Ylioppilaaksi tulemiseen liittyy lukuisia perinteitä, yksi niistä on valokuvaus. Tänäkin keväänä tuhannet ylioppilaat kuvauttavat itsensä ammattilaisella, vaikka kotikuvaaminen on helpottunut.
– Ylioppilaita on kuvattu niin kauan kuin on ollut kameroita, sanoo valokuvauksen professori Merja Salo Aalto-yliopistosta.
Perhejuhlien aikaan sankari on ollut tapana ikuistaa ammattilaisen ottamaan valokuvaan. Olipa kyse sitten ylioppilaasta, hääparista tai rippilapsesta. Studiokuvien kysyntä on kuitenkin vähentynyt, kun harrastelijoiden kamerat ovat parantuneet.
– Valokuvaamot ovat ahtaalla, sanoo professori Salo.
– Hyvälaatuisia kuvia ottavat pärjäävät vielä, sanoo puolestaan valokuvaaja Robert Nyblin Atelier Nyblin -kuvaamosta.
Vuosien saatossa kaikista totisimmat ja juhlavimmat kuvat ovat saaneet tehdä rinnalleen tilaa myös reportaasimaisille kuville.
– Studioissa hypitään ja pompitaan, kuviin on otettu mukaan liike, sanoo Salo.
– Kuviin tuodaan tennismailoja, pesismailoja, luistimia, balettirekvisiittaa, lemmikkejä, mitä tahansa, luettelee Robert Nyblin.
Lemmikit löysivät tiensä ylioppilaskuviin jo 1990-luvulla.
Studiossa otettujen muotokuvien kysyntä on vähentynyt, mutta yksi parhaiten säilyneistä on juuri ylioppilaskuva.
– Valkoisen lakin kuvaaminen niin, että sävyt tulevat esiin, ei ole aivan helppoa. Moni uskoo tärkeän tehtävän ammattilaiselle, mutta esimerkiksi rippikuvien kysyntä on laskenut selvästi, kertoo professori Salo.
– Nykyajan nuoret ovat iloisia ja vaativia asiakkaita. He tietävät, minkälaisia kuvia tahtovat ja myös kertovat sen kuvaajalle, sanoo Nyblin.
Professorin mukaan kuvien määrällinen kysyntä on laskenut samaan aikaan kun kategorioiden määrä on noussut.
– Nyt otetaan eläkeläispariskunnista kuvia, joita ei ennen otettu. Ja kuvat, joissa aikuiset lapset ovat omien lastensa ja iäkkäiden vanhempien ovat lisääntyneet, sanoo Salo.