Suomalaisnaiset selviytyivät Pekingissä vapaan sprintin karsinnasta alkueriin, mutta kaikkien kolmen naishiihtäjän matka tyssäsi siihen.
Kovaonnisin suomalaiskolmikosta oli Jasmi Joensuu, jonka sauva katkesi nousun alussa. Ensimmäiseen toimittajan kysymykseen Joensuu ei edes kyennyt vastaamaan.
Mahdollisista muista matkoista tiedusteltaessa nainen sai itkun seasta vastattua jotain.
– Eiköhän se ollut tässä nämä kisat, Joensuu sai sanottua, ennen kuin murtui itkemään haastattelussa.
Joensuun sauva hajosi norjalasihiihtäjän suksen kontaktista.
– Kyllä se tuli pyytämään anteeksi. Toki siinä hetkessä ei itsellä tehnyt mieli edes sanoa mitään. Tässä tilanteessa sillä ei ole mitään väliä, kuka oli syyllinen, koska minun kisani on joka tapauksessa pilalla, Joensuu totesi.
Joensuu kertoi omin sanoin, miten hänen kilpailunsa eteni.
– Olin siinä ekassa laskussa kakkosena. Tosi hyvältä tuntui, ja suksi oli erittäin liukas. Pääsin siinä kärkeen. Sieltä sisältä tuli norjalainen ja rikkoi sauvan ihan mäen alussa. En heti saanut sauvaa, enkä tiennyt, missä tulee. Lähdin hiihtämään katkenneella sauvalla. Alamäessä kun näin, että ei tässä ole enää mitään tehtävissä, sitten ehkä tunteet pääsivät liikaa valloilleen.
Joensuu jäi omassa alkuerässään vimeiseksi ja hiihti loppusuoralla itkien maaliin.
Happoennätys
Katri Lylynperä oli omassa alkuerässään viides eikä selviytynyt välieriin.
– Lähdin ihan luottavaisin mielin erään. Aika kovaa oli vauhti jo ensimmäiseen nousuun, ja pikkuisen siinä nousun päällä tuli eroa ja vielä pieni mutkatappelu sinne. Se oli oikeastaan tekemätön paikka jo paremmille sijoille. Ainoastaan siinä pystyi yhden sijan siitä erästä napsimaan, Lylynperä selvitti erähiihtoaan.
Karsinnassa Lylynperä sai tuntea Pekingin latujen kovuuden.
– Karsinta oli ihan ok. Aika kova happo tuli. Tuolla pyöriskelin tuskissani. Olisi ollut hauska, kun olisi ollut happomittari. Luulen, että olisi voinut olla oma henkilökohtainen happoennätys, Lylynperä pohdiskeli.
Jasmin Kähärä oli ehkä hieman yllättäen karsinnan paras suomalainen häviten kärjelle 11,4 sekuntia.
– Aika-ajo oli varmasti yksi elämäni parhaita hiihtoja. Tuntui, että kroppa toimi hyvin ja sain kyllä itsestäni kaiken irti siinä. Joutui kyllä aika pitkään tuolla sisätiloissa tasaamaan hengitystä. Huomasi, että tosi hyvin sai irti siinä, Kähärä ruoti suoritustaan.
Alkuerässä naisen eväät oli syöty. Kähärä oli viidennessä alkuerässä kuudes, kun viimeinen nousu pehmitti suomalaisen totaalisesti.
– No se varmaan sitten vähän näkyikin tuossa erähiihdossa. Tuntui, että ei jalka oikein liikkunut enää. En tiedä, olisiko jotain pitänyt tehdä eri tavalla tuossa välissä, että olisi toiminut kroppa paremmin erässä.
Kähärälle olympiakisoihin osallistuminen oli jo eräänlainen unelmien täyttymys.
– Tämä on ollut suuri unelma pienestä pitäen, että olympialaisiin pääisisi. En olisi ehkä uskonut, että näihin kisoihin pääsen, mutta tosi hienoa, että pääsin. Vauhti on tälle kaudelle noussut sen verran, että pystyin kamppailemaan täällä maailman huippuja vastaan.