Esa Saarisen paluu luentosaliin: Olo on hauras, mutta saan elää

Kuukausi sitten hän kohtasi tässä maisemassa mieleltään häiriintyneen opiskelijan, joka puukotti suosittua opettajaa. Saarinen vältti täpärästi vakavammat vammat, jopa kuoleman.

– Olo on hauras, mutta olen mielestäni toipunut hyvin, niin fyysisesti kuin henkisesti.

– Elämä ei ole pelkoa varten. Tälle paluuluennolleni on turvatoimia jonkin verran nostettu, mutta haluan kulkea kaduilla jatkossakin vapaasti, pohtii filosofi Saarinen.

Tärkeintä on se, mitä saan jakaa muille 

– Olen hyvin liikuttunut myötätunnosta, jota olen kohdannut - valtavina aaltoina. Tuntemattomat ihmiset nostavat peukkua tai vilkuttavat autosta.

Hän myöntää kuitenkin, että tapahtuma järkytti ja pysäytti syvästi pohtimaan sitä, miten ohut elämänlanka voi olla.

– Tapahtuma herätti minussa vain syvemmän tarpeen tavoitella positiivista elämisen voimaa ja nimenomaan halua jakaa sitä.

Enemmän kuin itsestään ja omasta jaksamisestaan Saarinen puhuukin kohtaamisessamme paljon siitä, miten tärkeää hänelle on palata opiskelijoiden eteen.

– Kuulen linnun laulun herkemmin ja ajattelen jokaista hymyä ja hyvää kohtaamista. Saan olla elossa. Täytin viime vuonna 60 vuotta, minulle on tärkeää, että saan vielä jakaa filosofiaani muille ihmisille. Väistämättä viime aikaiset tapahtumat ovat vaikuttaneet tämän päivän luentooni. "Kirkkaudesta kirkkauteen ja tie tästä eteenpäin" on päivän otsikko.

Saarinen ei halua enää ruotia puukotuksensa syitä.

– En haluaisi pohtia tätä yksittäistä tapausta signaalina yhteiskuntamme tilasta. Se johtaa vain päivittelyyn, joka ei mielestäni auta tätä yksittäistä henkilöä yhtään kohti parempaa elämää. Siihen tarvitaan aina toista läheistä ihmistä.

Opiskelijoita alkaa virrata Dipolin 600-paikkaiseen saliin jo hyvissä ajoin ennen luentoa. Esa Saarinen kättelee jokaisen tulijan.