Mikko Leinonen, 64, jättää Tapparan toimitusjohtajan tehtävät vuodenvaihteessa ja jää ansaitulle eläkkeelle. Leinonen on ollut nostamassa Tapparaa 1990-luvun alun lamakausista SM-liigan kestomenestyjäksi, joka takoo sekä rahaa että mitaleita. Miten temppu tehtiin?
Tapparan toimistolla käy aamupäivällä kova kuhina, mutta toimitusjohtaja Mikko Leinosta ei näy missään. Onko Leinonen aloittanut sittenkin jo eläkepäivänsä, joiden piti koittaa vasta vuodenvaihteessa?
Selviää, että "Mikin" työhuone sijaitsee toimiston alakerrassa pienessä kopissa. Vaatimaton työskentelytila kuin alleviivaa Tapparan ja sen toimitusjohtajan imagoa.
Maanläheistä, nöyrää ja halpaa mutta samalla tarkoituksenmukaista ja toimivaa.
– Toimistolla oli vesivahinko, ja päätimme rakentaa neuvotteluhuoneen yläkertaan. Minä tulin sitten tänne, Leinonen taustoittaa.
Tapparan tyyliin meni sekin. Kun tulee vaikeuksia, ne hoidetaan, muovataan toimintaa ja jatketaan eteenpäin.
Leinonen on pyörittänyt tätä kioskia yhtä parin vuoden taukoa lukuun ottamatta vuodesta 1993 asti. Talousvaikeuksissa kituvasta seurasta on tullut SM-liigan kestomenestyjä, joka taistelee vuodesta toiseen sarjan kärjessä ja takoo hyvää taloudellista tulosta. Tappara eteni ennen viime kevättä kuusi kertaa finaaleihin peräkkäin, ja voittikin 2016 ja 2017.
Leinonen on vaatimatonta tamperelaista sorttia, joka ei herkästi ota kontolleen isoa kunniaa, mutta hän on ollut tämän menestystarinan yksi keskeisistä henkilöistä.
Vuodenvaihteessa päättyy yksi merkittävä ajanjakso suomalaisessa jääkiekkohistoriassa, kun Leinonen aloittaa ansaitut eläkepäivänsä. Tappara tiedotti huhtikuussa, että Power-elektroniikkajätin toimitusjohtaja Mika Aro korvaa Leinosen.
(Juttu jatkuu kuvan jälkeen)
Tappara on täyttänyt Mikko Leinosen elämän pitkään. Vuodenvaihteen jälkeen alkavat ansaitut eläkevuodet.
"Ei kai vanhoilla miehillä areenaan"
Neuvottelupöydän ääressä myhäilevä Leinonen näyttää hyväkuntoiselta varttuneelta mieheltä. Maailmalla on paljon New York Islandersin Loui Lamoriellon, 77, kaltaisia hyvinkin iäkkäitä kiekkojohtajia, jotka hoitavat tehtäväänsä niin pitkään kuin henki vähänkin pihisee.
Miksi Leinonen siirtyy sivuun juuri nyt?
Yksi merkittävä syy on Tampeeren Kannen areenan valmistuminen syksyllä 2021.
– Ei kai sentään vanhoilla miehillä areenaan mennä, Leinonen hymähtää.
"Minun pitää vaan ehtiä siivoamaan jälkeni toimistolta. Siitä aikataulusta ollaan vähän myöhässä."
Uusi toimitusjohtaja Aro on kulkenut koko syksyn Leinosen matkassa opiskelemassa tulevaa tehtävää. Leinonen jättää seuraajalleen paljon hiljaista kiekkotietoa, joita ei opita kauppakorkeakoulun penkiltä tai liike-elämästä.
– Tämä on ollut kevyt syksy. Minun pitää vaan ehtiä siivoamaan jälkeni toimistolta. Siitä aikataulusta ollaan vähän myöhässä.
Säntillisenä miehenä Leinonen varmasti siitäkin urakasta selviää.
(Juttu jatkuu kuvan jälkeen)
Mikko Leinonen pääsi nostamaan Kanada-maljaa keväällä 2016.
Kuiville 20 vuodessa
Tappara voitti 1980-luvulla kolme peräkkäistä SM-kultaa Rauno Korven johdolla, mutta suunta kääntyi 1990-luvun alussa. Seura piti liigapaikkansa karsintojen kautta keväällä 1992.
Mikko Leinonen
Syntynyt 15. heinäkuuta 1955 Tampereella.
Pelasi hyökkääjänä, ampui vasemmalta.
Voittanut kolme SM-kultaa ja yhden Ruotsin mestaruuden. Yhteensä kahdeksan SM-mitalia.
NHL:ssä New York Rangersissa ja Washngton Capitalsissa runkosarjassa 162 ottelua (31+78=109) ja pudotuspeleissä 20 ottelua (2+11=13).
Vuonna 1982 antoi pudotuspeleissä Philadelphia Flyersiä vastaan kuusi maalisyöttöä ja teki NHL:n yhden playoffottelun syöttöennätyksen. Jakaa ennätyksen Wayne Gretzkyn kanssa.
Suomen Jääkiekkoleijona numero 101.
Maajoukkueessa kolmet MM-kisat, yhdet olympialaiset ja Kanada Cup.
Aloitti Tapparan toimitusjohtajana 1993. Siirtyi takaisin pankkiin 1996 ja palasi Tapparaan 1999.
Pankkimaailmassa karaistunut Leinonen sai tehtäväkseen talouden kohentamisen, ja hommia riitti. Uutta nousua virittämään tuli venäläinen olympiavoittaja Boris Majorov, jolle Leinonen joutui antamaan potkut kaudella 1994–95.
Pankkiuran lisäksi Leinosella oli tukinojanaan vankka pelaaja-ura Suomen pääsarjassa, Ruotsissa, maajoukkueessa ja NHL:ssä.
– Lähdille pienillä resursseilla liikkeelle parantamaan pikku hiljaa. Viime vuosituhannen lopussa ja tämän alussa vielä vähän harjoiteltiin. Olemme päässeet kuiville 20 vuodessa, Leinonen sanoo.
"Kuuden kuukauden palkat pitäisi olla kassassa, niin sitten tämä on kivaa hommaa."
Ilmaisu "kuiville" on mikkimäisen vaatimaton.
Viime tilikaudella 1.5.2018–30.4.2019 Tamhockey Oy teki verojen jälkeen voittoa 577 654,87 euroa. Yhtiö on pystynyt maksamaan osakkailleen jopa kolme kertaa osinkoa, mikä on harvinaista SM-liigakiekossa. Liikevaihto on kasvanut Leinosen aikana 2,5 miljoonasta kymmeneen miljoonaan.
Toimitusjohtaja on nähnyt ajat, jolloin kassan pohja on häämöttänyt, ja pelaajien palkanmaksu oli vaarassa. Vielä vuosina 2008–10 nyörit olivat tiukalla.
– Kesällä on ollut joskus kurjaa, kun pitäisi levätä, mutta sitten pitääkin miettiä mistä palkkarahat otetaan. Siihen ne lomat sitten menevät.
– Kuuden kuukauden palkat pitäisi olla kassassa, niin sitten tämä on kivaa hommaa.
(Juttu jatkuu kuvan jälkeen)
Mikko Leinonen on edustanut Tapparaa kunnialla vuodesta toiseen.
Kumpi on pihempi, Junno vai Leinonen?
Kärppien dynastian takuumies Juha Junno on tunnettu tarkan euron miehenä. Hänen kuolemattoman lausahduksensa mukaan säästetty euro on parempi kuin tienattu, koska sitä ei voi tuhlata.
Leinosesta liikkuu saman kaltaisia tarinoita. Kumpi on pihempi, sinä vai Junno?
– Kyllä Juha on omalla tavallaan ainakin kierompi, Leinonen heittää virne suupielessä.
– Niillä on siellä koko Pohjois-Suomi, mutta meillä vain puolet Tampereesta. Meidän täytyy pitää nyörit vähän tiukemmalla.
Leinonen sanoi tosin jo Aamulehden haastattelussa, ettei hän ole niin saita kuin yleisesti väitetään. Perusperiaatteet ovat kuitenkin selvät: tarpeellinen ostetaan, mutta turhiin "gimmikkeihin" ei vaivalla hankittuja euroja tuhlata.
Jos valmennus haluaa salille uuden kyykkytelineen, se varmasti hankitaan. Tai jos tiukan peliohjelman takia pitää reissuun lähteäkin päivää aikaisemmin, hotelliyöhön heruu rahaa.
"Kyllä Juha on omalla tavallaan ainakin kierompi."
– Haluamme kehittää urheilijoita ja infraa. Kyllä kiekkoilijoilla on Tapparassa hyvät oltavat, jos 1990-lukuun vertailee.
Leinonen nostaa uuden areenan tärkeäksi asiaksi Tapparan kehityksessä.
– Suomen rajat tulevat jossain vaiheessa vastaan. Siksi on tärkeää, että meillä on kansainväliset mitat täyttävä areena keskellä kaupunkia.
Tätä nykyä puhutaan paljon urheilullisuudesta ja urheilun nostamisesta keskiöön. Ne ovat hyviä asioita, mutta Leinonen muistuttaa, että ilman rahaa ei ole urheilua.
– Kustannukset nousevat koko ajan, ja sen takia pitää kasvaa. Ne joukkueet, jotka satsaavat halliin, tulevat olemaan kärjessä tulevaisuudessa.
Ei vaikeuksiin makaamaan
Leinosesta saattaa saada vähän yrmynkin vaikutelman, jota tehostavat muutamat rajut hermostumiset tuomareille otteluiden jälkeen Hakametsän hallin käytävillä.
Kuitenkin Leinosen kanssa työskennelleet kertovat, että hän on erinomainen pomo, joka ottaa alaistensa mielipiteet ja tuntemukset huomioon.
Leinonen on taitava haistelemaan työyhteisön ilmapiiriä. Hän keskustelee ja yrittää aistia ilmavirtoja – ennen kuin ne yltyvät myrskyksi.
Joskus vahvoja tunteita herättävällä alalla tulee vahvoja näkemyseroja.
– Kyllä tähän ikään on jo monenlaista sattunut, ja kaikista niistä on menty yli. Ei vaikeuksiin saa jäädä makaamaan.
– Sen olen oppinut, että asiat riitelevät, eivät ihmiset. Olemme kuitenkin pieni yhteisö, jossa kaikkien pitää tulla toimeen.
Leinonen nostaa esiin hetkellisen välirikon Ville Niemisen kanssa, kun nuori pelimies olisi halunnut siirtyä muualle kesken kauden.
– Lopulta hän jatkoi kuitenkin Tapparassa. Hän tuli kuitenkin meille myöhemmin takaisin, ja on aina kova Taparan mies.
(Juttu jatkuu kuvan jälkeen)
Tapparan leirissä on nähty paljon iloisia ilmeitä 2010-luvulla.
"Antaa isompien viedä kermat kakusta"
Leinonen on siinäkin mielessä vanhan ajan kiekkopomo, että hän on hoidellut toimistusjohtajan pallilta joukkueen rakentamista. Hän myöntää, että paketti on ollut välillä kova.
– Hyvä myyntitiimi on auttanut. Kuitenkin liikevaihto on kasvanut niin paljon, että kaikenlaista juoksevaa menoa ja palaveria on tullut yhä enemmän.
Pelaajavalinnoistakin on huokunut selkeä linja – Tappara ei edes yritä naarata kalliimpia tähtipelaajia. Leinosen sanoista kuultaa läpi ylpeyttä, kun hän toteaa, ettei Tapparan pelaajabudjetti ole hänen aikanaan ollut kertaakaan kolmen kärjessä.
Leinonen heittää ilmoille vertauksen jälleenmyynnin maailmasta: osa tuotteista säilyy tuoreena, osa vanhenee. Tärkeintä on, että varasto kiertää sopivaan tahtiin eikä pilaannu.
– Antaa isompien viedä ne kermat kakusta. Me otamme ne pelaajat, jotka ovat siinä huulilla. Kokemuksen kautta on tullut hyvä näkemys pelaajista. Välilllä tulee kuitenkin huteja, ja nekin pitää hyväksyä.
(Juttu jatkuu kuvan jälkeen)
Jukka Rautakorpi on ollut tärkeä tekijä Tapparan menestyksessä.
Leinosen ja Rautakorven yhteinen taival
Jos Korpi mullisti valmennuksellaan koko suomalaista jääkiekkokenttää 1980-luvulla, Tapparan peräsimeen nousi syksyllä 1995 mies, joka jätti niin ikän tukevan jäljen.
Jukka Rautakorpi oli 31-vuotias innokas ja oppimishaluinen valmentaja. Tuskin kukaan osasi ennustaa, että Rautakorpi olisi saman seuran valmentajana edelleen vuonna 2019.
Leinosen ja Rautakorven yhteiseen tiehen on pantu monta välipuomia. Rautakorpi vetää jo kuudetta jaksoaan Tapparassa.
– Mitä sitä hyvää hevosta vaihtamaan, Leinonen hörähtää.
Vaikka lukuisat paluut ovat saaneet koomisenkin sivuvireen, tauot ovat olleet pitkän liiton salaisuus. Rautakorpi on käynyt oppimassa uutta, vetänyt välillä henkeä seuravalmennuksestakin ja palannut entistä vahvempana takaisin.
"Olemme ottaneet välillä Jukan kanssa kovaakin yhteen, mutta aina olemme lähteneet ovista ulos samaan suuntaan."
– Jukka on ollut kaukaa viisas. Ei hän ole sama JR kuin 25 vuotta sitten. Jos sama valmentaja valmentaisi samassa seurassa yli viisi vuotta, kyllä hän alkaisi olla mennyttä.
Yhteenotot on helppo kuvitella, kun Leinonen on miettinyt tilinpäätöstä ja Rautakorpi urheilullista menestystä.
– Olemme ottaneet välillä Jukan kanssa kovaakin yhteen, mutta aina olemme lähteneet ovista ulos samaan suuntaan, Leinonen kuvailee.
– Arvostan sitä, että Jukka on tulisieluinen valmentaja. Kun muut panevat likoon 110 prosenttia, hänellä on pelissä 150.
Tämän kauden jälkeen tulee taas muutosta, kun Rautakorpi siirtyy urheilujohtajaksi, ja hänen vanha oppipoikansa Jussi Tapola ottaa kontolleen päävalmentajan tehtävät.
Ei vetäytymistä sohvannurkkaan
Kun Leinonen siirtyy eläkkeelle, Lukon Timo Rajalasta tulee SM-liigan pitkäaikaisin toimitusjohtaja. Jos valmentajien uusi sukupolvi on tehnyt esiinmarssin, toimariporras on nuorentunut huimasti viimeisen kymmenen vuoden aikana.
– On tämä sen verran kova homma, ettei ihan liian nuorena kannata ryhtyä. Siinä repii itsensä hajalle, konkari neuvoo samalle työuralle halajavia.
Leinonen vaikuttaa sen verran intohimoiselta jääkiekkomieheltä, että on vaikea kuvitella hänen siirtyvän täysin sivuun rakastamastaan lajista. Mitään lupauksia hän ei ole kuitenkaan tehnyt mihinkään suuntaan, vaikka ovi vähemmän aikaa vievään kiekkohommaan onkin raollaan.
"Vaimo tosin taitaa olla jo vähän hermostunut."
Kun Leinonen vetäytyy vuodenvaihteen jälkeen Tesoman puskiin, hän jättää puhelimen pöydälle. Enää siihen ei tarvitse vastata, ainakaan niin usein kuin ennen.
– Ainakin sen kaksi viikkoa tarvitsen nollaamiseen. Vaimo tosin taitaa olla jo vähän hermostunut, hän naurahtaa.
– En halua kuitenkaan jäädä mihinkään sohvannurkkaan. Haluan kohentaa vähän fyysistä kuntoa ja olla henkisestikin hyvässä kunnossa.
Vaikka kiekkojohtajan uralle on mahtunut kiperiäkin paikkoja ja työ on kuluttanut, huumorintaju ei ole kadonnut.
Leinosen päässä välähtää, kun hän kuulee, että haastattelija on seuraavaksi menossa haastattelemaan naapurileiriin Ilveksen edustajaa. Hän nappaa pinosta Tapparan kannella varustetun Akun Ankan jääkiekon erikoisnumeron.
– Vie toi niille!