Miehet istuvat tyynen näköisinä pyörätuoleissaan ja kuuntelevat heille soitettavaa fanfaaria.
– En tunne vähääkään katkeruutta. Tiedän, että olen tehnyt uhraukseni isänmaan hyväksi.
Näin vakuuttaa 98-vuotias Yrjö Granlund. Hän on yksi Viimeiseen mieheen - Till siste man -näyttelyyn kuvatuista sotaveteraaneista. Vanhin on 105-vuotias Kalle Rahomäki, joka myös osallistui näyttelyn avajaisiin.
Valokuvaaja Kari Ahonen kuvasi viime kesänä 120 veteraania Kaunialan sairaalassa, mukana myös lottia. Kauniita mustavalkoisia muotokuvia, luonnonvalossa ilman tyylittelyä.
Kasvojen uurteet puhuvat meille raskaan elämän jäljiistä, mutta kuvissa on valo.
– Minulle tämä on ollut elämäni merkittävin työ, kertoo Ahonen, joka otti liikuttuneena vastaan kunniamerkin työstään.
– Nämä ihmiset ovat tavattoman valoisia ja hyväsydämisiä, vaikka he ovat eläneet sellaisia aikoja, joista me nykyajan ihmiset tuskin ymmärrämme mitään.
”Sodassa ei ole voittajia”
Kuvien yhteydessä on myös veteraanien ajatuksia sodasta ja rauhasta.
Yksi niistä on: ”Sodassa ei ole voittajia, mutta teimme sen mikä oli pakko.”
– Perusviesti on se, että sotaa pitää vastustaa ja toista ihmistä tulee rakastaa, kuvailee Ahonen. Tein tämän näyttelyn siksi, että emme koskaan saisi unohtaa näitä uhrauksia. Niiden vuoksi saamme juhlia pian 100-vuotista Suomea.
Kalle Rahomäki on vielä Suomeakin vanhempi. On myös toimittajalle aivan ainutlaatuista kohdata 105-vuotias veteraani, joka pohtii terävästi menneisyyttään ja nykypäivää. Hän on ylpeä näyttelystä.
Vaimon kanssa on pärjäilty
– On tärkeää, että muistetaan sellaisia, jotka ovat olleet joskus tärkeissä paikoissa. Luoja kai sitten oli puolellani, että jäin henkiin.
Rahomäki sanoo joskus nähneensä pahoja unia, mutta ”vähillä traumoilla on selvitty”. Miehen uskomaton tarina täydentyy kertomuksella puolisostaan.
– Sodan jälkeen rakennettiin perhettä ja taloa. Minulla on ollut hyvä vaimo. Hän on seurassani yhä. Hän on 102-vuotias ja yhdessä elämme Kaunialassa.
Rahomäki selvisi sodasta haavoittumatta, mutta Yrjö Granlund kävi aivan rajalla. Hänen tarinansa on karu.
– Minuun osui niin pahasti, että minut jätettiin sairaalan pihalle. Lääkäri tuumi, ettei ole toivoa. Hänen oli valittava hoitoon lievemmin haavoittuneet. Makasin sinä shokissa ja kylmettyneenä, mutta kuulin mitä ympärillä puhutaan, Granlund.
– Sain sanottua, että ”minua palelee”. Lääkintämies kuuli sen ja pelästyi - luuli kai, että kuollut puhuu. Hän haki lääkärin, joka totesi, että ”no yritetään nyt sitten”. Minuun pumpattiin monta litraa verta. Jäin henkiin.
Nyt Yrjö Granlund istuu 98-vuotiaana valokuvanäyttelyn avajaisissa. Uhraus isänmaalle vaati oikean käden, mutta hän on tyytyväinen – kuten myös Kalle Rahomäki.
– Hyvin meitä on hoidettu, tuumaavat molemmat sankarit.
2:09
