Enter neuvoo: Kannettava vai pöytä-PC kotiin

Vaikka hinta ei enää olekaan este kannettavan tietokoneen hankkimiselle, on moni silti epäluuloinen pikkukoneita kohtaan. Onko pikkuruiseksi puristetussa PC:ssä muka riittävästi tehoa kaikille ohjelmille? Entä peleille? Onko näytöistä mihinkään? Voiko pienellä näppäimistöllä kirjoittaa enemmän kuin muutaman lauseen?

Tasapuolisuuden takaamiseksi tämänkertaisessa artikkelissamme vastakkain ovat kaksi samaa merkkiä edustavaa tietokonetta. Valmistajaksi valikoitui harkinnan jälkeen Dell, jonka valikoimasta löytyy sekä kannettavia että pöytäkoneita edullisesta perusmikrosta teholtaan ja varustelultaan viimeisintä huutoa edustaviin luksuskoneisiin.

Valmistajan mallistosta valitsimme tavallaan kaksi ääripäätä, joita kuitenkin yhdistää noin 2000 euron hintalappu. Nyky-PC:ksi koneemme ovat kalliin puoleisia, mutta rahalle saa tässä tapauksessa vastinetta: kannettavien puolta edustava Dell Latitude X300 on yksi markkinoiden pienimmistä mikroista. Kuten lähes kaikki pienet kannettavat, kone on suunniteltu ensisijaisesti yrityskäyttöön. Mikään ei kuitenkaan estä ostamasta Latitudea myös kotiin.

Pöytäkoneiden puolta pitävä Dimension 8300 puolestaan sisältää viimeisimmät tehokomponentit ja muun muassa kirjoittavan DVD-aseman. Kokoonpano on suunniteltu nimenomaan kotikäyttöön. Koska testimme koneet edustavat malliston ääripäitä, on niiden välillä huomattavasti enemmän eroja kuin esimerkiksi kolmekiloisessa, 1500 euron kannettavassa ja vastaavan hintaisessa kohtuullisen hyvin varustellussa pöytä-PC:ssä.

Toistaiseksi raja kannettavan ja pöytäkoneen välillä on pysynyt kuitenkin selkeänä: kannettavat ovat käytännössä poikkeuksetta alle neljän kilon painoisia, saranoidulla näytöllä, integroiduilla ohjainlaitteilla ja akulla varustettuja kokonaisuuksia. Pöytäkoneen tunnusmerkkejä ovat puolestaan erillinen keskusyksikkö, näyttö ja ohjainlaitteet sekä toiminta pelkällä verkkovirralla.

Esimerkkikoneiden selkein ero on luonnollisesti koko. Peruskokoonpanossaan Dell Latitude X300 painaa 1,38 kiloa, mikä tekee siitä aidosti kannettavan tietokoneen. Koon ja painon puolesta Latitudea voi pitää mukana esimerkiksi salkussa ja selkärepussa ja näin kuljettaa sitä päivittäin kodin ja työ- tai opiskelupaikan välillä. Kevyen koneen kaivaminen esiin on vaivatonta ja se lepää mukavasti niin sylissä kuin pöydälläkin, joten sen käyttö onnistuu yhtä hyvin työpöydän ääressä, neuvotteluhuoneessa, luentosalissa kuin erilaisten kulkuneuvojen kyydissäkin.

Dimension 8300:n paino monitoreineen, näppäimistöineen, hiirineen ja kaiuttimineen on yli 20 kiloa. Koneen siirtäminen paikasta toiseen onnistuu lähinnä auton tavaratilassa, joten se on tiukasti yhteen paikkaan sidottu kokonaisuus. Kannettavaan tottuneen näkökulmasta tämä on selkeä heikkous käyttäjä on kahlittu tiukasti yhteen paikkaan ja asentoon työpöydän ääressä, ja kotoa poistuttaessa tietokone jää nököttämään hyödyttömänä pöydälle.

Esimerkkikoneidemme kellotaajuuksia tarkasteltaessa ero näyttää melkoiselta: Latitude X300:n Intel Pentium M -prosessori toimii 1,2 gigahertsin kellotaajuudella, kun taas Dimension 8300:n suorittimena on 2,8 gigahertsin Pentium 4. Näiden numeroiden valossa näyttää siltä, että pöytäkone on yli kaksi kertaa kannettavaa nopeampi. Totuus ei kuitenkaan ole aivan näin yksioikoinen.

Ensimmäiseksi on syytä muistaa, että Pentium 4- ja Pentium M -suorittimet ovat arkkitehtuuriltaan tyystin erilaisia. Pöytäkoneisiin tarkoitetussa Pentium 4:ssa raakaa voimaa on haettu suoraan kasvattamalla kellotaajuus niin korkeaksi kuin mahdollista. Tämä tarkoittaa automaattisesti myös suurempaa virrankulutusta ja prosessorin kuumenemista, jotka ovat pöytäkoneessa pikkuongelmia, mutta kannettavassa erittäin ei-toivottavia ilmiöitä.

Pentium M -prosessori on puolestaan osa Intelin Centrinoksi ristimää arkkitehtuuria, joka on tarkoitettu nimenomaan kevytkannettaviin. Sen toimintaperiaate on selvästi erilainen kuin Pentium 4:n, sillä aivan kuten Intelin kilpailija AMD:n Athlon-suorittimet, Pentium M suorittaa yhden kellojakson aikana enemmän käskyjä kuin Pentium 4. Tämän johdosta Pentium M on kellotaajuuteen nähden selvästi tehokkaampi.

Käytännön mittauksissa Latitude X300 osoittautuikin laskentateholtaan suurin piirtein vastaavaksi kuin 1,7 gigahertsin kellotaajuudella toimiva Pentium 4. Teknisten näkökohtien lisäksi on syytä muistaa myös se, että nykykoneissa prosessoritehon merkitys on jatkuvasti vähentynyt. Tyypillisimmät sovellukset toimivat täysin ongelmitta Windows XP -käyttöjärjestelmän alaisuudessa jopa selvästi alle gigahertsin prosessorilla varustetussa tietokoneessa, kunhan muistia on yli 256 megatavua.

Toisin kuin muut ohjelmistot, pelit kuormittavat suorittimen lisäksi myös näytönohjainta. Koska kannettavien näytönohjainten teho yltää vain harvoissa tapauksissa samalle tasolle kuin erityisesti pelaajalle suunniteltujen pöytäkonepakettien, ei useimpia kannettavia voi varauksetta suositella himopelaajille.

Esimerkkikannettavassamme Latitude X300:ssa grafiikkaa liikuttaa Intelin integroitu ratkaisu, joka suoriutuu useamman vuoden ikäisistä peleistä kohtuullisesti, mutta uusimmat pelit ylittävät laitteen rahkeet selvästi.

Yksi kannettavan tietokoneen suurimmista puutteista pöytä-PC:hen nähden on sisäisen laajennettavuuden ja päivitettävyyden puute. Toisin kuin pöytäkoneeseen, kannettavaan ei voi lisäillä uusia komponentteja PCI-korteilla. PCI-väylää vastaa kannettavissa PCMCIA-korttipaikka, johon ei kuitenkaan ole saatavissa läheskään yhtä laajaa valikoimaa komponentteja. Tämän lisäksi monista PCMCIA-laitteista kiskotaan hirmuisia hintoja.

Tehon tai ominaisuuksien loppuessa pöytäkoneeseen on myös suhteellisen helppoa vaihtaa esimerkiksi prosessori tai näytönohjain. Myös kiintolevytilaa on helppoa laajentaa lisäämällä alkuperäisen vierelle toinen levy. Kannettavan laajentamismahdollisuudet rajoittuvat usein PCMCIA-korttien ja muistin lisäämiseen. Joissakin koneissa myös optinen massamuistiasema on vaihdettavissa, mutta usein tilalle sopii vain korkeaan hintaan myytävä PC:n valmistajan oma asema. Dellin tapauksessa koneen ulkoiseen DriveBay-paikkaan on saatavissa testikoneen DVD-aseman sijasta CD-RW-asema, CD-RW/DVD-komboasema ja jopa DVD-levyjen luontiin sopiva DVD+RW-asema. Pöytäkoneiden erikseen myytäviin optisiin asemiin verrattuna kannettaviin tarjotut laitteet ovat kuitenkin jopa kaksi kertaa kalliimpia.

Pöytämikron vaihtaminen kannettavaan tietokoneeseen ei välttämättä kannata, mikäli koneen tärkeä tai peräti pääasiallinen käyttötarkoitus on pelaaminen. Pelikäytössä iso kuvaputkinäyttö puolustaa edelleen usein paikkaansa, ja mahdollisuus päivittää näytönohjain ja prosessori tehokkaampiin tulevat hurjana laukkaavan pelien kehityksen takia tarpeeseen.

Myöskään ison näytön, paljon muistia, kiintolevytilaa ja prosessoritehoa tarvitsevan kuvan- tai videonkäsittelijän tuskin kannattaa luopua pöytäkoneestaan. Sama pätee myös musiikintekijöihin ja hififriikkeihin, joita kannettavien järjestään vaatimattomat ääniominaisuudet eivät luultavasti tyydytä.

Jos puolestaan jatkuva työpöydän ääressä kyhjöttäminen tympii, tietokonetta tarvitsisi usein muualla kuin kotona tai työpöydällä pönöttävä PC valtaa pienestä asunnosta turhan ison tilan, on kannettava vakavan harkitsemisen arvoinen vaihtoehto. Tyypillistä nettisurffailua, sähköpostia, kirjoittelua, satunnaista musiikin kuuntelua ja muuta peruskäyttöä harrastava henkilö tuskin tulee juurikaan kaivanneeksi mitään sellaista, mitä kannettava ei pystyisi tarjoamaan.

Aleksi Vähimaa

> KLIKKAA TÄSTÄ - ja lue lisää Enter-lehden uudesta numerosta.