Vaikka moni vielä 10 vuotta sitten ennusteli koko filmikuvauksen kuolemaa, nyt se elää uutta kukoistuskautta. Suomessa arvioidaan olevan noin 2 000 filmille kuvaavaa aktiiviharrastajaa.
Joukossa on niitä, jotka eivät koskaan siirtynetkään digiaikaan mutta myös diginatiiveja, joilla ei ole lainkaan aikaisempaa kokemusta filmistä.
– Ehkä ennen on ollut yksi valokuvaaja, joka kuvaa kymmenen rullaa viikossa, mutta se on nyt korvautunut sillä, että on 10 kuvaajaa, jotka kuvaavat rullan viikossa, kertoo filmikuvaukseen erikoistuneen Kameratorin toimitusjohtaja Jussi Lehmus.
Mekaaniset klassikkokamerat kiinnostavat
Tampereelta käsin operoiva Kameratori on haistanut filmikuvaamisen markkinan: se on tällä hetkellä Euroopan johtava käytetyn filmilaitteiston myyjä, lisäksi yritys pyörittää kattavaa huolto- ja kehityspalvelua.
Yrityksen myynnistä jo kolmannes menee ulkomaille, ensi vuonna ulkomaan myynnin tavoite on puolet kaikesta myynnistä.
Kameratorin asiakkaita kiinnostavat erityisesti mekaaniset kamerat, kuten legendaariset Leicat ja Hasselbladit.
– Siinä on mukana tietynlaista kyllästymistä digitaalikuvaukseen, digitaalikamera ei ole enää hirveästi kehittynyt. Digikuvaaminen on usein sellaista dokumentaarista, mutta samalla siitä on kadonnut tekeminen ja arvostus sitä omaa kuvaa kohtaan. Nyt puhutaan paljon kiertotaloudesta, löydetään omien vanhempien vanhat kamerat, joista on lapsuusmuistoja. Samalla siinä on se, että sitä omaa valokuvaa arvostaa, kun siihen joutuu käyttämään niin paljon vaivaa, Lehmus sanoo.
"Pitää miettiä ihan eri tavalla, mitä kuvaa"
Tampereella opiskelevat Mikko Patrikainen ja Niko Nevalainen ovat juuri niitä diginatiiveja, joilla ei ole aikaisempaa omakohtaista kokemusta filmille kuvaamisesta.
Niko Nevalainen (vas.) ja Mikko Patrikainen kuvaavat usein Tampereen maisemissa.
Ystävykset löysivät filmikuvaamisen hiljattain, ja nyt molemmat ottavat kuvia filmikameroillaan tiuhaan tahtiin.
– Kun räpsit digikuvia, otat jopa 200 tai 500 kuvaa kerralla ja sitten valitset niistä sen 13. Kun sinulla on 36 kuvaa rullassa ja jokainen maksaa sen muutaman kymmenten senttiä, kyllä se pistää ihan eri tavalla miettimään, että mitä sitä kuvaa, Nevalainen kuvailee.
Patrikainen kertoo kuvaavansa filmille kaikkea mahdollista.
– Kuvaan elämää, haluan kuvata sellaisia oikeita tilanteita. Mutta toisaalta sitten myös henkilökuvia ja maisemia, vähän kaikenlaista.
Patrikainen ja Nevalainen uskovat jatkavansa filmille kuvaamista pitkään, ja myös Kameratorin toimitusjohtaja uskoo filmikuvauksen buumin jatkuvan.
– Kyllä harrastajia ja kiinnostusta riittää. Toivotaan, että tekninen kehitys johtaisi enemmänkin siihen, että alettaisiin uudestaan valmistaa uusia filmilaatuja ja uusia filmilaitteita. Ettei kyse olisi vaan tästä vanhan laitteiston elvyttämisestä, Jussi Lehmus sanoo.