Työpäivien venymisen taustalla voi olla etenemistoiveita, tunnollisuutta tai miellyttämisenhalua.
Niin sanottu harmaa ylityö – eli normaalityöajan ylittävän työn tekeminen ilman korvausta – on yleistä asiantuntija-ammateissa, joissa on oltu koronapandemian aikana pääosin etätyössä. Etätyössä monien työtahti tiivistyi ja työpäivät venyivät entisestään. Viime aikoina yleistynyt hybridimalli on saattanut vähentää harmaan ylityön tekemistä ja sitä kautta myös parantaa työntekijöiden jaksamista, arvioi Tilastokeskuksen erikoistutkija Hanna Sutela.
Hybridityöllä tarkoitetaan osin etänä ja osin työpaikalla tehtävää työtä.
– Useilla työpaikoilla saatetaan nyt suositella, että toimistolla keskitytään enemmän sosiaaliseen vuorovaikutukseen ja ideoivaan ja työpajamaiseen työntekoon, mikä on vaikeampaa etäyhteyksillä. Yhteisöllisyyden merkitys on kasvanut, sanoo Sutela.
Tilastokeskuksen keväällä 2021 toteuttama Koronakriisin vaikutukset työelämään -kysely osoitti, että pandemian aikainen etätyö koettiin usein lähityötä kuormittavammaksi. Sutelan mukaan etätyössä tehdyistä työtunneista on vaikeampi pysyä kärryillä, esimerkiksi palavereja pidetään ilman taukoja ja siirtymiä, ja myös jutustelu kollegoiden kesken jää helpommin pois.
Sutelan mielestä hybridityö on parhaimmillaan sitä, että otetaan hyvät puolet sekä etä- että lähityöstä – ymmärretään, että yhteisöllisyys ja vuorovaikutus on tärkeää, ja hyödynnetään myös etätyön etuja. Etätyö mahdollistaa usein parempaa keskittymistä, antaa joustoa työaikoihin ja voi helpottaa työn ja vapaa-ajan yhteensovittamista, kun aikaa ei kulu esimerkiksi työmatkoihin.
Sutela uskoo, että moni korona-aikana etätyössä kuormittunut on oppinut viime aikoina säätelemään omaa etätyötään paremmin.
– Työntekoa ei ehkä vedetä enää samalla lailla överiksi, ja työpäiviä on opeteltu myös tauottamaan.
Yksinasuvat ovat heikoimmilla
Tilastokeskuksen Työolotutkimuksen mukaan 35–54-vuotiaat työntekijät tekevät eniten harmaata ylityötä. Koronapandemian aikana tehdyssä etätyössä työpäivien venyminen ja kuormittavuuden kokemukset ovat olleet yleisiä erityisesti yksinasuvilla.
– Yksin asuessa etätyössä voi tapahtua helpommin sitä, että ei huomata ajankulua ja työ vie mennessään. Jos kotona on perhettä, joka pitää huolen ajankulun huomaamisesta, työpäiviä voi olla helpompi lopettaa ajoissa, Sutela sanoo.
Tästä huolimatta pitkiä työpäiviä tekevien joukossa on paljon myös perheellisiä: kotona töitä voi helposti jatkaa esimerkiksi lasten nukkumaanmenon jälkeen.
Työterveyslaitoksen tutkimusten mukaan työpäivien venymisen taustalla ovat usein työntekijän omat tavoitteet, kuten etenemishalu. Toisaalta myös työntekijän tunnollisuus ja miellyttämisenhalu voivat lisätä harmaan ylityön riskiä.
Lue myös: Keskusta ehdottaa veroporkkanaa eläkeläisten töissä jatkamiselle – tulot paranisivat ja työvoimaa saataisiin lisää
Työterveyslaitoksen tutkimusprofessori Annina Ropponen kertoo, että työyhteisön omat toimintatavat vaikuttavat merkittävästi siihen, miten työntekijät rajaavat työtään etänä. Työtehtävien selkeys ja työlle asetettujen tavoitteiden ymmärtäminen vähentävät turhaa venymistä.
– Miten työntekijän oletetaan olevan tavoitettavissa? Mitkä ovat työtehtävät, ja mitä välineitä työntekijällä on käytössä? Jos tällaisissa asioissa on epäselvyyttä, on todennäköisempää, että työpäivät venyvät. Myös esihenkilön ja kollegoiden tuki on tärkeää, Ropponen sanoo.
Ropposen mukaan työntekijän korkeampi ikä voi auttaa töiden hallinnassa ja sitä kautta myös työssä jaksamisessa. Pitkään työssä olleet, vanhemmat työntekijät usein tuntevat työtehtävät, esihenkilöt ja työpaikan käytännöt nuorempia työntekijöitä paremmin.
Korvattua ylityötä urakoidaan työntekijäammateissa
Tilastokeskuksen Työolotutkimusten mukaan harmaan ylityön tekeminen vähentyi 2000-luvulla ennen koronapandemiaa. Vuoden 2018 Työolotutkimuksessa 28 prosenttia palkansaajista kertoi tekevänsä joskus ylityötä ilman korvausta. Harmaata ylityötä tehdään eniten asiantuntija-ammateissa, kun taas korvattu ylityö on yleisintä työntekijäammateissa – eli työssä, jota ei ole edes mahdollista tehdä etänä, kertoo Hanna Sutela.
– Vaikka hybridimallista on alettu puhua vasta viime aikoina, kyllähän ”osin etänä, osin toimistolla” -työtä tehtiin Suomessa jo ennen koronapandemiaa – toki se on nyt yleistynyt entisestään, ja etätyön suhteellinen osuus hybridityössä on kasvanut, Sutela huomauttaa.
Annina Ropponen muistuttaa, että työaikalain mukaan säännöllinen työaika on enintään kahdeksan tuntia vuorokaudessa ja 40 tuntia viikossa. Jos työaika on yli 40 viikkotyötuntia vuosien ajan, se lisää esimerkiksi sydän- ja verenkiertosairauksien riskiä.
Ropposen mukaan pitkien työpäivien tekeminen ei aiheuta haittoja, kunhan sitä tehdään vain väliaikaisesti ja lyhyitä pätkiä kerrallaan. Myös työpaikoilla on vastuu siitä, etteivät aina samat henkilöt joudu venymään.