Kultaa jahtaavan SM-liigajoukkueen pomo sai oppia NHL-seurassa työskentelystä – kilpailuvietti löytyy peleissä: "En lähde ikinä kiristämään"

Timo Koskela on sen verran arka puhumaan itsestään, että häntä pitää vähän ”huijata” haastatteluun.

Tehdään juttu Ilveksestä ja tuodaan siinä sivussa vähän persoonaa esiin.

Koskelaa toimittajan taktiikka naurattaa. Hän yrittää vielä vedota puolileikillään siihen, että haastattelusta kieltäytymällä kirjoittaja saisi hieman lisää vapaa-aikaa aurinkoisessa kevätilmassa.

Mutta kyllä Koskela suostuu. Kun Koskela pääsee vauhtiin kauppakeskus Kaaressa sijaitsevassa kahvilassa, alkaa juttua tulla, vaikka tamperelainen nöyryys kuultaa koko ajan taustalla.

Tillu ei olisi Tillu, jos hän ei kuitenkin muistuttaisi, että kausi on vielä kesken. Minkäänlaiselle keulimiselle ei anneta sijaa hyvästä runkosarjasta ja kolmossijasta huolimatta.

– Ylipäätään suomalaisessa jääkiekossa tehdään liian hätäisiä johtopäätöksiä yksittäisten otteluiden tulosten perusteella ja yritetään kopioida asioita. Se on häirinnyt aina, Koskela paaluttaa.

Iso kuva, se iso kuva.

Juttu jatkuu kuvan alla

Ilveksen iso räjäytys

Ilveksessä oli käynnissä iso muutosprosessi, kun Koskela tuli urheilutoimenjohtajaksi 2019.

2010-luvun alku oli ollut vaikeaa aikaa, ja perinteinen seura oli vajonnut SM-liigan alakastiin. Pitkään pääomistajana häärinyt Vincent Manngard jäi sivuun 2017. Uusi omistajaryhmä, Jyrki Sepän johtama hallitus ja toimitusjohtaja Risto Jalo toivat ryhtiä toimintaan.

– Jykän ja Ripan merkitys Ilvekselle on ollut ja on valtava. He ovat omalla työllään ja esimerkillään luoneet standardin organisaation arkeen jokaiselle sektorille.

Koskelan palkkaaminen oli yksi merkittävä askel. Hän tiesi, että edessä oli iso räjäytys, kun kapista kärsinyt ilvesturkki oli luotava uudelleen.

Koskelan ensimmäisen kauden joukkueesta ovat jäljellä Tuomas Salmela, Jarkko Parikka, Eemeli Suomi, Joona Ikonen ja Panu Mieho. Mikä tärkeintä, Ilves on noussut SM-liigan huippujoukkueeksi, jolla on realistiset mahdollisuudet voittaa mestaruus ensimmäisen kerran sitten vuoden 1985.

Koskelan mukaan samanlainen ajatusmaailma hallituksen ja toimitusjohtajan kanssa on vienyt Ilves-junaa eteenpäin.

– Olemme pystyneet pitämään tietyn laatutason koko kauden ja välillä raapimaan huonommallakin pelillä pisteitä, mikä on erittäin tärkeätä pitkässä runkosarjassa. Valmennus on tehnyt hyvää työtä, yleinen ilmapiiri on ollut hyvä, ja uusi areena on tuonut vielä lisäbuustia, Koskela summaa.

Yksi menestyksen kulmakivistä on toimiva yhteistyö päävalmentaja Jouko Myrrän kanssa. Kaksikkoa yhdistää muukin kuin vahva tampereen murre, mutta vastaavasti he uskaltavat olla asioista eri mieltä.

– Teemme kovasti töitä kimpassa. Käymme asioita ja pelaajien suorituksia paljon läpi Joken ja apuvalmentajien kanssa ja koitamme luoda ilmapiirin, jossa jokainen uskaltaisi ottaa asioihin rehellisesti kantaa. Arvostamme toisiamme. 

St. Louis Blues, jääkiekon korkeakoulu

Mistä ihmeestä Koskela oikein putkahti Ilveksen urheilutoimintaan? Jääkiekkoväki muistaa hänet SM-liigasta taitavana hyökkääjänä, mutta sen jälkeen miestä ei näkynyt pitkään aikaan kiekkojulkisuudessa.

Se johtuu pitkälti siitä, että NHL-seurojen kykyjenetsijät eivät mediassa paljon paistattele.

Koskela saa kiittää uudesta urastaan vanhaa huippupuolustajaa Ville Sireniä, joka suositteli Koskelaa St. Louis Bluesiin scouttipuolelle. Siren oli itse siirtymässä Jarmo Kekäläisen alaisuuteen Columbus Blue Jacketsiin, joten St. Louis tarvitsi täydennystä.

– Ville pani itsensä peliin, kun ehdotti minua Bluesiin. Ilman häntä en välttämättä olisi edes jääkiekon parissa tällä hetkellä. Olen siitä ikuisesti kiitollinen Villelle. 

Bluesin palkkalistoilla odotti todellinen jääkiekon korkeakoulu. Kykyjenetsijän työ näyttää ulospäin leppoisalta: piirustellaan arvioita lehtiöön pelin aikana ja siirrytään erätauolla kahville käytävälle.

Totuus on aivan toista. Koskelan mielestä scoutin työssä oppii jokaisena päivänä jotain uutta, jos haluaa.  Työt aloitetaan usein osa-aikaisena työntekijänä pienessä roolissa, ja vastuu saattaa kasvaa sitten vuosien ja näyttöjen myötä.

Työ pitää nöyränä. 

– Raportit pelaajista jäävät muistiin ja GM:t voivat aina katsoa vuosia taaksepäin, että kuka näki mitäkin pelaajista, vaikka pelaajat kuuluisivatkin toiseen organisaatioon. Mukana ei ole ihmistä, joka ei olisi tehnyt virheitä, mutta onnistumista saa hienot ”kiksit”.

Koskela pitää suomalaisten scouttien keskinäistä ilmapiiriä erinomaiseksi. Apua saa aina, vaikka pelaajista ei sinänsä jaeta tietoa. 

– Työn arvostus on aivan eri NHL:ssa kuin muualla, hyvälle scoutille on aina kysyntää ja heidät arvostetaan erittäin korkealle seuroissaan.

Koskela oli suosittelemassa Niko Mikkolan ja Ville Husson varaamista. Se kannatti, sillä molemmat ovat lyöneet läpi NHL-tasolla.

Koskela ei kovin herkästi itseään kehu, mutta heidän onnistumisensa lämmittää miestä selkeästi paljon. Vastaavasti epäonnistumisetkin tuotiin esiin.

– Amerikkalainen tapa antaa palautetta on tietyissä asioissa paljon suorempi kuin suomalainen. Itselleni se ainakin sopi, tykkään, että asiat käydään läpi reilusti ja suoraan

Ajanjaksosta jäi konkreettistakin muistoa, sillä St. Louis Blues juhli Stanley Cupin voittoa 2019.

– Se oli jotain niin uskomatonta, St. Louisin kaupunki ja organisaatio olivat odottaneet sitä niin kauan, vieläkin menee kylmät väreet, kun muistelee sitä.

Juttu jatkuu kuvan alla 

Ei kiristämään johtoporrasta

Jääkiekkoseuran urheilutoimenjohtaja ei ole suojattu ammattinimike, eikä tehtävään ole varsinaista koulutusta. Jos homma toimii, olet hyvä urheilutoimenjohtaja taustasta riippumatta.

Koskela sanoo, ettei hänellä olisi ollut minkäänlaisia eväitä hypätä SM-liigaseuran urheilutoiminnan johtoon suoraan peliuran jälkeen.

Kun Tillu astui tehtäväänsä, hänellä oli valmiina valtava datapankki suomalaispelaajista.

– Ei pelaajaa voi hankkia tietämättä, että millainen hän on parhaimmillaan, ja siltikin tulee virheitä. Pelaajien hankkiminen yksittäisten pelien perusteella on pelkkää hakuammuntaa.

Koskela huomauttaa, että pelaajan perusidentiteetti siirtyy poikien kilpavaiheesta aikuistasolle. Esimerkiksi Joonas Odenin ja Antti Saarelan luistelutaito tuli selkeästi esille jo A-juniorivaiheessa.

SaiPasta Ilvekseen siirtynyt Matias Mäntykivi oli pelillisesti huippu jo juniorina, mutta puutteellinen fysiikka hidasti kehitystä. Kun sitä puolta on saatu kuntoon, hänen pelinsä on siirtynyt seuraavalle tasolle.

Koskela oli itse taitava mailankäsittelijä, jonka vahvuus oli pelinäkemys. Ne ovat kuitenkin vain osa pelaajan kokonaisuutta. Hän nostaa esille kaksi ominaisuutta: luistelu ja luonne.

– Jos jommassakummassa on puutteita, pitää toisen olla vastaavasti aivan tapissa.

Koskela sanoo, että urheilujohtajan työn arvioiminen olisi helpompaa, jos kaikilla joukkueilla olisi samat budjetit.

– En lähde ikinä kiristämään toimaria tai puheenjohtajaa, että pelaaja on pakko hankkia. Tämä on kuitenkin yritystoimintaa, ja taloudellista tulosta pitää myös tehdä, jotta organisaatio ja urheilupuoli kehittyisi.

– All in -ajattelu ei maistu yhtään. Tekemällä asiat suunnitellusti ja pitkäjänteisesti kokonaisuudesta tulee paljon parempi ja mahdollisuus menestyä kovenemassa kilpailussa kasvaa.

Koskela on saanut hyviä työvoittoja tämänkin kalenterivuoden puolella. Muiden muassa runkopelaajat Eemeli Suomi ja Petri Kontiola tekivät jatkosopimuksen. Kun Henrik Haapala ja Marko Anttila vapautuivat KHL:stä, he valitsivat Ilveksen. 

Juttu jatkuu kuvan alla

Tanskasta uutta potkua

Hervannassa varttunut Koskela aloitti pelaamisen 4-vuotiaana Ilveksessä, mutta vanhimmat juniorivuodet hän pelasi Tapparassa. Koskela oli lahjakas hyökkääjä ja kolusi läpi juniorimaajoukkueet, mutta läpilyöntiä ei tahtonut tulla SM-liigassa HPK:n ja Ilveksen riveissä.

– Aloin olla jo vähän tuskastunut ja kyllästynytkin jääkiekkoon.

Siirtyminen vuonna 2002 Tanskaan Herning Blue Foxiin nosti uran uuteen nousuun. Columbus Blue Jacketsissa pelaavan Oliver Björkstrandin isä Todd osasi vetää oikeista naruista ja sai Koskelan taas innostumaan toden teolla lajista. Tuliaisina oli kaksi Tanskan mestaruutta ja yksi pronssi.

– Todd välitti, vaati, opetti ja rakasti omalla tavallaan, minulle se toimi ja pelasti urani.

Kun Koskela palasi SM-liigaan ensin KalPan ja sitten Tapparan riveissä, hän oli aivan eri pelaaja kuin lähtiessään. Koskela löysi yhteyden Janne Ojasen kanssa ja pelasi pari huippukautta.

– Kemiat toimi Jannen kanssa kentällä ja kentän ulkopuolella. Olemme paljon tekemisissä vielä nykyäänkin. 

Kansainvälistä kokemusta tuli vielä lisää uran lopussa kahden kauden ajan Sveitsin kakkostasolla Küsnacht Lionsin riveissä.

Juttu jatkuu kuvan alla

Tulisempi puoli esiin peleissä

Kahden lapsen isä Koskela myöntää, että hän on pelikauden aikana usein omissa oloissaan, kun työasiat pyörivät mielessä. Kesällä irtautuminen töistä onnistuu paremmin, ja siinä auttavat perhe ja kaveriporukan golfkinkerit.

– Kyllä lapset ja vaimo sitten palauttavat herkästi maan pinnalle kauden aikanakin, Koskela hymyilee.

Koskela on maailman leppoisimman oloinen mies, joka vaikuttaa siltä, ettei hän hermostuisi, vaikka joku kutittaisi kesken tärkeän työtehtävän pajunkissalla korvaa.

Sellainen hän onkin perheen ja kavereiden parissa.

Rennon kuoren taustalla piilee kilpailija, joka pääsee esiin Ilveksen peleissä – jos omaa joukkuetta kohdellaan väärin.

– En edes yritä pitää tunnetasoa alhaalla. Enemmänkin huolestuttaisi, jos sitä intohimoa ei olisi.

Koskelan kannata ehkä kiillotella niitä golfmailoja vielä.

Keväästä voi tulla pitkä.

Ilves aloittaa pudotuspelien neljännesfinaalit Kärppiä vastaan sunnuntaina kello 16.00.