Span legendaarinen rata on aina ollut AlphaTauri-kuljettaja Pierre Gaslyn suosikki, mutta kaikki muuttui silmänräpäyksesä 31. elokuuta 2019, kun Anthoine Hubert kuoli Belgian GP:n yhteydessä ajetussa F2-kisassa.
LUE MYÖS: Kimi Räikkönen innostui herkuttelemaan – loppuviikosta odotettu F1-hetki
LUE MYÖS: Hurjia väitteitä F1-kärkitaistosta – Valtteri Bottaksen Mercedes vaikeuksissa jopa uutta tahoa vastaan?
MAINOS
Koko F1-kausi C Moressa!
Bahrainin GP suorana 26.-28.3.
Pe: harjoitukset klo 13.25 ja 16.55.
La: harjoitukset klo 13.55, aika-ajot klo 16.55, ennakkotunnelmat klo 16.00
Su: Bahrainin GP klo 18.00, ennakkotunnelmat klo 17.00Kaikki suorat ajolähetykset C More Maxilla ja cmore.fi -suoratoistopalvelussa
Kyseinen Belgian-viikonloppu oli Gaslylle lähtökohtaisestikin vaikea, sillä vain muutamaa viikkoa aiemmin hän oli saanut kuulla menettävänsä paikkansa Red Bullilla ja palaavansa energiajuomajätin kakkostalliin, joka tunnettiin vielä tuolloin Toro Rossona.
Lauantain aika-ajoissa Gasly jäi 16. lähtöruutuun, ja aika-ajojen jälkeen hän ehti nähdä F2-kisan toisella kierroksella sattuneen vakavan kolarin, jonka seurauksena kisa keskeytettiin punaisilla lipuilla. Samaan aikaan oli alkamassa Toro Rosson aika-ajokokous, johon Gaslynkin oli osallistuttava.
Gasly oli huolissaan, sillä Hubert, hänen paras ystävänsä, ajoi F2-sarjassa.
– Pyysin tiimimanageriamme kertomaan minulle välittömästi, kun hän tietäisi, ketkä kolarissa olivat olleet osallisina. Kun kokouksemme alkoi, yritin keskittyä vaihteiden välityksiin, jarrutuspaikkoihin ja strategiaan, mutta mieleni ei pystynyt prosessoimaan saamaani tietoa. En ollut läsnä. Ja sitten mangerimme astui sisään, Gasly muistelee The Players' Tribune -sivustolla julkaistun jutun mukaan.
Kävi ilmi, että kolarissa olivat osallisina Hubert ja Juan Manuel Correa.
– Hubert? Ei. Ei.
Gasly ja Hubert olivat ystävystyneet vuonna 2009. Molemmat unelmoivat jo lapsena paikasta F1-sarjassa, ja he muuttivat tuolloin perheidensä luota eräänlaiseen sisäoppilaitokseen.
Jos läsnäolo tallin aika-ajokokouksessa oli ollut Gaslylle jo aiemmin vaikeaa, tiimimanagerin ilmoituksen seurauksena siitä tuli suorastaan sietämätöntä.
– Aloin täristä. En tuntenut käsiäni. En kuullut, mitä sanottiin. Hengitin epäsäännöllisesti, ja käteni olivat niin hiessä, että minun oli vaikea pitää puhelinta kädessä etsiessäni sosiaalisesta mediasta lisätietoa onnettomuudesta.
– Kun kokous päättyi, juoksin tallin vierastiloihin vanhempieni ja tyttöystäväni luo, koska tiesin, että heillä olisi enemmän tietoa. Muistan tulleeni portaat alas ja nähneeni heidät nyyhkyttämässä. Näin, että he olivat murtuneita, ja ymmärsin heti, mitä se tarkoitti. Tiesin, että ystäväni oli poissa.
Gasly oli varautunut siihen, että Hubert voisi olla tajuttomana koomassa, mutta hän ei osannut kuvitellakaan ystävänsä kuolleen.
– Olin täysin hajalla. Itkin niin kauan, etten pystynyt itkemään enää enempää. En ole koskaan kokenut mitään niin hirveää tunnetta. Kun sinä iltana suljin silmät mennessäni nukkumaan, ajattelin ystävääni.
Seuraavana päivänä Gasly ajoi kilpaa, vaikka se tuntui ensi alkuun epämiellyttävältä. Hän kuitenkin tiesi, että Hubert olisi halunnut hänen kilpailevan.
Vuotta myöhemmin, kun F1-karavaani palasi Belgiaan, Gasly käveli GP-viikonlopun alla ystävänsä onnettomuuspaikalle ja laski sinne kukkakimpun.
– Asetin sen maahan, lausuin rukouksen ystävälleni ja lähdin.
Viikko tästä ja Gasly saavutti Monzassa uransa ensimmäisen ja toistaiseksi ainoan GP-voiton – kilpailussa, jossa riitti käänteitä lähdöstä maaliin.
– Sinä päivänä joku katsoi perääni. Se oli minun päiväni. Se oli meidän päivämme. Kun kansallislaulu päättyi, en voinut lähteä palkintokorokkeelta. Seistessäni siellä ajattelin mekaanikoita, insinöörejä, kaikkia tallini miehiä ja naisia, jotka olivat tehneet kulisseissa siitä hetkestä mahdollista. Ja sitten ajattelin Anthoinea. Tunsin hänen olevan siellä. Tiesin hänen katsovan.
– Hänen unelmansa olivat minun unelmiani. Minun unelmani olivat hänen unelmiaan. Ja se hetki oli meidän hetkemme.