitukseen sopivaa nukutuskivääriä eikä riittävän rohkeaa miestä, joka olisi laskeutunut uimasilleen lietelantaan karhun kaveriksi antamaan sille
kosketusetäisyydellä rauhoituspiikkiä. Eläinlääkäri konsultoi karhuihin erikoistunutta virkaveljeään ja välitti neuvon lopettaa karhun kärsimykset. Emokarhu oli jo tässä vaiheessa melko väsynyt ja tukeutui leitepumpun nostoränniin.
Poliisi ei kuitenkaan halunut lopettaa karhua varsinkin, kun todettiin altaan
lähistöllä pieniä, tämän kevään pennut tassunjälkiä.
Poliisi sai luvan isännältä kahden propsivahvuisen kuusen kaatamiseen, puut
karsittiin osaksi ja työnnettiin rinnakkain kaiteen yli lietelantasäiliöön ja
emokarhu toimi juuri niin, kuin siltä odotettiin; se kauhoi suoraan kuusien luo,
kiipesi ylös ja ja kipaisi lahkeet paukkuen läheiseen metsään jättäen
jälkeensä... luvalla sanoen paskavanan.
Pentu saattaa hieman aluksi vierastaa emoaan, mutta on todennäköistä että hajuhaitta sulien vesien aikaan poistuu lähiaikoina."
Ja jatkona vielä 17.5 tiedote:
"Lieteallas, josta emokarhu eilisaamuna saatiin pelastettua, on nyt saatu
tyhjennettyä pelloille.
Poliisilla on sen johdosta hyviä uutisia; PENTU EI OLLUT ALTAASSA.
On siis varsin todennäköistä, että metsän siimeksessä koettiin emon
pelastumisen jälkeen jälleenäkemisen riemua. Nuori pentu ei todennäköisesti
poistunut kovinkaan kauas tapahtumapaikalta, vaan saattoi olla
kuuloetäisyydellä emosta. Voi olla, että se jonkun aikaa vieroksuu emon outoa
tuoksua, mutta eiköhän yhteiselo palaudu entiselleen varsin nopeasti hajun
hälvettyä.
Emo ei näköhavaintojen ja käyttäytymisestään päätellen loukkaantunut
taikka sairastunut yöllisestä uintireissustaan, vaikka siihenkin olisi ollut
vaara olemassa.
Tarinalla oli siis tällä kertaa onnellinen loppu, mitä ei usein
poliisitehtävästä saata todeta.... Kiitos medialle ylenpalttisesta
mielenkiinnosta asiaa kohtaan... Kerromme asiasta sitten lisää, jos uutta
ilmenee."