Antti Tuomas Heikkinen ohjaa nyt toista Putous-kauttaan. Hän kertoi MTV Uutisille urastaan, pestistään Putous-ohjaajana sekä ohjelman saamasta palautteesta.
Antti Tuomas Heikkinen keksi jo pikkupoikana, että hänestä tulee isona näyttelijä. Into syttyi, kun Heikkisen vanhemmat veivät häntä noin kuuden, seitsemän vanhana katsomaan erilaisia teatteriesityksiä Jyväskylän kaupunginteatterille. Teatteriesityksiä tapittaessa syntynyt innostus vei Heikkisen teatteriharrastuksen pariin.
Pikkupoikana mieleen juolahtanut unelma näyttelijänammatista säilyi läpi vuosien, vaikka Heikkinen myöntääkin uskonsa olleen toisinaan koetuksella. Se horjui esimerkiksi silloin, kun hän sai Teatterikorkeakoulun pääsykokeista neljä kertaa hylkäävän vastauksen.
Heikkinen oli päättänyt hakea Teatterikorkeakouluun korkeintaan kuusi kertaa. Jos opinahjon ovi pysyisi kuudennenkin kerran jälkeen säpissä, saisi yrittäminen jäädä siihen.
Viisi osoittautui lopulta olemaan Heikkisen kohdalla maaginen luku. Hän muistaa edelleen kirkkaasti vuonna 2011 kokemansa hetken, kun hän Jyväskylän Kuokkalassa sijaitsevassa pienessä yksiössään näppäili itsensä Teatterikorkeakoulun nettisivuille ja näki nimensä sisään päässeiden joukossa.
– Se oli tosi hieno fiilis. Teatterikorkeakoulun pääsykokeet ovat monivaiheiset, ja kun pääsin neljänteen eli viimeiseen vaiheeseen, johon valittiin 30 hakijaa, oli se ehkä jopa vielä isompi ilon hetki, koska en ollut aiemmin päässyt siihen viimeiseen vaiheeseen, hän sanoo.
– Silloin tuli jo vähän sellainen voittajaolo, että olin ylittänyt itseni pääsemällä siihen. Se saattoi lopulta olla avain siinä viimeisessä vaiheessa, että oli jo valmiiksi tosi hyvä olo mennä sinne eikä jännittänyt enää niin paljon, hän jatkaa.
Heikkinen ounastelee Teatterikorkeakoulussa vietettyjen vuosien olleen ajanjakso, joka on vaikuttanut häneen kaikkein eniten. Hän muistelee opiskeluaikojaan Teatterikorkeakoulussa työläinä mutta railakkaina. Päällimmäinen tunne on lämpö.
– Koulunkäynti oli intensiivistä. Olimme kurssimme kanssa tosi paljon yhdessä, saat yhtäkkiä 11 uutta ystävää, joiden kanssa vietät sillä hetkellä enemmän aikaa kuin kenenkään muun elämässäsi olevan ihmisen kanssa. Päivät ovat pitkiä ja siihen viiden vuoden ajanjänteelle mahtuu tosi paljon asioita.
Nyt Heikkisen valmistumisesta on kulunut seitsemän vuotta. Opiskeluajat ovat piirtyneet hänen mieleensä hienoina muistoina, ja hän on edelleen läheisissä väleissä kurssikavereidensa kanssa.
Ura teatterilavoilla vaihtui kamerahommiin
Samana keväänä, kun Heikkinen valmistui Teatterikorkeakoulusta, hän sai kutsun Konttori-sarjan Suomi-version koekuvauksiin. Koekuvaukset poikivat hänelle roolin sarjasta.
– Sain heti valmistumiseni jälkeen töitä, mikä on tietysti näyttelijälle paras tilanne. Seuraavana syksynä kuvasimme Konttoria, ja sen jälkeen töitä alkoi pikkuhiljaa tulla enemmänkin. Pääsin aika nopeasti työnsyrjään kiinni, mikä oli tosi, tosi hyvä juttu.
Heikkinen Konttori-sarjan lavasteissa vuonna 2018.
Lue myös: Putouksen uudelle kaudelle lähtevä Antti Tuomas Heikkinen: "Edelleen joutuu käymään kaupassa ja tankkaamaan itse"
Heikkinen oli aina ajatellut tekevänsä uran teatterilavoilla. Olihan hän harrastanut teatteria ja ihastunut siihen jo pikkupoikana. Nyt tilanne on kuitenkin se, että hän on tehnyt vain vähän teatteritöitä ja rutkasti kameratöitä, eli tv-sarjoja ja elokuvia. Hän ei kuitenkaan valita asiasta.
– Nämä ovat olleet oikein mukavia töitä, hän tuumaa.
Putous
Heikkinen debytoi näyttelijänä Putouksessa vuonna 2020. Tuolloin hänen sketsihahmonsa Yölintu sijoittui toiseksi Vuoden sketsihahmo -kilpailussa. Heikkinen päätyi näyttelijäksi Putoukseen niin sanotun perinteisen kaavan mukaan, eli koekuvausten kautta.
– Minua pyydettiin koekuvauksiin edellisenä keväänä, ja sitten ilmoitettiin, että he haluaisivat minut tänne. Sillä tiellä ollaan.
Näyttelijänä Heikkinen oli Putouksessa kahden tuotantokauden ajan.
Tältä näytti Heikkisen sketsihahmo Yölintu.
Lue myös: Antti Tuomas Heikkinen nähtiin Putouksessa viimeistä kertaa – avaa lähtöpäätöstään MTV Uutisille: "Ideat ovat pikkuisen loppu"
Ensimmäinen kausi Putouksessa on painunut Heikkisen mieleen kaikkein vahvimmin. Hän ei ollut tehnyt livetelevisiota vastaavassa mittakaavassa koskaan aiemmin. Kauden aikana ohjelman todellinen suuruus sekä sen merkitys katsojille lävähti päin Heikkisen näköä.
Nykyisin Heikkinen toimii Putouksen ohjaajana ja toisena vastaavana käsikirjoittajana.
Kun Heikkiseltä ensi kertaa tiedusteltiin kiinnostusta Putouksen ohjaajanpestiä kohtaan, ei hän ollut ajatuksesta järin innostunut. Kahden vuoden periodi näyttelijänä oli niin intensiivinen, että hän kaipasi elämäänsä aina hetkeksi jotain muuta.
Reilun vuoden kuluttua sama kysymys esitettiin Heikkiselle uudelleen. Hän puntaroi päätöstään pitkään. Aiempaa kokemusta ohjaamisesta ei ollut.
– Pistin plussat ja miinukset paperille, ja koin, että plussat voittivat, hän toteaa.
Oikea päätös
Vaikka ohjaajan työ on hetkittäin hyvinkin stressaavaa, on Heikkinen edelleen sitä mieltä, että teki plussia ja miinuksia puntaroituaan oikean päätöksen. Hän ohjaa nyt toista Putous-kauttaan.
Käynnissä oleva, 16. tuotantokausi on tuntunut Heikkisestä hieman helpommalta ensimmäiseen verrattuna. Ensimmäisellä kaudellaan, erityisesti sen alkuvaiheessa Heikkisellä oli mielessään enemmän auki olevia asioita kuin tietoa.
– Minulla oli paljon kysymyksiä, kuka hoitaa tämän ja tämän asian, missä aikataulussa nämä asiat hoidetaan... Puhutaan sisällöllisistä asioista, sketseistä ja sketsihahmojen rakentamisesta, milloin otetaan vaikkapa hahmoista kuvia, milloin kuvataan inserttejä… Tällaisia asioita, hän luettelee.
– Aika usein tuli tilanteita, joissa tajusin, että niin, sehän olen itse asiassa minä, joka tämän asian päättää ja minun täytyy rakentaa tämä ja tämä asia. Nyt kun tämän on tehnyt kerran, niin tietoa on enemmän, ja tämä on lähtökohtaisesti ollut vähän helpompaa ja stressittömämpää, hän jatkaa.
Putouksen 16. kauden näyttelijät, juontaja ja ohjaaja Antti Tuomas Heikkinen ohjelman lehdistötilaisuudessa.
Vaikka Putous-ohjaajan työ tuntuu nyt hieman aiempaa helpommalta ja stressiäkin on matkassa hitusen vähemmän, on pesti Heikkisen mukaan siitä huolimatta "iso kakku", johon kuuluu paljon vastuuta.
– Nyt kun olen ohjaamisen lisäksi toisena vastaavana pääkäsikirjoittajana, niin minulla on myös käsikirjoitusvastuu. Yhdessä Frans Åkerbergin, toisen vastaavan pääkäsikirjoittajan kanssa olemme olleet ikään kuin liikkeellepaneva voima, että minkälaista sisältöä haluamme ohjelmaan tuoda. Toki olemme käyttäneet myös paljon castiamme, heiltä on kuunneltu ideoita.
Monet Putouksessa nähtävät sketsit ovat siis Heikkisen käsialaa. Hänen vastuullaan on myös saattaa sketsit näyttämölle ja treenauttaa näyttelijät niihin. Lisäksi hänen vastuullaan on toimia esimiesasemassa siten, että hän luo studiolle sellaisen työskentelyilmapiriin, jossa kaikilla on mukavaa tehdä töitä sekä mahdollisuus loistaa ja onnistua.
Putouksessa nähdyistä sketseistä on myös tällä kaudella noussut otsikoita. Palstatilaa sai esimerkiksi kauden ensimmäisessä lähetyksessä nähty sketsi, jossa kerrottiin Kangasniemen kunnan uudesta keinosta paikata talousvajettaan Onlyfansista saatavilla tuloilla.
Sketsissä kurkistetaan muun muassa kunnan johtoryhmän kokoukseen, jossa näytetään Joonas Kääriäisen esittämä hahmo puheenjohtamassa kokousta "alastomana" niin, että hänen haarovälinsä on sensuroitu. Todellisuudessa Kääriäisellä oli kuvauksissa housut jalassa. Hahmon ”alastomuus” nousi otsikoihin.
Kuva Onlyfans-sketsistä, joka poiki otsikoita.
Lue myös: Oliko Joonas Kääriäinen oikeasti alasti Putouksen Onlyfans-sketsissä? Näyttelijä paljastaa taustat: "Siihen tehtiin peniksen muotoinen asia"
Heikkinen sanoo, että komediaa tehdessä nauru on se reaktio, jota tekijät tavoittelevat. Aluksi tekijöiden ainoa keino mitata vitsien naurattavuutta on työryhmän reaktiot.
– Naurattavatko ne minua, meidän työryhmäämme, meidän näyttelijöitämme, tätä pientä porukkaa. Sen pitää olla ensimmäinen kohdeyleisö, ja se on myös se mittari, jolla katsotaan, päätyykö vitsi ohjelmaan.
– Se varmaan kertoo aika paljon meidän huumorintajustamme, että minkälaisia juttuja tähän on tullut. Ihmiset joko nauravat niiden mukana tai sitten he vihaavat niitä, sille me emme sitten voi mitään. Jos joku ei niistä tykkää, niin sitten he eivät tykkää, ja jos joku tykkää, niin hyvä juttu. Tässä on todella hankalaa tehdä sellaista sisältöä, joka naurattaisi koko ajan ja ihan kaikkia.
Heikkinen toteaa, että Suomessa on myös paljon ihmisiä, jotka tykkäävät otsikoihin päätyneiden sketsien kaltaisesta huumorista. Hän pitää ohjelmaan liittyvää uutisointia toisinaan huvittavana.
– Luodaan isompi narratiivi asiasta, joka saattaa olla vain muutaman somekommentoijan mielipide.
Henkilökohtaisesti Heikkinen on saanut ohjelman sisällöstä vain yksittäisiä palautteita.
– Ohjaajan pestihän on siksi jännä, että se ei kiinnosta oikein ketään. Olen aika näkymätön henkilö, koska en ole näkyvillä, niin saan ylipäätään vähän viestejä. Vertailukohteeni on se, kun olin näyttelijänä. Silloin viestejä tuli paljon.
– Ja se palaute, mitä saan, niin käyn läpi ohjelman tuottajien kanssa. Pitää muistaa, että kaikki ideat menevät sekä oman tuotantoyhtiömme tuottajien että kanavan tuottajien läpi. Kaikki, mikä päätyy ohjelmaan, on mennyt aika monen seulan läpi.
Koskaan ei naureta alaspäin
Putouksessa nähtävien vitsien kohdalla Heikkinen on tehnyt rajanvedon, että koskaan ei naureta alaspäin, vaan aina ylöspäin. Jos ohjelmassa esimerkiksi nauretaan joillekin yhteiskunnallisille henkilöille tai heistä tehdään parodiaa, pyritään aina siihen, että vitsien tai parodian kohteena olevat henkilöt ovat hyvässä asemassa, hyvin toimeentulevia eivätkä kuulu mihinkään vähemmistöön.
Putous-ohjaajan pestissä kaikkein haastavinta on Heikkisen mukaan töistä irrottautuminen, erityisesti silloin, kun Putous-kausi on käynnissä. Hänen on täytynyt toden teolla käyttää energiaa siihen, ettei olisi työmoodissa iltaisin, öisin ja vapaapäivinään.
Palkitsevinta puolestaan on livelähetyksen jälkeinen hetki, kun yksi viikko on jälleen saatu onnistuneesti pakettiin. Myös yleisön positiiviset reaktiot lämmittävät erityisellä tavalla Heikkisen sydäntä.
– Siitä tulee ohjaajana onnistumisen kokemus.