Espanjasta Suomeen muuttanut Vatkuli-koira kertoo elämästään Facebookissa päivityksissä, joiden kielikukkaset saavat suupielet nykimään. Omistaja Outi kertoo, miten porosta hullaantuneesta, mutta talvea vihaavasta Vatkulista tuli somekoira.
Eräänä päivänä lähetän Vatkulille viestin: sen päivitykset ovat ihania, voisinko haastatella sitä?
Vatkuli vastaa välittömästi. Viestissä lukee "Tama sopia kulla. Aiti kertoa minusta. T:Vatkuli".
Äiti on Outi Laitinen. Vatkuli sen sijaan on Espanjasta Suomeen muuttanut rescue-galgo, espanjanvinttikoira. Se kertoo elämästään Facebookissa hersyvin sanakääntein huonolla suomella.
– Onhan se aivan selvää, että kun hän on vasta muuttanut maahan, ei hän osaa vielä hyvin suomen kieltä, Outi sanoo.
Sivullinen pelasti kadulta
Aina Vatkulikaan ei ollut Vatkuli. Aiemmin sen nimi oli Athena, Ateena. Sitä ennen se oli ei-kukaan – vain kadulle hylätty entinen metsästyskoira.
– Vatkulista huomaa, että kun se on ollut kadulla, ilmeisesti lapset ovat sitä ruokkineet ja silitelleet. Se hakeutuu hirveästi lasten seuraan, etenkin meidän 7-vuotiasta Essi-tyttöämme se suoraan sanottuna palvoo. Nauramme aina, kun se luulee olevansa pieni sylikoira ja punkaa pienen tytön syliin.
"Sa osata varmasti aja tata autoa? T:Vatkuli, jannan aarela nut" Kuva Outi Laitinen
Vatkulin pelasti kadulta sivullinen hyväntekijä, joka käytti omia rahojaan hoidattaakseen koiraa hoitoon. Auttajansa käsistä Vatkuli siirtyi Corazón de Galgo Rescue Italia -järjestön hoiviin. Se on vapaaehtoisten yksityishenkilöiden voimin toimiva järjestö, joka pelastaa espanjalaisia koiria.
– Teen itse hyväntekeväisyyttä yhdistyksessä. Esimerkiksi omistan eläinkaupan ja minulla on myyntituotteita, joista tuotto menee heille. Rahalla pelastetaan koiria tappotarhalta, Outi kertoo.
Hänelle oli tärkeää, että koira tuotaisiin Suomeen oikein: että Ruokaviraston (ent. Evira) säännöstöä noudatettaisiin ja koiralla olisi tarvittavat rokotukset ja paperit.
– Mediassa on aika ajoin ollut rescue-vastaisia artikkeleita. Haluan tuoda ilmi, että rescuekoira on aivan tavallinen koira. Ihan samanlainen kuin Suomessa kasvanut ja syntynyt. Ainoastaan alussa Vatkulille piti puhua tietyt sanat, kuten ”ei” ja ”tänne”, espanjaksi, ja sitten alkaa pikkuhiljaa yhdistää niitä suomeen, Outi sanoo.
– Minähän en kertonut sinne, millaisen koiran haluan, vaan kerroin, millainen perheemme on, miten asumme. Ainoa pyyntöni oli, että koiran pitää olla narttu, koska muutkin koirat ovat narttuja. Olen aina tykännyt mustista vinttikoirista, minusta ne ovat niin uljaita. Ja siinä on semmoinenkin ilmiö, että galgoista mustat jäävät aina tarhalle viimeiseksi. Se on ihmisten mielestä jotenkin tylsä väri.
"Ma ola sivistunut nut. Osata istua sohvala ja katsoa telkari. T: Vatkuli, kultuurikalko" Jos kuva ei näy, katso se täällä.
Talvi ei ole Vatkulin mieleen
Suomeen Vatkuli saapui helmikuussa 2018. Lienee turvallista sanoa, että se ei ollut uudesta kotimaastaan vaikuttunut.
– Kun tulimme lentoaseman terminaalista ulos, se oli aivan järkyttynyt, että mitä tämä on! Se ei suuremmin arvosta talvea, Outi nauraa.
Aiemmin Outin perheessä oli jo kolme whippettiä: Arkku, Purkki ja Loota. Uudesta tulokkaasta tuli Vati – siis Vatkuli.
Ajatuksena oli, että se olisi laiska sohvanvaltaaja. Toisin kävi.
– Vatkulin arvioitu ikä tullessa oli 1,5, mutta täällä eläinlääkäri hampaiden perusteella arvioi, että se saattaa olla nuorempikin. Siinä on vielä nuoruuden villiyttä. Vanhin vinttikoirani Arkku on niin sanotusti patalaiska, ja minä haaveilin, että Vatkulista olisi tullut sille sellainen asiapari, kun seuraavat whippetit Purkki ja Loota ovat villimpiä. Mutta ei. Nyt on sitten kolmen villin kopla täällä.
"Ooteko ene nahneet lentava hymyileva vintikoira? No nut oote. T: Vatkuli, vauhti varpaasa" Kuva Outi Laitinen
Rakastaa ruokaa – jopa liikaakin
Vatkulin kanssa elämä on kuitenkin ollut helppoa. Se ei ole rescue-koirien kanssa itsestäänselvyys.
– Ikinä ei tiedä, kun rescuen ottaa, että millainen koira sieltä tulee. Vatkuli on ihanaluonteinen, koko ajan pitäisi rapsuttaa ja silittää. Ja jos ei saa huomiota, Vatkuli läiskäisee tassulla, että hei, silitä, Outi kuvailee.
Vatkuli rakastaa ruokaa jopa liikaakin. Menneisyydessä täysi ruokakuppi ei ole ollut itsestäänselvyys.
– Kotona on jouduttu siirtämään roskikset aidan taakse, koska se kaivelee niitä, vaikka ruoasta ei ole nyt ikinä puutetta. Voi olla, että tämä tapa jää elämään ikuisiksi ajoiksi Vatkulin menneisyyden takia.
"On ollut äärimmäisen palkitsevaa nähdä, miten koira puhkeaa kukkaan!"
Outi on nähnyt Vatkulista kuvia ja videoita sen Espanjan-ajoilta. Nyt kotona temmeltää eri koira.
– Millainen se henkinen matka onkaan vajaassa vuodessa ollut. Se on itselleni ollut äärimmäisen palkitsevaa nähdä, miten koira puhkeaa kukkaan! Miten menneisyys unohtuu, tuossa olohuoneessa se riehuu ja heittelee leluja. Samaa ovat sanoneet Vatkulin löytäjä ja aiempi kotihoitaja: että he näkevät kuvista, ettei se muista Espanjaa enää.
Vatkulin selfie. Jos kuva ei näy, katso se täällä.
Vatkuli on älykäs ja oppi esimerkiksi käyttämään tossuja heti huomattuaan, että ne tekevät talvesta hieman siedettävämmän. Perheeseensä Vatkuli on äärimmäisen kiintynyt.
– Minä kun menen vessaan, Vatkuli tulee mukaan. Ja sitten Purkki ja Lootakin tulevat, se kolmikko seuraa perässäni, mihin menenkin. Arkku on niin patalaiska, Arkku ei jaksa tulla. Välillä olisi kyllä kiva käydä pissillä rauhassa ilman, että joku naama heti kurkistaa ovenraosta, Outi nauraa.
”Ma tekea aitile viime yona keppoinen, kakkainen..."
Facebook-koira Vatkulista tuli oikeastaan ihan vahingossa.
– Tein omalle sivulleni päivityksen, jonka kirjoitin ikään kuin Vatkulin puheena. Kaveripiirissä se repesi käsiin. Kaverit painostivat, että tee sille nyt oma sivu, että muutkin pääsevät siitä nauttimaan, Outi muistaa.
Julkaisuissa Vatkuli kertoo elämästään vaikkapa näin: ”Ma tekea aitile viime yona keppoinen, kakkainen. Rullata ees taas ja piipata. Aiti luulea eta Vatkula pisihata. Aiti nousta ylos ja raahata itsesa ovele. Vatku syoksya salamana sankyyn peiton ale. Aiti tula takas ja mutista samala jostain rukasista. T:Vatkuli, ketkuna nut”
Tai näin: "Ooteko ene nahneet lentava hymyileva vintikoira? No nut oote. T: Vatkuli, vauhti varpaasa".
– Vatkulin jutut eivät ole keksittyjä. Ne ovat otteita sen elämästä. Pyrimme kertomaan sen omalla tyylillä, mitä se tekee tai touhuaa. Vatkuli on luonteeltaan hyvin perusvinttikoira, äärimmäisen mukavuudenhaluinen, peittoihin kaivautuja. Yksi päivä, kun oli hirveän kova pakkanen, sain maaniteltua koirat pissalle, mutta ne kävivät oikeasti vain ulkorappusella, kun eivät kärsi pidemmälle mennä, Outi kuvailee.
Tai, sama Vatkulin sanoin: "Ma saada palaute. Aiti sanoa, eta Vatku voisi kayda pisila vahan eneman kaukana rapusista. T:Vatkuli, sanoa eta ei tula kaupoja. Jaatya muuten koko kalko."
Ottaa myös selfieitä itsestäään!
Tämän kauemmas Vatkuli ei mennyt pissalle. Jos kuva ei näy, katso se täällä.
Joulun alla Vatkuli pääsi poronlihan makuun ja nyt poro on sille suoranaisesti pakkomielle, josta se päivityksissään usein haaveilee. Kun Outi lähtee sohvalta ja unohtaa puhelimensa, Vatkuli ottaa selfieitä.
– Nämä Vatkulin ”selviet” ovat aidosti, oikeasti sen itse ottamia. Se on tassulla tai nenällä läiskinyt puhelinta ja saanut otettua kuvat. Sitten alan jossain vaiheessa katsoa, että mitäs ihmettä, täältä löytyy hänen kuviaan, Outi kuvaa.
– Haluan näyttää Vatkulin kuvien avulla suurelle yleisölle, että vaikka se on rescuekoira, se on ihan tavallinen koira. Se tekee tavallisia asioita. Tai en nyt tiedä, onko se selfien ottaminen niin tavallista!