Formuloiden karu menneisyys: "Ajattelin, palaanko sunnuntaina enää kotiin"

Fittipaldi ei lapsuudessaan 1950-luvulla nähnyt GP-kisoja tv:stä, mutta sai tietoa kilpa-autoista muuta kautta ja menetti autourheilulle sydämensä.

– Brasiliassa seurasin F1-sarjaa vain lehdistä. Ostin kaikki lehdet ja isäni ei tykännyt, koska maksoi niin paljon rahaa. Näin myös dokumenttifilmejä AutoClub-nimisessä paikassa, jossa pidettiin elokuvailtoja 1950-luvulla, Fittipaldi muistelee.

Eurooppaan hän matkusti Brasiliasta 1969 ja nousi Formula ykkösiin jo vuotta myöhemmin. Lotus-tallin legendaarinen perustaja Colin Chapman halusi hänet talliinsa.

– Kaikki alkoi 1969, kun ajoin Snettertonissa. Colin Chapman kysyi, että kuka on tämä nuori brasilialaisajaja, joka tekee hyvää työtä. Colin soittikin minulle ja halusi minut. Chapman oli paras mentori F1:ssä. Ajoin Lotuksella neljä fantastista kautta. Graham Hill,Jim Clark ja Jochen Rindt olivat olleet siellä. Ja sitten pääsin sinne itse, kertaa Fittipaldi nopeita käänteitä.

Chapmanin Lotuksella Fittipaldi voitti 1972 maailmanmestaruuden.

– Chapman oli nero. Hän oli aerodynamiikassa muita edellä senkin takia, että hänellä oli taustaa lentokoneista. Voitin kauden 1971 päätöskisan Watkins Glenissä ja olin valmiina seuraavaan vuoteen. Lotus oli vuonna 1972 todella kilpailukykyinen. Auto puhui minulle ja minulle sille. Auto oli kuin ruumiinosani. Olen ajanut useilla eri autoilla, mutta se oli kyllä paras.

Fittpaldille oli erityisen tärkeää, että hän kykeni päihittämään 1972 idolinsa Jackie Sterwartin. Vuotta myöhemmin osat sitten vaihtuivat Stewartin voitettua kolmannen mestaruutensa.

– Jackie Stewart oli paras. Hän kykeni kantamaan autoaan selässään. Jackie oli idolini jo ennen kuin tulin F1:een.

Kuolema oli useasti läsnä F1-radoilla. Vuonna 1968 surmansa oli saanut Lotuksen tähtikuljettaja Jim Clark F2-kisassa.

– Colinille Jimin menetys oli iso isku. Hän suri sitä valtavasti. Colin oli kyllä hyvin tekninen kaveri, mutta oikeasti lämminhenkinen mies. Minulle hän oli aina hyvä, Fittipaldi kertoo.

Fittipaldin tallikaveri Jochen Rindt sai surmansa Monzassa 1970. Mestaruuden Rindt voitti kuolemansa jälkeen.

Fittipaldi oli Rindtin kohtalosta hyvin järkyttynyt.  

– Se oli iso shokki minulle. Se osoitti sen ajan Formula ykkösten realiteetit. Hyvin nuorena ja innostuneena et ajattele, mitä voi tapahtua. Sitten tajusin, että se voi tapahtua minullekin tai kenelle tahansa. 60-luku oli vaarallisempi kuin 70-luku, mutta se oli draama. Harkitsin urani lopettamistakin.

– Sanoin isälleni, että lopetan urani. Isäni katsoi silmiini ja kysyi, että oletko tosissasi. Hän sanoi, että katuisin vuoden kuluttua. Hän kehotti minua jatkamaan ja oli oikeassa, Fittipaldi jatkaa.

Kaikkiaan 11 F1-kuljettajaa kuoli Fittipaldin uran aikana. Joukossa olivat sarjan tähdistä Rindt, Francois Cevert ja Ronnie Peterson.

– Jackie Stewart paransi ajajien turvallisuutta ja tuin hänen kaikkia ehdotuksiaan. Tiesin, että turvallisuutta voisi parantaa. Lajin riski oli olemassa, mutta kaikkia riskejä ei voinut hyväksyä.

Fittipaldi toteaa ajatelleensa kuolemaa kisojen välisenä aikana, mutta ei kisaviikonloppuina.

– Ajamisen riski oli hyväksyttävä. Kun lähdin torstaina kotoa, ajattelin, että tulenko sunnuntaina takaisin kotiin. Mutta kisoissa keskityin vain ajamiseen ja tein parhaani.

Toisen mestaruutensa Fittipaldi voitti 1974 McLarenilla. Hän päätti yllättäen jättää Lotuksen, mutta teki fiksun siirron.

– Se oli iso päätös. Colinilla oli intressit. Minulla oli Monzassa 1973 mahdollisuus vielä mestaruuteen. Colin ilmoitti, että järjestystä vaihdettaisiin, mutta siitä ei annettukaan ilmoitusta. Jäin Ronnien (tallikaveri Peterson) taakse ja päätin lähteä tiimistä.

– Minulla oli mahdollisuus mennä myös Tyrrellille, kun Jackie lopetti uransa. Brabham oli Bernie Ecclestonen komennossa kilpailukykyinen ja McLaren oli myös vaihtoehtona. Päätin mennä McLarenille, koska se oli uusi tiimi ja siellä oli paljon uutta väkeä. Teddy Mayer oli todella hyvä organisoimaan. Pidin siitä tiimistä paljon, Fittipaldi jatkaa.

Myös McLaren oli kokenut tragedian tallin perustajan Bruce McLarenin saatua surmansa 1970

– McLaren oli uusi haaste. Olin vaihtanut tallia ja olin innoissani, kun olin tehnyt oikean valinnan. McLaren oli voitti ensimmäisen mestaruutensa menetettyään Brucen aiemmin. En koskaan tavannut Brucea. Näin hänet kyllä ajamassa.

Fittipaldin mukaan McLaren oli Lotuksen tavoin aerodynaamisesti edellä.  

– Se oli parempi nopeissa mutkissa kuin Lotus. Epätasainenkin. Mutta McLaren oli rakentanut todella hyvän jousituksen.

Viimeisessä kisassa 1974 paineita riitti. Ferrarin Clay Regazzonillakin oli madollisuus mestaruuteen.

– Voitimme mestaruuden viimeisessä kisassa. Auto ei ollut niin hyvä aika-ajoissa. Nukuin edellisenä yönä vain kolme ja puoli tuntia. Clay starttasi vierestäni, mutta voitin mestaruuden ajamalla neljänneksi. Se oli valtava helpotus, koska pelkäsin häviäväni taistelun.

Vaikka F1 oli 1970-luvulla vaarallista, jäi Fittipaldille ajasta upeita muistoja.

– Kaikki oli hienoa. Silloin elettiin hippiaikaa. Kuljettajat pukeutuivat kuin hipit, se oli maailmanmuotia silloin. Oli upeaa olla osana sitä historiaa.

Beatles-tähti George Harrisonista tuli Fittipaldin hyvä ystävä.

– George tuli Brands Hatchissa 1972 juttelemaan kanssani. Ajattelin, että ”tämä on George Harrison”. Hän iso moottoriurheilufani. Hän oli Liverpoolista ja nähnyt Aintreessa kilpa-autoilua. Hänen isänsä oli bussikuski Liverpoolissa ja vei perheensä katsomaan kisoja, Fittipaldi taustoittaa.

– George katsoi autourheilukisoja ennen kuin rupesi soittamaan kitaraa. Hän oli autourheilun suuri fani. Jackie Stewartin kaikkien muidenkin kaveri, Fittipaldi jatkaa.

Vuoteen 1996 saakka jatkuneelle autourheilu-uralleen Fittipaldi on hyvin kiitollinen.

– Autourheilun avulla sain nähdä niin paljon maailmaa ja tapasin niin paljon hienoja ihmisiä. Kiitän Jumalaa, että sain tämän mahdollisuuden.