Suomen menestynein nyrkkeilijä Eva Wahlström kertoo, että on viettänyt monia yöttömiä öitä miettien ammattinsa mukanaan tuomia riskejä.
Toimittaja ja juontaja Maria Veitola vierailee Suomen menestyneimmän naisnyrkkeilijän Eva Wahlströmin luona. Wahlström päästi tv-kamerat seuraamaan hänen ja miesystävänsä Niklas Räsäsen elämää kahdeksi päiväksi. Yksityisyydestä tarkka urheilija mietti pitkään, uskaltaako lähteä ohjelmaan mukaan
– Kun näyttää parisuhdetta ja omaa kotia, täytyy miettiä tarkkaan mihin lähtee mukaan. Kokemus oli kuitenkin mukava ja tulimme Marian kanssa hyvin juttuun. Minulle jäi mieleen erityisesti se, kun nukuimme koko porukka pommiin. En ikinä nuku pommiin, joten oli outoa, että se tapahtui juuri silloin, kun meillä oli yövieras. Nukuimme kyllä hyvin, Wahlström naurahtaa MTV:n haastattelussa.
Ohjelmassa hän kertoo hengenvaarallisesta tilanteesta, johon hän joutui vuonna 2012. Veritulpat keuhkoissa, munuaisissa ja jalassa olivat viedä nyrkkeilijän hengen.
Kesällä 2012 Eva Wahlström meni sairaalaan kovan pääsäryn vuoksi. Pian selvisi, että hänen jalassaan, munuaisissaan ja molemmissa keuhkoissa on veritulpat. Hänen terveydentilansa oli päässyt hengenvaaralliseksi. Tulpat tukkivat hänen keuhkojaan ja veren hemoglobiini oli romahtanut vaarallisen alhaiseksi. Kuin ihmeen kaupalla hän selvisi hengissä ja kuntoutui.
– Sen jälkeen kuuntelin kehoani tarkkaan. Tänä päivänä tuo kokemus ei enää näy elämässäni muutoin kuin, että lentäessä joudun käyttämään verenohennuspiikkiä. Joskus mietin, että asiat voisivat olla toisinkin, Wahlström sanoo.
Veritulpat saivat hänet muuttamaan elintapojaan terveellisimmiksi. Siitä kiittäminen on hänen miesystävänsä.
– Olen muuttanut elintapojani paljon. Treenasin silloin aivan liian kovaa enkä kuunnellut kroppaani. Söin liian vähän ja liian yksipuoleisesti ja join liian vähän vettä. Nyt huolehdin enemmän itsestäni. Jos on päiviä, että minua ei huvita treenata, en treenaa. Ymmärrän, että siihen on joku syy. Aiemmin pakotin itseni treenaamaan ja ajattelin, että väsymys on vain mielen heikkoutta. Saan kiittää aviomiestäni terveellisimmistä elintavoista. Hänen ansiostaan olen alkanut syödä ja juoda paremmin. Hän on joutunut välillä kädestä pitäen opettamaan minua terveellisemmille elämäntavoille, Wahlström kertoo.
Pienen Leon-pojan äiti tiedostaa nyrkkeilyn tuomat riskit eikä nouse koskaan kehään valmistautumatta. Hän pyrkii minimoimaan riskit. Nyrkkeily ei kuitenkaan pelota häntä.
– Olen tietoinen riskeistä ja pyrin nyrkkeilemään siten, että ne riskit olisivat pieniä. Olen valvonut useita öitä ja miettinyt ammattini tuomia riskejä, Wahlström sanoo.
Hän kertoo ohjelmassa joutuneensa kuuntelemaan monet kerrat ilkeitä kommentteja painostaan ja ruumiinrakenteestaan. Se on hänen mukaansa nyrkkeilijälle arkipäivää.
– Se on hyvin yleistä nyrkkeilyssä. Olen tottunut jo teinistä saakka siihen, että paino on isossa roolissa. Nyrkkeilyssä on sellainen harhaluulo, että mitä pienemässä painoluokassa olet, sen paremmin pärjäät. Sillä ajattelumallilla pyritään myös aivopesemään nuoria nyrkkeilijöitä.
– Monella onkin usein vääristynyt kuva painosta, itsestään ja terveellisistä elämäntavoista. Olen itsekin ollut leireillä, joissa meidät on punnittu joka aamu ja kirjattu painot muistiin taululle. Jos jollakin on paino noussut, pilkataan häntä ja siitä puhutaan. Valmentajilla on siinä aika iso rooli ja vastuu katsoa, että nyrkkeilijöillä on oikeanlainen kuva terveellisistä elämäntavoista.
Vielä tänäkin päivänä Wahlström saa kuulla painostaa, mutta ilkeitä kommentteja hän ei enää suodata samalla tavalla kun nuorena.
– Ei sellaista päivää ole, etteikö painosta olisi puhetta, mutta nykyinen valmentajani haluaa päinvastoin että nostaisin painoluokkaa. En itse jaksa enää laihduttaa, koska minulla ei ole mitään tarvetta siihen. Jos joku tulisi nyt haukkumaan vartaloani niin, ajattelin että onpas hölmö valmentaja.
Wahlström on lopettanut nyrkkeilyn kaksi kertaa, mutta noussut aina takaisin kehään. Hän kuitenkin tiedostaa sen, että ei pysty elättämään itseään nyrkkeilyllä enää kovin kauaa. Sen vuoksi hän opiskelee kalustesuunnittelijaksi.
– Olen suhteellisen vanha urheilija, mutta kehityn vielä. Minulla on vielä joitain vuosia jäljellä, mutta tarkkaa suunnitelmaa en lopettamisen suhteen ole tehnyt. Niin kauan, kun tämä maistuu, niin kauan nyrkkeilen.