Näyttelijä Timo Lavikaiselta löytyivät teini-ikäisenä tukasta kaikki sateenkaaren värit. Mies kertoo MTV:n haastattelussa muun muassa elämänsä onnellisimmista hetkistä ja isoimmista kriiseistä.
Huomenna lauantaina huipentuvan Putouksen kahdeksannen kauden näyttelijäjoukkoon kuuluva Timo Lavikainen, 43, saapuu MTV:n haastatteluun hymy huulillaan. Näyttelijä myös haukottelee raukeasti.
– Väsynyt fiilis. Onnellinen, mutta väsynyt. Aika pitkä prosessi on päättymässä ja kyllähän se varmaan jonkinlaisen jäljen ihmiseen jättää, Lavikainen sanoo.
Lavikainen liittyi Putous-porukkaan ilman koekuvauksia.
– Kyllä, jonkun villin kortin kautta mustana hevosena päädyin mukaan. Syksyllä aloitettiin ensimmäiset hahmoviritelmät ja pyöritykset. Ei ole oikeastaan missään tullut mietittyä niin paljon sitä, mitä tekee.
– Pitäisi varmaan sanoa, että kyllä leffojakin tehdessä tapahtuu ajatustyötä ja -prosessia, mutta ehkä niissä on päässyt vähän lyhyemmällä ajatustyöllä ja -prosessilla. Putouksessa se on ollut jatkuvaa, näyttelijä pohtii.
Timo Lavikainen Putous-kulisseissa keskiviikkona.
Putous on ollut viimeiset kahdeksan viikkoa täyttä arkea – niin ohjelman tuotantotiimille kuin näyttelijöillekin.
– Meillä on nyt ollut kotona tilanne harvinaisesti niin päin, että vaimo on ollut kotona, tehnyt lumityöt, ruoat ja kaikki. Yleensä olen ollut itse enemmän kotona ja vaimo töissä, mutta nyt tehtiin tällainen päätös, Lavikainen kertoo.
– Onhan se varmaan aika outoa tarttua taas siihen arkeen. Se on sama leffahommissa, kun palaa kotiin ja pitäisi taas loihtia ruokaa, tehdä lumityöt ja hakata halkoja. Se voi olla, ettei se oikein heti lähde, mutta pikkuhiljaa.
"Aika vapaasti sain tulla ja mennä"
Mutta mikä Timo Lavikainen oikein on miehiään? Näyttelijä syntyi Joensuussa vuonna 1974. Viimeiset viisi vuotta mies on asunut pääkaupunkiseudun sykkeessä.
– Lapsuuteni oli melko normaali. Perheemme ei ollut mitenkään kauhean rikas. Minä olen kuusilapsisen katraan vanhin. Aika vapaasti olen aina saanut tulla ja mennä. Lapsuusaikoinani ei oltu kovin ylihuolehtivaisia, eikä tuollaisen poikaporukan joka liikettä ihan pystykään katsomaan.
– Meidän kotoa oli joenrantaan ehkä 300–400 metriä ja siellä me kävimme pienestä asti keskenämme uimassa. Siinä on varmaan ollut sellainen luonnonlaki, että ”opi uimaan tai sitten karsiutuu pois”. Ei meistä kukaan ikinä hukkunut. Kai ne mattoja pesevät mummot katsoivat siinä meidän lasten perään. Se oli sellaista aikaa, että katsottiin vielä toistenkin lasten perään, näyttelijä muistelee.
Sisältö ei valitettavasti ole saatavilla.
Lavikainen kertoo, että hän ei ollut teini-ikäisenä se ihan tavallisin teini.
– Minulla oli irokeesi päässä ja siinä kaikki sateenkaaren värit. Niittejä. Tyylin mukaista pukeutumista harrastin. Jos ulkona oli 30 asteen kesähelle, minulla oli jalassa pitkät farkut, maihinnousukengät, t-paita, t-paidan päällä ruudullinen flanellipaita, sen päällä farkkutakki, sen päällä nahkatakki ja sen päällä vielä farkkuliivi, Lavikainen kertoo nauraen.
– Ei minulla mitään ihmeempiä teiniangstailua kai ollut, mutta siinäkin oli varmaan se, että sain mennä ja tulla niin kuin halusin.
"Ensimmäisen suhteen päättyminen tuntui maailmanlopulta"
Kun Lavikainen oli 15-vuotias, hän muistelee olleensa Postilla kesätöissä. Palkan joensuulainen käytti teini-ikäiselle sopivaan kohteeseen: kaljaan.
– Muistan sellaisen, kun äiti kysyi joskus topakasti, että kun tienaan hyvin, niin miksen ole ostanut vaikkapa vaatteita. Sanoin, että noh, olen ostanut kaljaa. Pehmensin sitä sitten vähän sanomalla, että olen minä ostanut karkkiakin.
– Kyllä sitä on saanut omaisuuksia menemään kaljaan. Ei sitä viitsi edes laskea, että miten paljon sitä on elämänsä aikana hurvitellut.
Isä Nitro eli Timo Lavikainen inserttikuvauksissa Radio Novalla ystävänpäivänä 14. helmikuuta.
Mikä on ollut Timo Lavikaisen elämän tähän asti onnellisin hetki?
– Nykyisen vaimoni tapaaminen. Ja lapsen syntymä 20 vuotta sitten oli myös sellainen. Ne ovat varmasti onnellisimmat hetket, mies sanoo.
Entä isoin kriisi?
– Ei sellaisia ole ollut. Toki elämän ensimmäisen seurustelusuhteen päättyminen nuorena poikana tuntui maailmanlopulta. Ja ukin kuolema oli kova paikka, kun olin 12-vuotias, Lavikainen kertoo.
– Vietin lapsena paljon aikaa mummolassa. Ukki oli hyvin kannustava. Sain heitellä mummolan katolta palavia paperilennokkeja. Ukki totesi, että ”ei tuolla lailla nyt saisi tehdä”, mutta ”heitä nyt kuitenkin”, näyttelijä muistelee hymyillen.
"Oli yllätys, että Isä Nitro on finaalikolmikossa"
Timo Lavikaisen sketsihahmo Isä Nitro ylsi Putouksen kahdeksannen kauden sketsihahmokisan finaalikolmikkoon.
– Vaikka nyt jollain ihmeen onnenkantamoisella Isä Nitro voittaisi, niin sillä ei ole niin suurta merkitystä. Finaalissa ollaan, ja jos jonkinlaista tavoitetta koittaisi ajatella, niin kyllähän siihen on tähdätty, Lavikainen toteaa.
– Itselleni oli yllätys, että Isä Nitro on finaalikolmikossa. En ole osannut ajatella sketsihahmokisaa kilpailuna. En ole kovin kilpailuhenkinen ihminen. Lähinnä sitä on vain tehty porukalla viihdettä.
Sisältö ei valitettavasti ole saatavilla.
Lavikainen kuitenkin myöntää, että voittajan julkistaminen tulee varmasti olemaan jännittävä hetki.
– Varmasti se jännittää. Viime viikonloppunakin jännitti tosi paljon, kun Roope Salminen kertoi, että putoaako Isä Nitro vai Amurin enkeli (Jenni Kokanderin sketsihahmo, joka ei yltänyt finaaliin) jatkosta.
– Luultavasti olo on niin väsynyt, ettei jaksa lähteä juhlimaan finaalin jälkeen. Vähän sitä on ajatellut toki, mutta sen näkee sitten. Siinä voi olla aika kaikkensa antanut fiilis. Jos sitä pari lasillista jotain kuplajuomaa ottaisi, uni tulisi varmaan heti.
Missä Timo Lavikainen on viiden vuoden kuluttua?
– On kyllä aivan mahdotonta sanoa. Varmasti teen näyttelijän hommia. En ole koskaan ajatellut elämää kovin pitkälle, hyvä jos seuraavaan päivään. Toivottavasti olen hengissä ja terve. Toivottavasti on töitä, hän puntaroi.
– Voihan se olla, että huomenna tulee taivaalta meteoriitti ja pyyhkäisee meidät kaikki pois eikä tule edes lauantain Putous-lähetystä. Elämä voi aina tarjota yllätyksiä, Lavikainen kiteyttää.
Katso videoita Isä Nitrosta ja Timo Lavikaisesta ylempää ja alla!
Sisältö ei valitettavasti ole saatavilla.
Sisältö ei valitettavasti ole saatavilla.
Sisältö ei valitettavasti ole saatavilla.