Kahdeksankymmentä vuotta täyttävä Pirkko Arstila haaveilee pitkästä ulkomaanmatkasta, kammoksuu valheellisia uutisia ja muistelee, millaista oli olla ensimmäinen suomalainen nainen uutistenlukijana.
VIDEO: Pirkko Arstila muistelee unohtumatonta tapahtumaa Kymmenen uutisissa
1. syyskuuta vuonna 1981 Pirkko Arstila nousi koko Suomen tuntemaksi kasvoksi, kun hän aloitti ensimmäisenä naispuolisena uutisankkurina MTV:n Kymmenen uutisten ensimmäisessä lähetyksessä.
Arstila on toimittanut suomalaisille uutisia muun muassa Tšernobylin ydinvoimalaonnettomuudesta, Neuvostoliiton hajoamisesta sekä useista muista edellisen vuosisadan lopun kiivaista poliittisista tapahtumista.
Lauantaina 1. syyskuuta Arstila juhlistaa omaa, suurta merkkipäiväänsä viettämällä 80-vuotissyntymäpäiväänsä. Kiireisen naisen arkea täyttää edelleen aktiivinen työnteko: Arstila kirjoittaa tiiviisti kolumneja, aloittelee uutta kirjaansa, käy pitämässä esitelmiä. Lisäksi hyvän fyysisen kunnon ylläpitäminen on Arstilalle erittäin tärkeää.
– Jos jätän jumpan väliin, ruumiini rankaisee minua. En ole koskaan ollut urheilija, mutta olen intohimoinen jumppaaja, vaikka se kuulostaa kauhean tylsältä.
"Tässä iässähän oikeastaan voi sanoa ihan mitä haluaa"
Kahdeksankymmentä vuotta täyttäminen ei Arstilan mukaan tunnu kovinkaan paljon erityisemmältä, kuin mikään aiempi syntymäpäivä. Juhlapäivänsä Arstila aikoo viettää lauantaina rauhassa, läheistensä kanssa lounastaen. Yhtä suurta juhlaa ole toistaiseksi tarkoitus järjestää.
– Aion tässä pikkuhiljaa koko syksyn juhlia.
Häntä kuitenkin häiritsee se, että vanhemmaksi tullessaan hän on huomannut siirtyvänsä yhä kauemmaksi yritysten ja instituutioiden mielenkiinnon alaisuudesta.
– Täytyy tottua siihen, että kukaan ei kysy enää mielipidettäni. Jos katsot esimerkiksi gallupeja ja tutkimuksia, missä kysytään yleisöltä jotain, niin se alkaa jo yli 60-vuotiaana, ettei enää kysytä. Ja kahdeksankymppiseltä ei kysytä kyllä enää yhtään mitään.
Pirkko Arstilaa ärsyttää, ettei hänen mielipidettään enää kysytä.
Syksyllä 2017 Arstila kohahdutti suomalaisia kirjoittamalla ET-lehteen kolumnin, jossa hän esitti mielipiteensä kaupassa näkemänsä naisen pukeutumisesta. Kolumni herätti kiivasta keskustelua, ja Arstila sai kirjoituksestaan paljon palautetta.
Joissakin viesteissä todettiin, ettei toimittajan mielipiteellä ole enää väliä, sillä "aika hoitaa".
– Siitä tuli myöskin sellainen ajatus, että tässä iässähän oikeastaan voi sanoa ihan mitä haluaa, koska "aika hoitaa".
Sattuman kautta televisioon
Arstila jäi eläkkeelle työstään MTV:n uutisankkurina vuonna 2002. Televisiouransa aikana hänet nähtiin uutisstudion lisäksi muun muassa Huomenta Suomessa ja useissa muissa ohjelmissa. Televisioon päätyminen oli alunperin kuitenkin sattuma, eikä Arstila ollut tähdännyt siihen urallaan millään tavalla.
Yhdyspankin tiedotussihteerinä työskennellyt Arstila sai juhannuksen alla vuonna 1981 yllättävän puhelun MTV:n silloiselta päätoimittajalta Jorma Miettiseltä. Naiselta tiedusteltiin, olisiko hän kiinnostunut lukemaan uutisia.
– Nauroin, ja sanoin, että en minä kyllä ole. Toimittajan työstä kyllä, mutta ajattelin etten minä halua koko kansakunnan kaapin päälle.
Miettinen pyysi Arstilaa kuitenkin vierailemaan Pöllölaaksossa. Arstila päätti lähteä, eihän siitä mitään haittaakaan olisi. Paikan päällä Arstila keskusteli asiasta Miettisen kanssa, joka pyysi häntä myös lukemaan harjoitusuutiset.
– Ja hän kysyi, koska voin aloittaa.
Arstilan oli tehtävä vaikea päätös yhden päivän aikana. Hän meni kotiin pyörällä päästään ja soitti aviomiehelleen, joka totesi tämän olevan melko epävarma työpaikka. Arstila tunsi paljon televisiotoimittajia ja oli samaa mieltä, kyseessä todella oli epävakaa työ.
– Mutta sitten ajattelin, että tällainen juna tulee elämässä eteen vain kerran.
Pirkko Arstila ei olisi osannut edes kuvitella, että hänestä tulisi uutisankkuri.
Arstila otti työn vastaan ja kesälomansa aikana hän opetteli puhumaan. Hän luki nauhurille koko heinäkuun ajan, kuunteli itseään, korjasi virheitään. Elokuussa hän aloitti työnsä MTV:llä, jossa eri puolelta Suomea koottu toimitus alkoi valmistautua kaikkien aikojen ensimmäiseen Kymmenen uutisten lähetykseen.
Suurin osa toimituksesta ei ollut koskaan tehnyt televisiota, useimpien kokemus oli printtijournalismin puolelta. Television tekeminen opeteltiin siis käytännössä yhdessä kesässä.
– Se syksy oli sellainen syöksytunneli, kun tekemisen kautta tultiin joka päivä viisaammiksi. Sitten meillä oli aivan mahtava yhteishenki, sellainen jota en ole koskaan kokenut. Kaikki me, jotka olimme siinä mukana ensimmäisen vuoden aikana, muistamme sen loppuikämme. Mihin olemme ikinä menneetkin, kaikki muistavat aina sen ajan. Se oli niin ihmeellistä.
Uudet uutiset vavisuttivat yhteiskuntaa
Kymmenen uutisten alkaminen oli valtava asia suomalaisessa yhteiskunnassa. Tätä ennen televisiouutisia oli tuottanut ainoastaan Yle, ja asiasta jouduttiin käymään myös pitkä poliittinen vääntö. Odotukset uusia uutisia kohtaan olivat valtavat.
Aluksi sekä katsojille että uutisten tekijöille haasteita tuotti lähetyksen nopeus. Ylen uutislähetykset olivat puolituntisia, kun MTV:n lähetykset kestivät vain kymmenen minuuttia. Toinen haaste oli teleprompterien käyttö, joka herätti useissa katsojissa suurta epäluuloa.
12:52
– Aiemmin uutiset oli luettu paperista. Nyt ne luettiin suoraan kameraan katsoen. Ja ihmiset ihmettelivät, että voiko noihin luottaa, kun he lukevat päästään, ulkomuistista uutisia.
1980-luvulla ei ollut olemassa sosiaalista mediaa, mutta Arstila joutui silti monenlaisen palautteen kohteeksi. Kirjeiden tai puheluiden muodossa tulleet palautteet koskivat lähinnä pieniä yksityiskohtia, kuten ryppyisiä paidan hihoja tai kasvojen pieniä ilmeitä. Arstila kertoo muistelevansa saamiaan kommentteja huvittuneena.
– Mutta jos olisin tänä päivänä televisiossa, en tiedä viitsisinkö katsoa sähköpostejani.
Työ miesten maailmassa
Kun Arstila aloitti työnsä uutisankkurina, suurin osa alalla työskentelevistä oli miehiä. Joskus, kun Arstila harjoitteli uutisia, harjoituksia seuranneet miehet totesivat, että "kyllä siinä on oma jännite, kun nainen lukee kovia uutisia".
Arstila kollegoineen huomasi pian, ettei heille annettu luettavaksi vakavia, isoja uutisia. Naispuolisten ankkureiden välitettäväksi jäivät uutiset esimerkiksi marjasadosta tai sosiaalihuollosta.
– Nostimme tämän asian esille ja sitten tehtiinkin niin, että joka toisen lähetyksen aloitti mies, joka toisen nainen.
Toimituksessa nostettiin esiin myös se, miksei kaksi naisankkuria voi lukea yhdessä uutisia. Ja yhden ainoan kerran Arstila ja hänen kollegansa Leena Kaskela päätyivät lukemaan yhdessä uutiset.
– Mutta siitä puuttui kuulemma jännite. Eikä muuten ole vieläkään kahta naista lukemassa uutisia. En tiedä, mihin raamattuun se on kirjoitettu. Mutta silloin ei ollut kovia naishaastattelijoita samalla tavalla, kuin nykyään on. Kyllä siitä maailma on petraantunut. Ja yksi syy on se, että naiset ovat pitäneet puoliansa ja kysyneet, että miksi en minä.
Draamaa ja jatkuvaa uudistumista
Arstilan ura toimittajana oli täynnä historiallista draamaa. Mukaan lukeutuu esimerkiksi juuri Tšernobylin ydinvoimalaonnettomuus, Neuvostoliiton hajoaminen, Olof Palmen murha sekä useat sodat.
Hän muistelee, kuinka 1990-luvun alkupuolella Persianlahden sota muutti lopullisesti televisiouutisten tekemistä. CNN oli tuolloin ensimmäinen mediatalo, joka lähetti toimittajansa tekemään suoraa lähetystä, raportoimaan sotatantereen keskeltä rakettien ja pommien räiskyessä ympärillä.
– Meillähän Kari Lumikero lähetettiin Bagdadiin hotellin katolle. Muistan, että ne lähetykset olivat kyllä aika hurjia, sillä silloin saimme ensimmäistä kertaa käyttöön korvanapit. Siihen asti olimme olleet studio-ohjaajan varassa, joka oli lapulla näyttänyt ohjeita. Nyt käskyt tulivat suoraan korvaan.
Uutislähetykset vaativat tiukkaa, jatkuvaa keskittymistä. Uutisten oli pyörittävä, vaikka ankkurien korvaan suollettiin koko ajan uutta tietoa.
1:55
Kun Arstilalta kysyy, mistä hän on urallaan erityisen ylpeä, ankkuri joutuu pohtimaan hetken. Sitten hän toteaa olevansa hyvin tyytyväinen omaan työuraansa kokonaisuudessaan. Uraan, joka hänellä oli ennen televisiota, sen aikana, kuin myös sen jälkeen.
Arstila kertoo olevansa erittäin onnellinen myös siitä, että hän sai aloittaa televisiouransa aikuisena, 41-vuotiaana naisena.
– Minulla oli ollut elämä ennen televisiota. Tiesin, kuka olen, mistä tulen, mitkä ovat heikkouteni. Joskus kun katselin ihmisiä, jotka tulivat työhön suoraan koulusta, luulen että televisio voi mennä joillakin päähän. Se tunnettuisuus ja kaikki tuo hirveän paljon omaa hässäkkää siihen.
Nykytoimittajien haasteet huolestuttavat
Vaikka Arstila jätti työnsä uutisankkurina 16 vuotta sitten, hän seuraa edelleen aktiivisesti uutisia. Hän kertoo olevansa todella kauhuissaan erityisesti valeuutisten kasvavasta määrästä.
– En tiedä, miten tästä mennään eteenpäin, vai mennäänkö yhä hullummaksi. Luotan suomalaiseen uutisointiin kyllä. Mutta en tiedä, minulla on sellainen olo, että suuri yleisö alkaa tehdä itse omia uutisia.
Arstila kertoo olevansa huolissaan myös siitä, mitä lieveilmiöitä toimittajien täytyy nykyään kestää työssään. Hän pelkää, etteivät toimittajat uskalla kirjoittaa enää painavista aiheista vainotuksi tulemisen pelosta johtuen. Samanlaista ilmiötä ei Arstilan mukaan ollut lainkaan olemassa hänen oman uransa aikana.
– Se on mielestäni aivan käsittämätön uhka. Kyllähän silloinkin oli ihmisiä, jotka ottivat selvää osoitteesta ja tulivat oven taakse, jotain ekshibitionisteja tai jotain tällaista. Mutta ei silloin ollut tämän tason juttuja, mitä nykyään toimittaja kohtaa.
2:09
Uuden kokeminen kiehtoo aina
– Onko kahdeksankymmentävuotiaalla tulevaisuutta? Arstila nauraa, kun häneltä kysyy, mitä tuleva tuo tullessaan.
– Sanotaan, että seitsemänkymppisenä ajattelin, että mikä minusta isona tulee. Nyt en enää ajattele niin, ajattelen että millainen minusta isona tulee. Iän myötä ihmiset muuttuvat. Toiset muuttuvat hirveän katkeriksi, kiukkuisiksi ja ärtyisiksi. Toiset tulevat taas onnellisesti hömpsöiksi. Minä luultavasti tulen sellaiseksi, onnelliseksi hömpsöksi.
Arstila kertoo haaveilevansa vielä muun muassa siitä, että saisi asua vielä joskus hetken aikaa jossain eurooppalaisessa pääkaupungissa. Lisäksi hän unelmoi pitkästä ulkomaan matkasta.
– Pidän uusista asioista, uusista ulottuvuuksista. Mielestäni maailma on monella tavalla aika kiehtova.