Edesmenneen presidentin Mauno Koiviston toisella kaudella huhtikuussa 1991 pääministeriksi noussut Esko Aho muistaa ensimmäisen tapaamisensa presidentin kanssa.
Presidentti suhtautui varautuneesti 36-vuotiaana Suomen nuorimpana pääministeriksi nousseeseen poliitikkoon.
– Kun tapasin hänet ensimmäistä kertaa vaalien jälkeen hänestä näki, että olin hänelle outolintu. Hän oli täsmälleen saman ikäinen kuin edesmennyt isäni, ja olisin hyvin voinut olla hänen poikansa.
Presidentin ja pääministerin yhteistyö alkoi tapaillen.
1:40
– Se vaikutti alussa ehkä niin, että hän tarkasteli, katsoi ja seurasi ja minä yritin ymmärtää hänen tapaansa toimia.
– Vähitellen, pala palalta yhteistyö alkoi kuitenkin toimia. Jo kesällä huomasimme puolin ja toisin, että voimme toimia yhdessä.
Aho kokee saaneensa presidentti Koivistolta välttämätöntä tukea.
– Hän kertoi minulle esimerkiksi asioita, joita oli hallituksen päänmenoksi suunniteltu ja neuvoi olemaan varovainen. Kun tuli vaikeita päätöksiä, koitimme sovitella roolit yhteen niin, että asiat sujuisivat mahdollisimman hyvin.
Ahon mukaan hänen välinsä presidentin kanssa olivat hyvät presidentti Koiviston kauden loppuun, vuoden 1994 maaliskuuhun saakka.
– En olisi neljästä vuodesta selvinnyt pääministerinä ilman presidentin voimakasta tukea.