John Reginald Christie eleli näennäisen normaalia elämää Lontoossa vaimonsa Ethelin kanssa, mutta hänellä oli pimeä puolensa. Seitsemän naista ja sylivauva murhattiin ja syytön mies hirtettiin, ennen kuin Christie viimein paljastui.
MTV Uutiset julkaisee artikkelin yhteistyössä Tieteen Kuvalehden kanssa.
Ernest Christie kohotti kätensä iskuun kerta toisensa jälkeen, ja lyönnit satelivat pienen pojan päälle. Hän oli isä, joka ei todellakaan suhtautunut kevyesti kasvatustehtäväänsä: hän oli päättänyt karaista säälittävää nahjuspoikaansa niin, että tästä kasvaisi aikuinen ja kunnon mies.
Ernest Christien kasvatusmenetelmät valuivat kuitenkin hukkaan, sillä hänen pojastaan John Reginald Christiestä ei kasvanut sellaista miestä kuin isä oli toivonut.
Mitä enemmän isä läksytti ja löi, sitä enemmän äiti poikaa lelli ja paapoi.
Lisäksi pojan kolme vanhempaa sisarta kohtelivat häntä kuin vauvaa. He leikkivät hänellä kuin elävällä nukella ja pakottivat hänet nukkumaan öisin vieressään.
”Reg”, kuten poikaa kutsuttiin, ei halunnut osallistua sisartensa leikkeihin vaan vastusteli kiivaasti, mutta turhaan.
Hän ei voinut siskoilleen mitään, eivätkä vanhemmat puuttuneet tilanteeseen. Reg vihasi sisariaan.
Kun Reg oli kahdeksan, hänen äidinisänsä kuoli. Reg oli pelännyt isoisäänsä suunnattomasti, ja tämän näkeminen kuolleena herätti hänessä valtavaa mielihyvää.
Nöyryyttävät teinitreffit
Regin ollessa 15-vuotias eräs hänen ystävänsä oli Regin tietämättä sopinut tuplatreffit kahden tytön kanssa, eikä Reg ehtinyt millään kieltäytyä.
Monkey Runiksi kutsutulla paikallisella ”lemmenpolulla” Regin ystävä tyttöineen liukeni taholleen ja Reg jäi kahdestaan toisen tytön kanssa.
Kokenut tyttö kävi suoraan asiaan, kiskoi Regin pusikkoon, avasi tämän housunnapit ja tunki kätensä housujen sisään.
Moni 15-vuotias poika olisi tuntenut itsensä onnekkaaksi tuossa tilanteessa, mutta ei John Reginald Christie.
Hän suorastaan lamaantui kauhusta. Tyttö ei ollut tottunut moiseen reaktioon ja loukkaantui. Hän riensi raivoissaan paikalta ja vannoi kertovansa kaikille, mitä oli tapahtunut.
Nöyryytyksellä oli kohtalokkaat seuraukset: se – ainakin osaltaan – loi yhden historian hirvittävimmistä sarjamurhaajista.
Pilkkaa ja häpeää
Huhut Regin nolosta epäonnistumisesta levisivät nopeasti, ja pian kaikki hänen koulunsa ja lähiseudun nuoret tiesivät tapahtumasta.
Reg Christie tunnettiin siitä lähtien nuorten keskuudessa nimellä ”Reggie-No-Dick” (munaton Reggie).
Pikkupojat huutelivat häpeällistä pilkkanimeä Regin perään koulun pihalla ja kadulla. Pahinta oli kuitenkin tyttöjen suhtautuminen. Regin lähestyessä tyttöryhmää alkoi välitön supina ja kuiskailu.
Reg vihasi tyttöjä, mutta ennen kaikkea hän pelkäsi näitä.
Seuraavien neljän vuoden aikana John Reginald Christie ei ollut missään tekemisissä naisten kanssa, ja ensimmäisen seksuaalisen kokemuksensa hän sai 19-vuotiaana prostituoidun kanssa.
Christie ei pitänyt prostituoituja yhtä pelottavina kuin muita naisia, sillä he eivät vaatineet asiakasta suoriutumaan.
Maksullisten naisten kanssa Christie pystyi rentoutumaan ja unohtamaan nöyryytyksensä.
Prostituoiduista tuli Christielle säännöllinen ja kallis tapa.
Hän kaihtoi kuitenkin kaikkein kauneimpien ja itsevarmimpien naisten seuraa ja tunsi olonsa mukavaksi homssuisempien ja epävarmempien ilotyttöjen kanssa.
Avioliittoon ja lähes heti vankilaan
Vuonna 1920 Christie avioitui Ethel Simpson Waddingtonin kanssa. Tämä oli vaatimattoman näköinen ja nöyräkäytöksinen nainen.
Ensimmäiset puoli vuotta avioliittoa oli seksitöntä, sillä Christien oli lähes mahdoton kiihottua vaimonsa seurassa – häntä kiihottivat vain prostituoidut, joiden luona hän edelleen jatkuvasti kävi.
Ethel sopeutui tilanteeseen eikä esittänyt vaatimuksia. Hänelle riitti, että hänen miehensä välitti hänestä, kuten hän uskoi.
Christie työskenteli pienipalkkaisena konttoristina ja eli koko ajan yli varojensa. Niinpä hän hankki uuden työpaikan postilaitokselta.
Palkka ei ollut juuri entistä suurempi, mutta hän alkoi varastella postilähetyksiä ja myydä ihmisten postimyynnistä tilaamia tuotteita eteenpäin pimeillä markkinoilla.
Christie onnistui jatkamaan kepulikonstejaan jonkin aikaa, mutta ennen pitkää hän paljastui.
Hän oli ollut Ethelin kanssa naimisissa vain kolme kuukautta, kun hänet tuomittiin kolmeksi kuukaudeksi vankilaan.
Vuonna 1924 Christie jätti vaimonsa ja heidän kotinsa Sheffieldissä ja muutti Lontooseen. Hänen oleskelustaan siellä ei tiedetä paljon, mutta vuonna 1929 hänet tuomittiin erään prostituoidun pahoinpitelystä kuudeksi kuukaudeksi pakkotyöhön.
Hän oli asunut naisen luona jonkin aikaa, mutta kun nainen oli pyytänyt häntä lähtemään, Christie oli raivoissaan tarttunut krikettimailaan ja iskenyt naisen päähän 15 sentin pituisen haavan.
Tämä selvisi hengissä kuin ihmeen kaupalla.
Taparikollisesta tuli poliisi
Vuonna 1933 Christie istui vankilassa autovarkaudesta, ja kärsittyään tuomionsa hän kirjoitti Ethelille.
Ethel ei ollut nähnyt miestään yhdeksään vuoteen, mutta hän suostui kyselemättä muuttamaan taas yhteen tämän kanssa – ja allekirjoitti siten oman kuolemantuomionsa.
Pari asettui asumaan Notting Hillin kaupunginosaan Lontooseen, ja vuonna 1938 he muuttivat pohjakerroksen asuntoon osoitteeseen 10 Rillington Place.
Christien elämä näytti muuttuvan. Toisen maailmansodan sytyttyä Britannian poliisi haki miehiä sodanaikaisiin vapaaehtoisiin poliisijoukkoihin, niin sanottuun War Reserve Policeen.
Valinta edellytti moitteettomuutta, joten rikoksista tuomitulla Christiellä ei näyttänyt olevan mahdollisuuksia – lisäksi hän oli luulosairas ja heiveröinen.
Hän kuitenkin lähetti hakemuksen. Muutaman viikon päästä Christie sai kirjeen, jossa hänelle ilmoitettiin, että hän voisi heti aloittaa Notting Hillin poliisiasemalla.
Selitys oli yksinkertainen: vapaaehtoisten tarve oli suuri, eikä poliisilla ollut aikaa tarkistaa kaikkien hakijoiden rikosrekisteriä.
Poliisin huolimattomuuden ansiosta Christie sai virkapuvun, joka toi hänelle uskottavuutta ja sai ihmiset luottamaan häneen.
"Moitteetonta työtä"
Christie oli poliisina neljä vuotta ja toimi tehtävässään moitteettomasti. Hän oli uuttera ja tarkka ja sai kahdesti kunniamaininnan työstään.
Christielle tilanne oli ihanteellinen: poliisin tehtävät suojelivat häntä joutumasta rintamalle, ja lisäksi poliisina olo kohensi hänen rahatilannettaan merkittävästi.
Aiemmin Christie oli joutunut maksamaan prostituoiduille kalliisti näiden palveluksista, mutta nyt hän sai kaiken ilmaiseksi. Ilotytöt tiesivät, että hän voisi pidättää heidät ja aiheuttaa heille monia ongelmia, jolleivät he suostuneet toteuttamaan hänen toiveitaan.
Vaikka monet prostituoiduista tiesivät hänen rikollisesta taustastaan, he eivät kielineet, sillä oli selvää, että poliisin sana painoi aina enemmän kuin tavallisen katutytön.
Poliisivuodet olivat Christien elämän onnellisinta aikaa. Pieni, pelokas ja kyvytön nahjus oli äkkiä saanut jotain, mistä ei ollut ennen osannut uneksiakaan: valtaa.
Nöyryytys kostettiin murhalla
Ruth Fürst oli kaunis 21-vuotias itävaltalaistyttö, joka oli tullut ennen sotaa Englantiin opiskelemaan ja oli päättänyt jäädä.
Hän osallistui aktiivisesti uuden kotimaansa sotaponnistuksiin työskentelemällä ammustehtaassa pitkiä päiviä.
Palkka työstä ei kuitenkaan ollut kummoinen, ja koska Fürstilla ei ollut sukulaisia eikä perhettä tukenaan, hän oli usein rahapulassa. Niinpä hän oli ajautunut ansaitsemaan lisätienestejä myymällä itseään silloin tällöin.
Kesällä 1943 Fürstin asiakkaaksi tuli John Reginald Christie.
Tämä vaimo Ethel oli vierailulla veljensä luona Sheffieldissä, joten Christie ehdotti, että he menisivät hänen luokseen Rillington Place 10:een. Fürst suostui.
Christie katseli nuorta naista tämän riisuutuessa. Nainen oli hänelle epätavallinen valinta, sillä tämä oli niin kaunis.
Juuri sentyyppinen nainen, joka sai hänet yleensä tuntemaan alemmuudentunnetta ja riittämättömyyttä.
Nyt tilanne oli kuitenkin muuttunut, ja oli tullut hänen aikansa kostaa kokemansa nöyryytykset.
Christiellä oli taskussaan köydenpätkä, ja hän heittäytyi yhtäkkiä pahaa-aavistamattoman Fürstin kimppuun, kiersi köyden tämän kaulan ympärille ja raiskasi naisen kuristaen tätä samalla köydellä.
Fürst taisteli vastaan, mutta turhaan, ja Christie kuristi hänet hengiltä. Tunnustuksessaan Christie kirjoitti murhasta: ”Tunsin ihanaa, levollista tyydytystä.”
Sekavassa mielessään Christie ei suinkaan surmannut sattumanvaraista itävaltalaistyttöä vaan häntä Monkey Runilla nöyryyttäneen tytön. Ruumiin Christie kaivoi puutarhaansa.
Karmea kaasutus
Muutamaa kuukautta myöhemmin Christie anoi vapautusta poliisin tehtävistään terveysongelmien vuoksi.
Hänen oma poliisiasemansa Notting Hillissä tutki Ruth Fürstin katoamista, eivätkä Christien hermot kestäneet työskentelyä tutkintaan osallistuvien kanssa.
Christie sai töitä radiotehtaasta, jossa hän tapasi Muriel Eadyn. Hän päätti, että tämä olisi hänen seuraava uhrinsa.
Eadylla oli miesystävä, joten hän ei ollut kiinnostunut Christiestä romanttisesti.
Christie sai kuitenkin hänet houkuteltua luokseen valehtelemalla, että hänellä oli kotonaan hengityslaite, josta voisi olla apua Eadyä välillä vaivaavaan hengenahdistukseen.
Christie oli itse asiassa rakentanut hengityslaitteen, mutta toiseen tarkoitukseen kuin Eady luuli.
Ensimmäisen uhrin ankara vastarinta oli pelästyttänyt Christien, joten hän oli päättänyt rauhoittaa seuraavan uhrinsa. Yksinkertainen laite koostui lasisesta hillopurkista, jossa oli rauhoittavaa balsamia.
Purkin kanteen Christie oli porannut kaksi reikää, joista toiseen hän oli työntänyt kumiletkun pään. Hän neuvoi Eadyä hengittämään balsamihöyryä tästä letkusta.
Eady ei kuitenkaan tiennyt, että Christie oli liittänyt toisen letkun keittiön kaasuhanaan.
Kun Eady istui hengittämässä letkusta selin Christieen, tämä työnsi kaasuletkun purkin kannen toisesta reiästä ja avasi kaasuhanan.
Kun Eady menetti tajuntansa, Christie raiskasi ja kuristi hänet.
Christie tunsi samaa pakahduttavaa hurmiota kuin ensimmäisen murhansa yhteydessä.
”Tunsin taas hiljaista, rauhanomaista iloa. Ei tippaakaan vihaa”, hän kirjoitti myöhemmin.
Christiestä oli tullut sarjamurhaaja. Hän tiesi, ettei pystyisi lopettamaan, vaan hänen piti murhata yhä uudelleen ja uudelleen.
Hän hautasi uhrinsa jälleen takapihalleen. Hän otti siinä suuren riskin, sillä vaikka mikään ei liittänyt häntä Ruth Fürstiin, Muriel Eadyyn hänet yhdisti työpaikka.
Lisäksi Eadyn miesystävä tiesi, että tämä oli ollut menossa Christien luo, ja kun Eadyä ei illalla kuulunut kotiin, miesystävä kävi Rillington Placessä kyselemässä häntä.
Christie kertoi, ettei Eady ollut tullutkaan, kuten oli sovittu. Katoamista tutkivat jälleen Christien vanhat työtoverit, joille ei tullut mieleenkään epäillä Christietä mistään.
Naapurin Beryl
Vuonna 1948 Rillington Place 10:n kolmannesta kerroksesta vapautui asunto. Siihen muuttivat Timothy Evans ja hänen 19-vuotias vaimonsa Beryl, joka synnytti pian tyttären, Geraldinen.
Pariskunta viihtyi talossa alusta asti, etenkin kun pohjakerroksessa asuivat Christiet, keski-ikäinen, mukava ja avulias aviopari.
Timothy oli yksinkertainen ja heikkolahjainen, joidenkin mielestä suorastaan jälkeenjäänyt.
Erään tutkimuksen mukaan hän oli täysi-ikäisenä älyllisesti 11–12-vuotiaan pojan tasolla. Hän ei osannut lukea, ja laskeakin hän osasi vain sataan.
Myös Beryl oli kouluja käymätön ja lapsellinen. Kuten noihin aikoihin oli tapana, Timothyn velvollisuus miehenä oli käydä töissä ja hankkia perheelle elanto ja Berylin tehtävä oli pitää huolta kodista.
Hän oli kuitenkin varttunut ilman äitiä, joka olisi opettanut hänelle taloudenpitoa, ja nuorenparin koti muistutti pian kaatopaikkaa.
Koska Timothy ei osannut laskea, Berylin tehtäväksi jäi huolehtia raha-asioista. Hän osti tavaraa luotolla kertomatta Timothylle, ja pian hänelle oli kertynyt velkaa 20 punnan edestä.
Se vastasi tehtaassa työskentelevän Timothyn kolmen viikon palkkaa.
Nuoripari oli kyllä toisiinsa rakastunut, mutta rahahuolet ja Berylin saamattomuus taloustöissä ja keittiössä johtivat yhteenottoihin.
Naapurit kuulivat heidän usein riitelevän äänekkäästi, ja vastapäinen asukas oli kerran nähnyt heidän jopa läimivän toisiaan.
Christiet auttoivat Evanseja aina kuin vain pystyivät – mutta herra Christiellä oli omat salaiset tarkoitusperänsä. Beryl oli viehättävä nuori nainen, eikä Christie hukannut yhtään tilaisuutta viettää hänen seurassaan.
Berylin naiivius tukahdutti pelon, jota Christie yleensä tunsi kauniita naisia kohtaan. Lähes 50-vuotiaan Christien oli kuitenkin vielä keksittävä keino päästä vieläkin lähemmäs Beryliä.
Abortti verukkeeksi
Geraldine oli vasta 10 kuukauden ikäinen, kun Beryl huomasi kauhukseen olevansa taas raskaana.
Yhdessä lapsessakin oli tarpeeksi, eikä hän halunnut toista vaivoikseen. Hän hankki laitonta lääkettä abortin tekemiseen, mutta se ei toiminut.
Sitten hän yritti aiheuttaa keskenmenon injektioruiskulla, mutta sekään ei auttanut.
Epätoivoissaan Beryl uskoutui murheineen Ethel Christielle, joka kertoi nuoren naapurin ongelmasta miehelleen.
Seuraavana päivänä Timothyn ollessa töissä Christie etsi Berylin käsiinsä. Hän valehteli tälle opiskelleensa lääketiedettä 1930-luvulla mutta joutuneensa keskeyttämään opintonsa sodan vuoksi.
Hän vakuutti tytölle tietävänsä riittävästi pystyäkseen tekemään tälle raskaudenkeskeytyksen – ja kertoi varmuuden vuoksi tehneensäkin niitä useita.
Raskaudenkeskeytys oli Christien veruke päästä murhaamaan Beryl.
Timothy Evans kertoi todistajanlausunnossaan, että Christie oli tarjonnut hänen vaimolleen apua ja jopa valmistellut Timothyä siihen, että Beryl saattaisi kuolla operaatioon.
Christie oli kertonut Timothylle, että raskaudenkeskeytys raskauden ollessa niin pitkällä koitui naisen kuolemaksi noin kymmenessä prosentissa tapauksissa.
”Useimmiten se kuitenkin onnistuu hyvin”, Christie oli rauhoitellut Timothyä.
Timothy ei kuitenkaan halunnut vaarantaa vaimonsa henkeä ja ilmoitti, että he eivät olleet kiinnostuneita. Kun hän kertoi asiasta Berylille, seurasi mahtava riita.
Beryl kielsi miestään sekaantumasta asiaan. Hän ilmoitti luottavansa Christieen ja tekevänsä abortin joka tapauksessa.
Timothy yritti viimeiseen asti saada vaimonsa muuttamaan mielensä, mutta turhaan.
Aborttiin ryhdyttiin Timothyn ollessa töissä. Myöhemmin poliisi päätteli Berylin ruumiin kasvoissa olleista jäljistä, että Christie oli yrittänyt saada Berylin hengittämään kaasua mutta kaikki ei ollut mennyt suunnitelmien mukaan vaan Beryl oli rimpuillut vastaan.
Christie oli lyönyt häntä lujaa kasvoihin saadakseen hänet makaamaan hiljaa, ennen kuin oli kuristanut hänet. Sitten hän oli raiskannut ruumiin.
Murhaaja asetti ansan
Äitinsä murhan aikaan Geraldine nukkui päiväunia viereisessä huoneessa. Christie hoiti lasta koko loppupäivän, jottei tämän itku herättäisi turhaan ihmisten huomiota.
Kun Timothy palasi töistä, vakavailmeinen Christie istui portailla häntä vastassa.
”Minulla on huonoja uutisia”, hän sanoi. ”Abortti epäonnistui. Vaimosi on kuollut.”
Timothy ei tajunnut mistään mitään. Kaikki tuntui epätodelliselta. Miehet menivät yläkertaan, jossa Berylin ruumis oli. Christie oli käärinyt hänet vihreään kankaaseen.
Timothyn ensimmäinen ajatus oli mennä ilmoittamaan asiasta poliisille, mutta Christie torjui ehdotuksen kauhistuneena.
”Oletko hullu?! Joudumme molemmat vankilaan! Minä olen tehnyt laittoman abortin, ja sinä tiesit siitä ja olet siten kanssarikollinen. Poliisi ei tunne armoa näissä asioissa.”
Yksinkertainen Timothy uskoi entistä poliisia. Christie sai hänet vakuuttuneeksi, että hänen oli parasta lähteä Lontoosta joksikin aikaa, kunnes tilanne rauhoittuisi.
Christie lupasi sillä välin hankkiutua eroon ruumiista. Mitä Geraldineen tuli, Christie kertoi tietävänsä nuorenparin, joka huolehtisi tytöstä mielellään Timothyn poissa ollessa.
Mitään nuortaparia ei tietenkään ollut, vaan Christie oli päättänyt tappaa lapsen. Christiellä oli onnea.
Timothy hankki itselleen potkut, eikä mikään pidätellyt häntä Lontoossa. Christien kehotuksesta hän päätti matkustaa synnyinseudulleen Walesiin, missä hän voisi asua setänsä ja tätinsä luona.
Timothy kertoi tädilleen ja sedälleen olleensa liikematkalla pomonsa kanssa, kun heidän autonsa oli hajonnut, ja odottelevansa heidän luonaan, että vika korjattaisiin.
Hän puhui heille lämpimästi tyttärestään Geraldinesta: ”Teidän pitäisi nähdä hänet. Hän on varsinainen sydäntenmurskaaja.”
Timothy käväisi välillä Lontoossa kyselemässä Christieltä Geraldinen vointia. Christie vakuutteli, että tyttärellä oli kaikki hyvin ja että Timothy näkisi hänet jälleen parin kolmen viikon kuluttua.
Vähitellen Timothyn sukulaiset alkoivat ihmetellä tämän vierailun pitkittymistä, ja lopulta he kirjoittivat hänen äidilleen.
Tämä vastasi välittömästi olleensa jo vähän huolissaan, koska ei ollut nähnyt Timothyä, Beryliä tai Geraldinea viikkokausiin.
Christie sai poliisit puolelleen
Kun Timothyn tilanne alkoi käydä tukalaksi, hän teki äkillisen ja kohtalokkaan ratkaisun. Hän meni paikalliselle poliisiasemalle ja kertoi vaimonsa kuolleen laittoman abortin jälkiseurauksiin.
Vaimonsa ruumiin hän ilmoitti piilottaneensa viemäriin.
Timothy ei kertonut mitään Christien osuudesta asiaan, sillä hän uskoi yhä tämän yrittäneen auttaa. Niinpä hän vain totesi, ettei tiennyt, missä raskaudenkeskeytys oli tehty ja kuka sen oli tehnyt.
Poliisi kirjoitti Timothyn kertomuksen ylös ja luki sen hänelle ääneen, minkä jälkeen Timothy allekirjoitti lausuntonsa.
Sitten poliisi soitti kollegoilleen Lontooseen ja pyysi heitä tutkimaan Timothyn kuvaileman viemärin Rillington Place 10:n edustalla. Poliisi löysikin viemärin, mutta ei ruumista. Lisäksi viemärin kansi oli niin painava, että sen nostamiseen tarvittiin kolme miestä, joten Timothy ei olisi mitenkään voinut nostaa sitä yksin.
Timothy joutui kuulusteluun: ”Tiedämme, että valehtelet. Missä vaimosi on? Mitä olet tehnyt hänelle?”
Timothy ei tiennyt, mitä sanoa. Christie oli sanonut piilottavansa ruumiin viemäriin. Jollei se ollut siellä, hän ei tiennyt, missä se oli.
Lontoon poliisi otti yhteyttä entiseen kollegaansa Christieen, jolla olikin mielenkiintoista kerrottavaa. Hän todisti muiden naapureiden tapaan, että Berylin ja Timothyn avioliitto oli ollut erittäin riitaisa ja että Timothy oli hakannut vaimoaan. Hänen mukaansa Beryl oli monta kertaa paennut turvaan hänen ja hänen vaimonsa luo.
Hän kertoi Berylin kerran sanoneen, että Timothy vielä tappaisi hänet jonakin päivänä. Poliisi nieli sumeilematta kaiken, mitä Christie sepitti Timothyn päänmenoksi.
Ethel tuki miehensä kertomusta, ja vaikka oli todennäköistä, että hän oli jossakin vaiheessa alkanut epäillä miestään, hän ei kertonut epäilyksistään poliisille.
Se oli tyhmää ja vaarallista, sillä Ethelistä tuli Christien seuraava uhri.
1. joulukuuta 1949 poliisi teki kammottavan löydön pienestä pesutuvasta 10 Rillington Placen takapihalta: Berylin ja pikku-Geraldinen ruumiit. Molemmat oli kuristettu.
Timothy oli luullut, että hänen tyttärensä oli hoidossa jonkun nuorenparin luona, ja hän kuuli tämän kuolemasta vasta, kun poliisi syytti häntä murhista. Tieto tyttären surmasta sai hänet täysin pois tolaltaan.
Timothylla ei ollut asianajajaa apunaan, ja pitkään yöhön jatkuneiden kuulustelujen jälkeen hän kertoi poliiseille, mitä nämä halusivatkin kuulla.
Hän tunnusti surmanneensa vaimonsa ja lapsensa epätoivoisen taloudellisen tilanteensa vuoksi. Tunnustus kirjattiin ylös, ja Timothy vahvisti sen allekirjoituksellaan.
Kun Timothy sai lopulta asianajajan, hänen kertomuksensa muuttui. Hän väitti olevansa syytön ja tunnustaneensa vain poliisin painostuksesta.
Hänen mukaansa Christie oli murhannut Berylin ja Geraldinen. Poliisi ja syyttäjä eivät kuitenkaan enää uskoneet häntä.
Britannian lain mukaan henkilöä voidaan syyttää vain yhdestä murhasta kerrallaan, ja syyttäjä valitsi tässä tapauksessa lapsenmurhan, koska siitä oli mitä todennäköisimmin luvassa kuolemantuomio.
Kun Evans olisi saanut kuolemantuomion, säästyttäisiin hänen vaimonsa murhan oikeudenkäynnin kalliilta kuluilta.
Syytön hirtettiin
Oikeudenkäynti Timothy Evansia vastaan alkoi 11. tammikuuta 1950. Timothyn puolustusasianajaja Malcolm Morris teki kaikkensa saadakseen päämiehensä vapaaksi ja osoittaakseen, että todellinen murhaaja oli syyttäjän päätodistaja, John Reginald Christie.
Taistelu oli turhaa, sillä Timothy oli tehnyt asialleen valtavasti hallaa. Hän ei ollut ilmoittanut poliisille vaimonsa kuolemasta heti, vaan oli lähtenyt Walesiin.
Sitten hän oli valehdellut poliisille ja lopulta allekirjoittanut tunnustuksen.
Jury oli yksimielinen ja ilmoitti päätöksensä 35 minuutin mietinnän jälkeen. Sen jälkeen tuomari Lewis luki tuomionsa:
”Timothy Evans, jury on todennyt teidät syylliseksi harkittuun murhaan, ja oikeus tuomitsee teidät vietäväksi täältä heti vankilaan ja sieltä teloituspaikalle, jossa teidät teloitetaan hirttämällä.
Ruumiinne haudataan sen vankilan muurien sisään, missä vietätte viimeiset päivänne. Olkoon Jumala sielullenne armollinen.”
Timothy Evans kuunteli tuomionlukua täysin tyynenä. Hänellä ei ollut enää mitään menetettävää.
Tuomio pantiin täytäntöön 9. maaliskuuta 1950. Timothy nukkui viimeisen yönsä sikeästi, ja vartijoiden piti herättää hänet auringon noustessa.
Timothy käveli hirsipuun luo vakavana ja tyynenä. Pyöveli veti mustan hupun hänen päänsä yli ja pujotti köyden hänen kaulaansa. Sitten luukku avattiin, ja hetken päästä Timothy Evans julistettiin kuolleeksi.
Mutta murhat jatkuivat
Timothy Evansin murhaoikeudenkäynnin jälkeen Christie eleli hissukseen kolme vuotta, mutta sen pidempään hän ei enää kyennyt hillitsemään murhanhimoaan.
Hirmutekojen tiellä oli vain yksi este: Christien vaimo Ethel. Aiemmin usein perheensä luona pohjoisessa vieraillut Ethel oli viime aikoina pysytellyt visusti kotona. 14. joulukuuta 1952 Christie kuristi vaimonsa ja kätki tämän ruumiin olohuoneen lattialautojen alle.
19. tammikuuta ja 6. maaliskuuta välisenä aikana Christie murhasi kolme naista, Kathleen Maloneyn, Rita Nelsonin ja Hectorina Maclennanin.
Kaikki murhat hän teki kotonaan ja aina samalla tavalla. Hän houkutteli naiset asuntoonsa ja antoi näille kaasua, kunnes nämä menettivät tajuntansa.
Sen jälkeen hän raiskasi naiset ja kuristi nämä samalla kuoliaaksi.
Ruumiit Christie kätki ruokakomeroon. Poliisi arveli myöhemmin, että hän kaivoi välillä ruumiit esiin harrastaakseen seksiä niiden kanssa.
Christie yritti hävittää ruumiiden hajua vahvalla desinfiointiaineella, mutta haju kävi lopulta niin voimakkaaksi, että hän tapetoi ruokakomeron oven umpeen. 20. maaliskuuta Christie vuokrasi asuntonsa alivuokralaiselle ja muutti hotelliin.
Kun uutiset ruumislöydöistä julkaistiin lehdissä neljä päivää myöhemmin, Christie lähti hotellista ja vaelteli päiväkausia Lontoon kaduilla.
Yhdeksän päivän kuluttua poliisi tunnisti Christien, ja tämä pidätettiin. Rillington Placen kauhut olivat ohi.
Rikkoutunut seinä paljasti
Kun Rillington Place 10:n uusi vuokralainen alkoi naulata hyllyä asunnon keittiön seinään, sekä naula että vasara menivät seinän läpi ja huoneeseen levisi hirveä lemu.
Vuokralainen etsi taskulampun ja kurkisti reiästä sisään nähdäkseen, mikä seinän toisella puolella haisi.
Seinän takaa paljastui karmea näky: komerossa oli kolme puolialastonta ja pahasti mädäntynyttä naisen ruumista.
Vuokralainen kutsui paikalle poliisin, joka tutki talon ja löysi vielä kolme ruumista lisää.
Poliisi julisti välittömästi etsintäkuulutuksen asunnon aiemmasta asukkaasta John Reginald Christiestä.
Muuan poliisi tunnistikin pian kadulla Christien, joka vaelteli pitkin Lontoota pesemättömänä ja parta ajamatta. Christie valehteli ensin nimensä, mutta seurasi kuitenkin vastustelematta poliisia asemalle.
Kuulusteluissa Christie myönsi katumusta osoittamatta seitsemän naisen murhat.
Hänen selityksensä murhista olivat sekavia: hän esimerkiksi väitti monta kertaa, että oli toiminut itsepuolustukseksi tai että oli vain auttanut uhrejaan tekemään itsemurhan.
Vain vauva Geraldinen murhan hän sinnikkäästi kielsi.
Kun poliisi kysyi Christieltä, miksi hän oli vuokrannut ruumiita täynnä olleen asunnon eteenpäin – sehän oli varma keino paljastua – hän vastasi: ”Enpä tullut ajatelleeksikaan.”
Koska Britannian lain mukaan henkilöä voidaan syyttää vain yhdestä murhasta kerralla, syyttäjä aloitti Christien vaimosta Ethelistä, jonka ruumis oli löytynyt lattialautojen alta.
Christie tuomittiin kuolemaan, ja hänet hirtettiin 15. heinäkuuta 1953. Kun pyöveli veti mustan hupun hänen päähänsä, Christie yritti vielä voittaa aikaa. ”Nenääni kutittaa”, hän sanoi.
”Älä huoli, se ei haittaa sinua enää kovin pitkään”, pyöveli vastasi.