Eivätkö Movember-viikset kasva? Ahdistus ei oikeasti johdu karvojen puutteesta

Pian se taas alkaa. Movember, viiksien kasvattamiselle omistettu kuukausi. Mutta entäs he, joilla karvat eivät kasva?

Viiksien- ja parrankasvu ei ole jokaisen miehen etuoikeus, sillä kaikille viikset eivät kasva, vaikka niitä miten kasvattaisi. Jos viiksettömyys ottaa itsetunnon päälle, kyse ei välttämättä ole pelkästä karvankasvusta, toteaa psykologi ja psykoterapeutti Lauri Mannermaa.

– Mielestäni siinä on jotakin muuta taustalla. Jos ihmisellä on laaja sietoikkuna ja hyvä tasapaino, sillä ei ole niin suurta merkitystä, mutta yleensä on jokin muu syy, joka purkautuu näin. Se ei siis ole suuri asia, mutta jos on muita asioita, jotka ahdistavat ja kaivavat mieltä, nimetään joku asia, joka on konkreettinen ja lähellä. Viikset ovat sellainen, Mannermaa sanoo.

Se, onko "miehinen mies" karvainen vai ei, riippuu miehen lähipiiristä. Kärjistetysti: jos elät parrakkaiden metsurien keskellä, parrattomuus sattuu enemmän.

– Jos otetaan Helvetin Enkeli tai Kallion hipsteri-koti-isä, miehisyys on eri asia. Kokemukseni mukaan olemassa kuitenkin on niin sanottu äijäkoodi, jossa esimerkiksi epävarmuuksista puhuminen merkitsee, että on heikko. Se voisi olla vahvuutta, mutta se nähdään heikkona, Mannermaa kuvaa.

– Kyse on siitä, että sopeudumme tiettyyn ympäristöön. Evoluutiossa sopeutuminen on tärkeää, jotta jää eloon. Muokkaudumme sen mukaan, missä ympäristössä olemme, ja yritämme pärjätä siinä.

Mikä Movember?

• Kansainvälinen hyväntekeväisyyskampanja
• Marraskuussa miehet kasvattavat itselleen viikset 
• Perustettu vuonna 2003 Australiassa 
• Tarkoituksena kerätä varoja ja lisätä tietoisuutta miesten terveysongelmista
• Lisätietoa: Fi.movember.com

Mitä epävarmempi on, sitä enemmän vertaa itseään muihin

Esimerkiksi sanavalinnat "ole mies" ja "käyttäydy kuin mies" ovat ongelmallisia.

– Näen, että miehet ja naiset ovat samalla viivalla. Koko kysymys on vähän harhaanjohtava, koska siinä oletetaan, että olisi suuria eroja. Kyllähän fysiikassa on eroja, mutta psykoterapeuttiselta kannalta vuorovaikutustyylimme ja se, miten pystymme toisten kanssa kotona tai työpaikalla toimimaan, on tärkein asia, Mannermaa kuvaa.

– Tämä kuuluu mielestäni samaan kategoriaan kuin "sä et koskaan" tai "sä aina". Mielestäni tämä merkitsee, että suhteen vuorovaikutuksessa on jotakin, mikä voisi toimia paremmin. Jos suhde on hyvä ja vuorovaikutus toimii, silloin miehenä oleminen ei ole ykkösasia.

Se, mitä miehenä oleminen on, riippuu myös miehen elinpiiristä.

– Viiteryhmiä on nykyään enemmän. Myös todellisuus on pirstaloitunut, enää ei ole sellaista "isoa tarinaa". Ihminen voi luoda oman laumansa ja toteuttaa siinä omaa miehuuttaan tai naiseuttaan, joka ei kuitenkaan ole tärkein asia.

Mediallakin on osansa.

– Jos ajattelee tämän hetken mediakulttuuria, kyllä Sinkkuhotellit ja Temptation Islandit esittävät kuvia, joissa naiset ovat tällaisia ja miehet tällaisia. Mitä epävarmempi on, sitä enemmän vertaa itseään kuvastoon. Jos on kuvaston mukainen, kaikki on hyvin; jos ei ole, kaikki on huonosti. 

Viikset harvoin huolien todellinen syy

Jollekin viiksettömyys voi kuitenkin olla kipeä paikka. Viiksettömyyttään surevaa miestä ei saisi lohduttaa vihjaamalla, että karvaisuudella olisi jotakin väliä. Miehelle ei esimerkiksi saisi sanoa ”ei hätää, sinulla on kuitenkin hiuksia”.

– Jos oma poikaystävä suree asiaa, sanoisin, että täysi-ikäiselle vähän hyvää seksiä, niin eiköhän se siitä. Tai kädestä kiinni ja pusu poskelle. Jos mies on huolissaan tästä, mielestäni taustalla on jotakin tärkeämpää, joka purkautuu viiksiasiaan. Elämäntilanteessa jokin syö voimavaroja, eikä ole niin vahva tai tasapainossa. Viikset harvoin ovat ykkösasia, vaikka mies niin sanoisikin, Mannermaa sanoo.

Joillakin parta ja viikset alkavat kasvaa vasta aikuisena.Asiasta voi olla noloa puhua vanhemmalle, vaikka karvattomuus huolettaisikin.

– Koska vanhemmille on usein noloa puhua, esimerkiksi Väestöliitolla on hyvät sivut. Nuorelle on helpompaa soittaa Väestöliiton juuri nuorille tarkoitettuihin numeroihin tai käydä surffailemassa sivustolla, Mannermaa neuvoo.

– Murrosiässä pitää olla samanlainen kuin muut. Jos parta tai viikset kasvaa aiemmin kuin muilla, sekin huolettaa. Äijäkoodiin kuuluu, että on aikalailla samanlainen kuin muut. Jos on liikaa karvoja, sekin on huolestuttavaa.

Mikäli näennäisesti pieni asia vaikuttaa itsetuntoon, omaa elämää tulisi tarkastella laajemmin.

– Mielestäni silloin voi miettiä, mitä sellaisia asioita omassa elämässä on, joista ei puhu? Mitkä asiat kalvavat sisällä? Mitä voisi tehdä, että elämä olisi sellaista kuin toivoisi sen olevan? Pienet itsetuntoon vaikuttavat asiat ovat pieniä. Normaalisti ne eivät yleensä ota niin suurta osaa elämästä. Jos ne ottavat, voi miettiä laajemmin, onko elämässä jotakin sellaista, mikä voisi olla paremmin, Mannermaa sanoo.