Kolmikymppisten suomalaisohjaajien elokuvat valtaavat valkokankaat. Ainakin puolen tusinaa 70-luvulla syntynyttä elokuvaohjaajaa tuo tänä vuonna ensi-iltaan elokuvansa, usea esikoisensa. Ensimmäisenä ehtii ohjaaja, käsikirjoittaja Jukka-Pekka Valkeapää, jonka kansainvälistä huomiota herättänyt kunnianhimoinen esikoiselokuva Muukalainen saa Suomen ensi-iltansa perjantaina.
Ohjaaja, käsikirjoittaja Jukka-Pekka Valkeapää.
Aiemmin lyhytelokuvia ja mainoksia ohjannut Jukka-Pekka Valkeapää kuuluu sukupolveen, jolle kansainvälisyys on itsestäänselvää. Esikoiselokuva Muukalainen kuvattiin Virossa. Pääosassa on Suomessa asuva venäläissyntyinen Vitali Bobrov ja muukalaista esittää tunnettu tshekkinäyttelijä Pavel Liska. Muukalainen on esitetty jo Venetsian elokuvajuhlilla, ja viikonlopuksi Valkeapää kutsuttiin kilpailemaan Göteborgin elokuvajuhlille.
-Toivon mukaan Muukalainen herättää kiinnostusta levitysyhtiöissä. Göteborgiin tulee firmoja ympäri maailman. Festivaalit ovat todella tärkeä esitysväylä tällaisille pienemmille elokuville, jotta ne löytävät isommat yleisöt valkokankaalla, festivaaleilla tai DVD:llä, Valkeapää sanoo.
Vuorosanoja vain vähän
Muukalainen ei missään tapauksessa olekaan mainstream-elokuva. Se on taitavasti kuvattu ja leikattu taide-elokuva, jossa jokainen kuva on suorastaan epämuodikkaan tarkasti mietitty. Itse tarina kerrotaan mykän nuoren pojan näkökulmasta. Hän asuu ramman äitinsä kanssa keskellä korpea. Väkivaltainen isä on vankilassa. Keskelle yksinkertaista elämää saapuva muukalainen muuttaa kaiken, ja lopulta kyse on ikiaikaisista teemoista; uskollisuudesta, rakkaudesta ja petturuudesta. Viipyilevässä elokuvassa ensimmäisiä vuorosanoja saa odotella parikymmentä minuuttia ja sen jälkeenkin niitä tipahtelee vain harvakseltaan.
-Rupesi tuntumaan, että jokainen ylimääräinen vuorosana oli häiriö siinä tarinassa. Halusin karsia ne minimiin, niin kuin myös muut elementit. Pyrin tiettyyn yksinkertaisuuteen tarinassa. Minulla ei ole mitään päähänpinttymää, että dialogia pitäisi olla vähän tai paljon. Minun mielestäni elokuvan pitää löytää niin dialogissa kuin muissakin oma muotonsa. Tein sitä neljä vuotta ja ajan kuluessa se muokkautui tuollaiseksi, Valkeapää analysoi.
Grimmin sadut esikuvana
-Oli elokuvallisesti hyvin hedelmällinen lähtökohta lähteä kertomaan tarinaa nuoren pojan näkökulmasta. Minua kiinnostaa, miten itse muistan oman lapsuuteni ja se miten paljon mielikuvitus muokkaa sitä, miten maailman lapsena näkee. Minulle tärkeintä on elokuvassa kertoa tarina. Haluan tehdä sellaisia elokuvia, jotka koskettavat minua henkilökohtaisesti.
Kolkossa ahdistavuudessaan Muukalainen muistuttaa välillä kauhuelokuvaa. -Minua on kiinnostanut synkät tarinat ihan pienestä pitäen. Olen nauttinut suunnattomasti kaikista kauhu- ja jännitystarinoista. Tässä elokuvassa meillä oli jonkinlaisena lähtökohtana tehdä satu. Saduista suurimman vaikutuksen minuun on tehnyt Grimmin veljesten sadut ja nehän ovat hyvin synkkiä maailmoja, joissa niissä liikutaan. Mutta minä rohkenisin väittää, että kyllä elokuvassani valoakin on.
Kotimainen elokuva elää monipuolisuudesta
Vaikka elokuvassa voi nähdä viitteitä venäläisohjaaja Andrei Tarkovskin maailmaan, Valkeapää haluaa nostaa hattuaan kotimaisten ohjaajien suuntaan. -Edeltävissä ikäpolvissa on paljon vaikuttavia ohjaajia. Joku Rauni Mollberg, Pirjo Honkasalo tai Aki Kaurismäki ovat olleet minulle hirveän tärkeitä vaikuttajia. He ovat minun mielestäni hienoja elokuvantekijöitä, jotka koskettavat. He ovat aina pyrkineet tekemään tarinoita, joilla on merkitystä. Heidän elokuvissaan on aina jotain totuudellista.
Valkeapää uskoo, että suomalainen elokuva elää monipuolisuudesta. -Toivon, että ensi-iltojen pienestä määrästä huolimatta täällä pystyttäisiin säilyttämään monipuolisuus. Uskon vakaasti siihen, että yleisö löytyy jokaikisen tyyppiselle elokuvalle kansankomediasta taide-elokuvaan. Hyviä tekijöitähän täällä on vaikka kuinka paljon.