Ylioppilastodistuksessä älliä toistensa perään. Laseja kilistellään ja sukulaiset ihailevat – mutta muistaako kukaan laudaturien hurjaa määrää enää vuosien kuluttua?
MTV Uutiset kysyi muutamilta entisiltä huipputodistuksen saaneilta, mihin elämä on kuljettanut ällien jälkeen.
Tänä keväänä parhaan tuloksen – 10 laudaturia – kirjoitti vasta 16-vuotias lohjalainen Kalle Kujanpää.
Enemmän älliä kuin ennen
Ylioppilastutkinto on myllerretty lähes täysin 1990- ja 2000-luvun aikana. Kevääseen 1996 saakka on ollut mahdollista saavuttaa enintään seitsemän laudaturia (matematiikka, reaali, äidinkieli, pitkä kieli, toinen kotimainen kieli ja kaksi lyhyttä kieltä. Lyhyitä kieliä saa poikkeuksellisesti kirjoittaa kaksi saman kokeen aikana).
Keväällä 1996 sallittiin ensimmäistä kertaa tutkinnon hajauttaminen enintään kolmelle peräkkäiselle tutkintokerralle. Tämä tarkoittaa, että syksyllä 1996 olisi ollut mahdollista ensimmäistä kertaa saavuttaa yli seitsemän laudaturia.
Vuonna 2005 otettiin koko maassa käyttöön uudistettu tutkintorakenne, jonka mukaan jokaisen on kirjoitettava vähintään neljä koetta. Ainoastaan äidinkieli on pakollinen, muut saa valita toisen kotimaisen kielen, vieraan kielen, reaalin ja matematiikan joukosta.
Vuonna 2006 vanha reaalikoe lopetettiin, ja se jaettiin erillisiin ainereaaleihin. Keväällä 2007 taas myllättiin äidinkielen koetta; otsikko- ja aineistoaineen sijaan suoritetaan nyt essee- ja tekstitaidon koe.
Kuusi laudaturia siivittivät Ilmatieteen laitokselle
19 vuotta sitten, vuonna 1996 nuori Hannele Korhonen kirjoitti kuusi laudaturia Joutsan lukiosta. Äidinkielen, matematiikan, reaalin, englannin ja ruotsin lisäksi Korhonen kirjoitti lyhyen ranskan. Todistus kädessä hän pääsi opiskelemaan Helsingin yliopistoon fysiikkaa.
Korhosen tie on vienyt jo lukioaikana maailmalle. Vaihto-oppilaana Uudessa-Seelannissa hän keksi, että voisi aloittaa fysiikan lukemisen. Sitä ennen hän ei ollut lukiossa ottanut fysiikan kursseja. Yliopistoaikanaan hän puolestaan oli kehitysaputyössä Intiassa puoli vuotta. Valmistuttuaan ja väiteltyään fysiikan alalta myös tohtoriksi hänen tiensä on vienyt puolestaan töihin Englantiin. Kuopion kautta hän on kuitenkin päätynyt Helsinkiin, tutkijaksi Ilmatieteen laitokselle. Tällä hetkellä hän on ryhmäpäällikkönä 12 hengen ryhmässä, joka pääasiassa tekee ilmastonmallinnusta.
– Olen vähän sellainen, etten mainosta sitä huipputodistustani. Jos joku kysyy, niin voin sanoa.
Korhonen kertoo aina olleensa kilpailuhenkinen – mutta vain itseään kohtaan. Ylioppilaskirjoituksetkin ovat siitä oiva näyte.
– Ärsyttää, jos en tee parastani, jos tiedän pystyväni parempaan. Kirjoituksissakin tein parhaani ja kilpailin itseäni vastaan aika paljon.
Mitä sanoisit 18-vuotiaalle itsellesi nyt?
– Voisin sanoa, että relaa vähän. Olen oppinut ottamaan rennommin vasta aikuisena. Toisaalta, se oli sitä sen hetken persoonaani ja en kadu mitään!
Yhdeksän laudaturin Pauliina kirjoittaa romaaneja
Pauliina Vanhatalo kirjoitti vuonna 1999 yhdeksän ainetta – ja sai yhdeksän laudaturia. Pitkän matematiikan, äidinkielen ja reaalin lisäksi hänelle napsahti älliä monista kielistä: englannista, ruotsista, saksasta, venäjästä ja latinasta.
Lukion jälkeen Vanhatalo lähti Jyväskylään lukemaan luovaa kirjoittamista. Nykyään hän on kirjailija; ammatti, josta hän haaveili jo lukioikäisenä.
– Olihan se toiveena jo silloin, mutta eihän kukaan voi tietää ryhtyvänsä kirjailijaksi ennen kuin saa kirjoja julkaistua.
Yhdeksän laudaturin kirjoittaminen johtui hänen mukaansa siitä, että hän on aina ollut hyvin kiinnostunut oppimisesta. Eikä hän myöskään osannut lukioiässä valita ja luopua aineista, vaan päätti kirjoittaa kaiken. Ylioppilastodistusta hän ei ole tarvinnut opiskelemaan pääsyn jälkeen.
– Kyllä tämä yhdeksän ällää on vain kuriositeetti omassa historiassa. Ei se yhdeksän laudaturin ylioppilas ole se tärkein identiteettini, vaan olen enemmänkin kirjoittava ja lukeva ihminen kuin lapsinero.
Mitä sanoisit 18-vuotiaalle itsellesi nyt?
– Olen ihan tyytyväinen siihen, mitä tein. Kuuntelin, mikä itseäni kiinnosti enkä tehnyt, kuten muut odottivat. Olin kirjoittaessani 19-vuotias, koska kävin harrastusten ja töiden takia lukion neljässä vuodessa. Ehkä sanoisin, että ei kannata ottaa paineita siitä, mitä muut sanovat siitä, mitä elämässä pitäisi saavuttaa.
Jutusta korjattu 4.12.2016 Vanhatalon kohdalta kirjoitus vuosi oikeaksi.