Varsinais-Suomen aluepelastuslaitoksen palomestari Reijo Salminen uppoutuu muistelemaan tiistain 112-jaksossa koskettavia kokemuksia M/S Estonian matkustaja-autolautan meripelastustehtävästä.
Palomestari Reijo Salminen aloitti palomiehenä vuonna 1974, kun hän kyllästyi mainosalan töihin.
Vielä 70-luvun alussa Reijo Salminen ei aavistanut, millaisia työtehtäviä hänen eteensä tulisi uudella uralla palomiehenä vuonna 1994. Subilla tiistaina klo 21 esitettävässä 112-sarjassa hän kertoo hurjimmasta pelastuskokemuksestaan. Salminen oli mukana Estonia-onnettomuuden meripelastustehtävässä.
– Kun Estonialta tuli hälytys vuonna 1994, minun tehtävänäni oli koota kolme ryhmää ja johtaa meripelastusryhmää. Saavuimme ensimmäisten joukossa paikalle, Salminen muistelee.
Näky on jäänyt Salmisen mieleen loppuiäksi. Merenkäynti oli kovempaa, mitä Salminen oli koskaan nähnyt. Aallon harjalta toiselle hyppi kaikenlaista romua, kuten laivan kansipenkkejä, joita piti varoa niiden terävyyden takia.
– Mereen päästyäni yritin tavoittaa lauttoja. Eräällä lautalla oli nuori nainen, joka oli menehtynyt. Yritin irrottaa naista, mutta en meinannut saada häntä irti, koska nainen oli sitonut itsensä viimeisillä voimillaan kengännauhalla lauttaan. Hän oli kai toivonut, että hänet löydettäisiin ja ettei hän vajoaisi pohjaan, Salminen sanoo.
Turman uhreja noukittiin merestä hurjan aallokon keskeltä yksi kerrallaan.
– Jokainen mies hoiti vuorollaan yhden noston. Sitten mentiin lepäämään ja seuraava meni alas. Näin jatkettiin niin kauan, kun kerosiinia riitti helikopterissa.
– Siitä tuli aika pitkä työvuoro. Aina tankkauksen jälkeen jatkoimme hommia. Työnkuva oli hyvin samantyyppistä, vimmatusti eri paikoissa yritettiin etsiä elossa olevia. Ensimmäisen lennon jälkeen emme saaneet enää eläviä, mutta runsaasti vainajia, Salminen kertaa.
Salmisen ryhmä teki kaikkiaan työvuoron aikana kolme kolmen tunnin lentoa, kunnes tuli pimeä.
– Olo oli aika väsynyt siinä vaiheessa, Salminen muistelee.
Yhteensä hänen tiiminsä onnistui pelastamaan neljä ihmistä hengissä. Elävien löytäminen oli kylmyyden ja merenkäynnin takia hyvin vaikeaa. Tästä syystä Salminen muistaakin elävien löytämisen sykähdyttävänä kokemuksena
– Silloin tuli tunne, ettei olla täällä turhaan tai myöhässä. Mieleeni jäi eräs ruotsalainen nainen. Luulimme häntä kuolleeksi, mutta kun raotimme varovasti luomia, nainen yritti hymyillä meille, Salminen kertoo.
Lue kaikki aiemmat uutiset Estonia-turmasta.
Lisää Salmisen muisteluja Estonia-turmasta kuullaan 112-ohjelman jaksossa tiistaina 3. maaliskuuta klo 21.