Jouni Pellinen oli edennyt Sotshin olympialaisissa 2014 skicrossin neljännesvälieristä jatkoon ja lähti mieli korkealla puolivälierälaskuun. Suomalainen oli lopun häämöttäessä puolivälieränsä viimeisenä, mutta päätti ladata viimeiseen hyppyyn kaiken peliin. Pellinen kaatui, mutta niin kävi hänen edellään kahdelle muullekin laskijalle.
Vain Sveitsin Armin Niederer selvisi loppuhypystä pystyssä. Venäjän Egor Korotkov, Ruotsin Victor Öhling Norberg ja Suomen Pellinen kaatuivat ja lipuivat tasaisena kolmen miehen rintamana maalin yli.
Kolmikon maaliintulojärjestystä jouduttiin tarkastamaan maalikamerasta. Videolta selvisi, että Korotkov onnistui syöksyllään venyttämään toiseen jaossa olleeseen jatkopaikkaan. Pellinen veti sen sijaan lyhimmän korren ja karsiutui Öhling Norbergin kanssa (video alla).
Sotshin kisat jäivät Pellisen viimeisiksi olympialaisiksi, ja yhden MM-hopean saavuttaneelta suomalaislaskijalta jäi mitali viiden renkaan kisoista saavuttamatta. Pellinen kuitenkin yllättää, kun häneltä kysyy muistoja Sotshista.
– Tässä on ehtinyt paljon tapahtua sen jälkeenkin. Nyt kun olympialaiset alkoivat lähestyä ja sitä videoklippiä ruvettiin pyörittämään uudestaan eri paikoissa, kyllähän sitä muisteli. Ja ihan hyvillä mielin muistelen itse asiassa nykyään, Pellinen, 34, sanoo.
– Minulla oli ihan hyvä kausi silloin alla, ja Sotshiin mentiin tietysti korkein odotuksin. Siellä oli niin erikoiset olosuhteet, ettei päästy kauhean paljon treenaamaan radalla. Siihen sulivat minun mahdollisuuteni. Olisin tarvinnut sillä tatsilla enemmän treenilaskuja, mutta ne jäivät hyvin vähille. Siellä satoi vettä ja paistoi aurinko vuoropäivinä, oli lämmintä koko ajan. Ne (kisajärjestäjät) säästelivät rataa. Sitten kisapäivänä oli hirveä isku päällä ja taistelu oli kovaa. Eka erästä menin jatkoon ja toisessa tuli tilanne loppuun, suomalainen kertaa.
"Iso ja kuumottava hyppy"
Pelinen muistelee, että hän oli neljännesvälierässä laskenut radan loppuosan hyvällä draivilla, ja onnistunut ohituksessa vielä viimeisellä hypyllä. Pellinen eteni jatkoon erävoiton kera.
Sitten koitti se kuuluisa puolivälierä.
"Oli tietyllä tapaa helpotuskin, että kisani päättyi siihen."
– Olin siinä loppupuolella rataa kolmantena ja lähdin petaamaan tilannetta niin, että pystyisin loppusuoralla ohittamaan vielä yhden laskijan. Vikoissa mutkissa se neljäntenä ollut tuli ohi ja jäinkin itse neljänneksi. Mielessä kävi sellainen pienenpieni häivähdys – jos ei nyt paniikki, mutta vähän kiireen tuntu siinä tuli.
– Kun olympialaisista oli kyse ja oltiin suurimmalla mahdollisella näyttämöllä, tuli sellainen fiilis, että se on nyt tai ei koskaan. Niin paljon latasin siihen hyppyyn kuin pystyy. Meni se muillakin pieleen, mutta varsinkin minun tuli oikein älyttömän pitkä hyppy vedettyä siihen.
Pellinen pohtii, ettei hän olisi ehkä missään muussa kisassa kuin olympialaisissa uskaltanut luiskauttaa vastaavaa hyppyä niin riskillä.
– Se oli niin iso ja kuumottava hyppy. Tilanne teki sen, että pelko unohtui ja vedettiin ihan maksimiriskillä viime hetken ohitus mielessä. Mietin, että vielä jos tästä pystyisi jotenkin itsensä jatkoon vääntämään, niin nyt on se paikka. Aika vähän ohituksia nähtiin siinä ihan lopussa, mutta pakko se oli yrittää. Ei siinä muutakaan vaihtoehtoa ollut, Pellinen korostaa.
Ilmalennon aikana alkoi "tapahtua", ja miestä kaatui.
– Siihen piti reagoida hyvin nopeasti. Ei se pysynyt kellään oikein lapasessa – sveitsiläinen oli ainut, joka selvisi pystyssä sen ilmalennon ja laskeutumisen.
Pellisellä ei ollut maaliin tullessaan hajuakaan siitä, kuka kaatuneesta kolmikosta ehti ensin maalilinjan yli. Vasta maalikameratarkistelun jälkeen julkistetut tulokset toivat selvyyden.
– Videolta huomaa, että venäläinen oli selkeästi parhaiten kartalla. Hän tajusi miten päin kroppa menee ja kädellä kurkotti vielä. Omalta kohdalta oli sen sijaan jo vähän kontrolli pois ja potslojo, ketarat ojolleen sinne. En ollut enää sillä tavalla kartalla, että olisin kurottanut tai mitään muutakaan.
Jouni Pellinen aloitti uransa alppihiihtäjänä, mutta vaihtoi sittemmin freestyleen, skicrossiin erikoistuen.
"Pisti aika matalaksi"
Pellinen ei koe jatkohaaveidensa kaatuneen Sotshissa huonoon onneen, vaan itse kaatumiseen.
– Kun kaaduin, omassa mielessä jatkohaaveet kaatuivat siinä samalla. Niinhän siinä kävikin maalikameratarkistuksessa. Kyllä se olisi tullut enemmänkin tuurilla, jos siinä olisi liukunut jotenkin nopeammin maaliin kuin vastustajat.
Tuoreeltaan karsiutumisen varmistuttua tunneryöppy oli kuitenkin kova.
– Oli kaikennäköisiä tunteita, pettymys tietysti ensimmäisenä. Pisti hetkeksi aikaa mielen aika matalaksi, kun olin olympialaisiin paljon panostanut ja odottanut kisoja kovasti.
– Vähän oli myös huolta siitä, pysyykö kroppa ehjänä. Kyllähän minulla polvi vähän hajosi siinä, muttei mitenkään pahasti. Pieni repeämä oli sivusiteessä.
Aluksi polvi ei tuntunut Pellisen mukaan pahalta. Kipua hän koki adrenaaliryöpyn myötä viiveellä, puoli tuntia tai tunti puolivälierän jälkeen.
– Kun tunsin, että polvi hajosi, oli tietyllä tapaa helpotuskin, että kisani päättyi siihen eikä joutunut sen valinnan eteen, lähteekö rikkinäisellä polvella vielä yrittämään välierää.
Pellinen kuitenkin tunnustaa, että jos hän olisi välieriin selvinnyt, lasku olisi tullut viiden renkaan kisoissa todennäköisesti vedettyä.
– Olen miettinyt sitä niin, että varmaan olisi tullut laskettua, meni syteen tai saveen. Jälki olisi kuitenkin voinut olla vielä rumempaa seuraavassa erässä. Ei sitä näin ollen kauhealla katkeruudella ole tarvinnut muistella. Kaikkeni laitoin peliin ja saappaat jalassa kaaduttiin, Pellinen summaa.
Jouni Pellinen (oik.) vauhdissa Sotshin puolivälierälaskussa.
"On tullut näytettyä kavereille"
Pellinen on katsonut Sotshin puolivälierälaskuaan jälkeenpäin arvionsa mukaan parisenkymmentä kertaa. Vastaavanlaista loppurytäkkää hän ei lajin historiasta tiedä.
– Ei tule kyllä mieleen. Se on ollut koko lajin historiassa ainutlaatuinen vetäisy. Kun aikaa kuluu, voi muistella joskus vielä, että tulipahan vedettyä ja oltua tuossakin mukana.
– Eikä se niin harmita kuin voisi tällä hetkellä luulla. Jos olisin tiennyt olevani voittokunnossa, se olisi jäänyt harmittamaan enemmän. Sitä on tullut näytettyä kavereillekin, mutta ihan hyvässä hengessä. Ei ole katkeraa fiilistä siitä.
Samassa yhteydessä Pellinen korostaa, että arvokisoissa viime kädessä päivän kunto ratkaisee, kun kaikki laskijat ovat vahvoja ja suhteellisen tasaisia. Pellisellä iskukyky ei ollut Sotshissa hänen oman arvionsa mukaan riittävä.
– Ei siinä jäänyt jossiteltavaa tai tarvinnut harmitella huonoa tuuria. Oli jo siihen johtavat päivät. Olisin tarvinnut enemmän treenilaskuja radalle, että olisin pääsyt kunnolla tekemään sellaista hyökkäystä, jollaiseen parhaimmillaan hyvällä itseluottamuksella kykenen. Sillä kertaa asiat kääntyivät vähän eri päin ja tuli tuollainen lopputulos.
"Olisin halunnut olla hetkellisesti oman lajin paras"
Pellinenkin kokee, että olympialaiset olivat huomioarvonsa myötä MM-kisoja kovempi juttu. MM-kisat olivat siitä huolimatta hänelle suosikkikarkeloita.
– Olympialaisten ympärillä ollut hässäkkä teki siitä liiankin suuren jutun. Se oli jollain lailla vähän hankalampi paikka itselleni. MM-kisat olivat just semmoinen sopiva sytyke. Siellä ne omat parhaat näytöt tuli annettuakin, vuoden 2011 MM-hopeamitalisti sanoo.
Sotshin sijaan Pellistä ovat itse asiassa jääneet kaivelemaan vuoden 2013 MM-muistot Norjan Vossista. Pellinen oli huimassa lyönnissä ja johti finaalia reilusti, mutta ajautui pienen virheen seurauksena ulos radalta, laski portin väärältä puolelta ja joutui keskeyttämään.
"Kun ikää tuli lisää, aloin vähän eri kantilta ajattelemaan."
– Olin käytännössä kultamitalissa kiinni, mutta onnistuin sohlaamaan sen finaalilaskun ja tuli neljäs sija. Se on ollut pahempi paikka. Siihen palaa useammin ajatuksissaan, ja se harmittaa. Se tuli vuotta ennen Sotshia, niin ehkä se antoi vähän perspektiiviä. Sotshi ei tuntunut niin pahalta, kun MM-pettymyksestäkin oli yli päässyt ja noussut ja mennyt eteenpäin.
– Silloin kun oli paikka ottaa kulta ja olin voittovauhdissa, en pystynyt sitä nappaamaan. Olisin halunnut hetkellisesti olla oman lajin paras ja maailmanmestari. Vaikka MM-kisat olivat lempikisani, olympialaiset olivat vielä suurempi juttu, mutta loppujen lopuksi osoittautui niin, että olympialaiset olivat minulle liian suuri vuori kiivettäväksi.
Sotshin jälkeen Pellisellä oli halua jatkaa, mutta hän ilmoitti lopettavansa uransa reilut puolitoista vuotta Venäjän kisojen jälkeen, marraskuussa 2015.
– Menoni alkoi Sotshia seuraavana vuonna vähän hyytyä, ja aloin miettiä, että miten tämä nyt tällä lailla menee. En pärjännyt enää niin hyvin. Polvi oli saatu kuntoon ja kroppa oli kunnossa, mutta tulokset jäivät laihemmiksi ja aloin miettiä toiselta kannalta, olenko valmis laittamaan enää niin paljon paukkuja kuin se vaatii.
– Laiha menestys alkoi syödä motivaatiota ja rupesin miettimään, että josko sitä jotain muuta. Kun ikää tuli lisää, aloin ajattelemaan vähän eri kantilta. Tuollaisessa lajissa, jossa ei pyöri paljon rahaa, rupeaa miettimään, miten tässä pärjää ja mitä seuraavaksi ja mitä työelämässä. Tämä alkoi käydä taloudellisesti hankalaksi olympialaisten jälkeen. Olympialaiset oli iso buusti tietenkin ja sinne oli hyvät satsaukset. Oli helpompi löytää tukea. Mutta sen jälkeen yhden laihan vuoden myötä jatko näytti yhtäkkiä jo tosi vaikealta. Se vaikutti myös.
Lippu pystyssä Ruotsille
Pyeongchangin tässä kuussa järjestettäviä talviolympialaisia Pellinen seuraa jo toiselta kantilta Suomesta käsin – sanojensa mukaan positiivisin mielin.
– Kun olen ollut alppihiihdossa mukana tosi aktiivisesti, sitä seuraa totta kai mielenkiinnolla ja (C Moren) asiantuntijaroolinikin myötä hyvin aktiivisesti. Skicrossiakin olen siinä ohella seurannut. En ehkä ihan niin intohimoisesti kuin mitä voisi luulla. Ehkä se vanha rakkaus alppihiihtoon, joka oli aiempi puolisko uraa, on noussut vahvempana taas esiin ja sitä on alkanut seurata todella tiiviisti. Ja totta kai työroolikin vaikuttaa.
Pelinen ei silti usko katsovansa olympialaisia kovinkaan paljon.
– Monet lajit tulevat aika hankalaan, keskellä yötä. Työtahtini on nykyään sen verran tiivis valmennustöidenkin myötä, että pitää nukkua yöt, että jaksaa. Veikkaan, että aika vähille jää ja muutamat valitut ehkä katsoo. Lempialppikisat – ainakin miesten syöksy – tulee katsottua, Pellinen sanoo, ja paljastaa liputtavansa skicrossissa länsinaapurin urheilijoiden puolesta.
– Entinen huoltomieheni Tero Ukkonen on edelleen Ruotsin skicross-maajoukkueen huoltopäällikkönä. Olen sen takia seurannut, miten ruotsalaiset ovat pärjänneet, ja toivonut heille parasta menestystä. Naisten puolella suurin ennakkosuosikki (Sandra Näslund) onkin Ruotsin joukkueesta. Sitä ainakin jännittäen, pystyykö se tiimi kultaa nappaamaan.