Miksi joidenkin ihmisten seura vain tuntuu raskaalta? Entä miksi on niin vaikeaa sanoa suoraan, ettei jonkun seura miellytä? Muutosvalmentaja ja kirjailija Maaretta Tukiainen kertoo näkemyksensä.
Imee energiat. Raskas. Uuvuttava.
Näin yleensä puhumme ihmisistä, joista emme pidä, mutta jotka eivät varsinaisesti tee meille mitään pahaa – jostain käsittämättömästä syystä heidän kanssaan on vain hankalaa olla.
Muutosvalmentaja ja kirjailija Maaretta Tukiainen uskoo, että vaikeaankin ihmiseen on mahdollista saada rakentava yhteys.
– Se edellyttää tietysti juuri sinulta asian tiedostamista, kun tunnistat, että tämä ihminen on raskas. Useimmiten taustalla on tarve, joka on tyydyttämättä, ja ihmiset eivät aina välttämättä osaa sitä tunnistaa. Siksi olisi hyvä pysähtyä kuulemaan, mitä toinen puhuu, muun muassa työpaikkakoulutuksia vetävä Tukiainen kuvailee.
Tukiaisen uusi videokurssi, Hyvän mielen viesti, kiteytyy rakentavien vuorovaikutustaitojen ympärille. Metodista käytetään myös yleisesti lyhennettä NVC, joka tulee englanninkielen sanoista Nonviolent Communication. Niiden ytimessä on ajatus siitä, että jokaisella ihmisellä on tarpeita, joita hän pyrkii täyttämään erilaisin keinoin; tärkeää olisi oppia ilmaisemaan itseään ja tarpeitaan selvästi, myötätuntoisesti ja muita kuunnellen.
"Suurimmat ongelmat usein ratkeavat sillä"
Yleensä, kun ihminen aidosti tulee kuulluksi, sen aistii; kehonkieli muuttuu, hartiat lysähtävät alas. Suusta pääsee helpottunut "no sitä mä just tarkoitin!"
Miksi joidenkin ihmisten seura vain tuntuu raskaalta? Kuvituskuva.
– Suurimmat ongelmat usein ratkeavat sillä, että toinen on tullut kuulluksi. Ristiriidat eivät välttämättä edes koske asioita, joista riidat syntyvät, Tukiainen huomauttaa.
– Kun olemme rehellisiä itsellemme, rajojen pitäminen ja niistä viestiminen helpottuu. Kun ihminen on oma itsensä, hän on rento, ja hänen viestimisensä on vetovoimaista. Muut tietävät, että tässä on se tyyppi, jonka kanssa on aina niin mukavaa.
"On mahdollista olla oma itsensä ja silti tulla toimeen muiden kanssa"
Tukiainen uskoo, että jokaisella on oikeus olla töissä sellainen kuin on. Siis toisinaan myös hankala.
– Ei meillä oikein ole muuta mahdollisuutta kuin olla omia itsejämme. On myös mahdollista olla oma itsensä ja silti tulla toimeen muiden kanssa. Se on mahdollista, hän muistuttaa.
Suomeksi siis: kiukkuista tiuskimista muille ei voi oikeuttaa sanomalla "minä nyt vain olen tällainen ihminen". Toisinaan, jos ihmissuhde ei ota onnistuakseen, on viisainta ymmärtää luovuttaa.
– Yksi kypsän aikuisuuden merkki on, että pystyy luopumaan joistain ihmissuhteista, Tukiainen muistuttaa.
– Senkin voi tehdä kunnioittavasti. Asian voi käydä läpi ja sanoa "minusta tuntuu, etten tule kuuluksi ja nähdyksi kanssasi sellaisena kuin olen. Minun tulee monesti paha olo, kun juttelemme. Sopisiko, että pidetään vähän aikaa taukoa? Tämä ei ole sinun syysi eikä minun syyni. Olemme niin erilaisia, että vuorovaikutuksemme kuormittaa minua. Tarvitsen vähän aikaa".
Jokaisella on oikeus olla töissä sellainen kuin on. Siis toisinaan myös hankala. Kuvituskuva.
"On harhaa, että olisimme vain pää"
Tukiaisen mukaan tunteet ja niistä puhuminen kuuluvat myös kaikille työpaikoille, eivät siis pelkästään mindfulness-opettajille tai alakouluun. Myös pankissa tai asianajotoimistossa saa ja voi puhua tunteistaan.
– On harhaa, että olisimme vain pää, vain ajattelu. Ihminen on kokonaisuus. Työpaikalle tulee mukaan paitsi äly, myös keho ja tunteet, arvomaailma, se, mikä meistä on tärkeää. Jos työpaikka ei ymmärrä ihmistä kokonaisuutena, ei ihmisillä voi olla siellä hyvä olla, Tukiainen uskoo.
Tukiainen uskoo, että aidossa ja rehellisessä tunnepuheessa on taikaa. Se tosin vaatii sitä, että omia tunteitaan uskaltaa katsoa ja tutkiskella.
– On tärkeää, että ihminen saa yhteyden omaan tunteeseensa. Ettei vain reaktiivisesti sano vaikkapa "joo, mennään vain naimisiin" ja sitten myöhemmin mieti, että mitä menikään tekemään, kun ei uskaltanut sanoa ei. Tämä liittyy paljon siihen, että omat rajat ovat terveet, että tunnistaa, mitkä asiat sanoisi velvollisuudesta. Tunnistaa, että näin sanoisin, koska ei ole sopivaa sanoa toisin. Miten niin ei muka ole?
"Jos hän saa raivarin, se on hänen vastuullaan"
Usein vaikeaa on myös olla ottamasta vastuuta toisen tunteista. Tukiainen korostaisi, että mikäli oman kantansa on sanonut rakentavasti ja rauhanomaisesti, vastaanottajan reaktiot ovat nimenomaan sitä – hänen reaktioitaan.
– Jos hän saa raivarin, se on hänen vastuullaan, Tukiainen muistuttaa.
– Pidät huolta omista tarpeistasi. Tietenkään emme voi venyä yli oman jaksamisemme. Ei siitä seuraa muuta kuin sairauspoissaoloja, tai vielä suurempia ongelmia töissä.
"Emme uskalla kohdata konfliktia"
Usein kuitenkin pelkäämme konfliktia niin paljon, että sanat tuntuvat juuttuvan kurkkuun kerta toisensa jälkeen. Siksi raahaudumme joka vuosi sukujuhliin tapaamaan ihmisiä, joista emme oikeastaan pidä.
– Emme uskalla kohdata konfliktia. Ehkä pelkäämme loukkaavamme toista. Pelkäämme ehkä hylätyksi tulemista, jos vetäydymmekin tästä suhteesta, Tukiainen pohtii.
– Oma kokemukseni on, että kun rohkeasti uskallamme rehellisesti ja neutraalisti sanoittaa asioita, huomaamme, että toinenkin kokee tilanteen haastavana. Vaikka olisi valmis ottamaan lomaa toisesta, syntyykin maaginen taika, ja yhtäkkiä kokeekin enemmän yhteyttä toiseen.