Euroopan komissio on yksi EU-kritiikin kestokohteista. Ulkopoliittisen instituutin johtajan Teija Tiilikaisen mukaan tämä kumpuaa komission kaksoisroolista.
–Komissio on yhtäältä virkamieskoneisto, jota ei valita demokraattisesti vaaleilla. Toisaalta se hoitaa tehtäviä, jotka kansallisissa järjestelmissä kuuluvat hallitukselle. Epäluottamus komissiota kohtaan perustuu tähän ristiriitaan, Tiilikainen sanoo.
Tiilikaisen mukaan monilla ihmisillä on mielikuva siitä, että komissio on poliittisen valvonnan ulottumattomissa. Todellisuus ei kuitenkaan ole näin mustavalkoinen.
Komissaarikin voi saada potkut
EU:n perussopimusten mukaan komissiota valvoo parlamentti, jolla on valta tarvittaessa erottaa koko komissio. Jacques Santerin komissio erosi vuonna 1999, kun oli käynyt selväksi, että parlamentti antaisi sille lähtöpassit väärinkäytösepäilyjen takia.
Parlamentilla ei ole mahdollisuutta erottaa yksittäistä komissaaria.
Eurooppaoikeuden professorin Jukka Snellin mukaan käytäntö on kuitenkin osoittanut, että parlamentin epäluottamus voi johtaa myös komissaarin eroon.
–Tilanne voi olla sellainen, että yksittäiseen komissaariin kohdistuva parlamentin epäluottamus uhkaa koko komission asemaa. Tällöin komission presidentti voi pyytää komissaaria eroamaan, Snell sanoo.
Vuonna 2012 komission silloinen puheenjohtaja Manuel Barroso ehdotti, että komissaari John Dalli esittäisi eronpyynnön-muuten tämä erotettaisiin. Näin Dalli tekikin.
Tapauksen taustalla oli tupakkateollisuuteen liittynyt lahjontaepäily. Dalli nosti myöhemmin eroamistaan koskevan kanteen, mutta hävisi jutun tämän vuoden huhtikuussa.
Snell muistuttaa, että vaikka komissiota ei valita demokraattisella vaalilla, jokaisen komissaarin on läpäistävä parlamentin kuulustelu ennen nimitystään.
– Jos tästä ei selviydy, komissaariksi ei ole tietä. Ennakkovalvonta on olennainen osa parlamentin valvontatyötä. Lisäksi komission puheenjohtajuus on nykyään kytketty parlamenttivaalien tulokseen, Snell sanoo.