Harrastustoiminnan tuominen koulupäivän yhteyteen on kaunis ajatus, joka saa kannatusta. Sen toteuttaminen on kuitenkin monen mutkan takana.
– Koulupäivän päätteeksi oppilaat syövät välipalan ja jatkavat levon ja läksyjen jälkeen suoraan liikunnan ja taideohjelmien pariin. Koulupäivä ja harrastukset ovat näin taputeltu iltapäivän päätteeksi. Lapset ja nuoret saisivat arki-iltoihinsa rauhaa ja vanhemmatkin voivat ajorumban sijaan osallistua vaikkapa läksyjentekoon, maalailee koripallomaajoukkueen päävalmentajan Henrik Dettmannin Ylen nettisivujen kirjoituksessa.
– Miksi emme tee päätöstä, joka vapauttaa vanhemmat kuskausrumbasta, saa lapset liikkeelle ja säästää miljardeja euroja? Dettmann kysyy.
Ajatus on hankalampi toteuttaa kuin aluksi voisi luulla. Mutta Koillis-Helsingin kouluissa otetaan askel tähän suuntaan ensi vuonna.
– Yhtenä päivänä viikossa kaikissa alueen kouluissa opetus päättyy kello 14. Sen jälkeen lapset menevät seurojen järjestämiin harjoituksiin ja päivä on ohi kello 17, kertoo helsinkiläisen Pukinmäenkaaren koulun rehtori Leena Hiillos.
Pukinmäenkaaren koulu on yksi 25 koulusta, jotka ovat mukana Olympiakomitean koordinoimassa urheiluyläkoulukokeilussa.
– Se (yhtenäinen koulun lopetusaika) voisi laajentua kaikkiin pääkaupunkiseudun kouluihin, Hiillos sanoo.
Yli 900-oppilaisen koulun lukujärjestykset laativa Hiillos tietää kuitenkin, että yksi iltapäivä ei ole sama kuin viisi iltapäivää viikossa.
– Jokaiseen arkipäivään sen tuominen on mahdotonta, Hiillos myöntää.
”Ei mahdollista”
Henrik Dettmann puhuu kirjoituksessaan koululiikunnasta. Olisiko mahdollista siirtää kaikki koulujen liikuntatunnit iltapäivään?
– Ei ole mahdollista. Kuulostaa hyvin vaikealta, epäkäytännölliseltä yhtälöltä, sanoo Opettajien ammattijärjestön OAJ:n erityisasiantuntija Tuomo Laakso.
Koulujen liikuntatilat ja opetusvoimat ovat rajalliset, joten nykyisin kello kahdeksan ja neljän välillä pidettäviä liikuntatunteja ei voi pakata muutamaan iltapäivätuntiin. Ja jos liikuntatuntien kahdeksantuntista vain siirrettäisiin alkamaan esimerkiksi kello 13 jälkeen, jatkuisivat tunnit iltayhdeksään. Perusopetuksessa koulupäivän tulisi olla yhtenäinen ilman hyppytunteja.
– Ei ole mahdollista ajatella, että liikunnanopetus siirrettäisiin kokonaan 13–20.30 väliselle ajalle, Laakso sanoo.
Liikunnan ja terveystiedon opettajien yhdistyksen puheenjohtaja Kasper Salin muistuttaa, että kesken koulupäivän pidettävillä liikuntatunneilla on tärkeä tehtävä.
– Koululiikunta kesken päivän tuo kaivattuja taukoja. On myös runsaasti tutkimusnäyttöä siitä, miten liikunta parantaa aivojen vastaanottokykyä opiskelussa, Salin sanoo.
"Ainoa tapa saavuttaa kaikki"
Jyväskylän yliopiston viime torstaina julkistaman tutkimuksen mukaan vain kolmasosa suomalaislapsista ja -nuorista liikkuu suositusten mukaisesti tunnin reippaasti päivässä. Liikunta ja urheilu sekoittuvat usein liikkumattomuudesta puhuttaessa, mutta ne ovat eri asioita. Suomalainen urheilu on rakentunut seurojen, ei koulujen perustalle.
– Koululiikunta on ainoa tapa saavuttaa kaikki oppilaat. Näin ollen koululiikunnan tulisi tarjota monipuolisia liikuntakokemuksia läpi peruskoulun. Koululiikunnan tavoitteena ei ole tukea suomalaista urheilua vaan tutustuttaa oppilaita erilaisiin liikuntamuotoihin, opettaa ja kehittää taitoja, ja tässä sivussa tuoda myös sosiaalisia, psyykkisiä ja kognitiivisia asioita esille, Salin sanoo.
Jos koululiikunnan siirtäminen iltapäiviin näyttää mahdottomalta, entä sitten urheiluseurojen harjoitusten?
Harrastustoiminnan järjestäminen koulupäivän yhteydessä saa laajalti kannatusta.
– OAJ kannattaa harrastustoiminnan kehittämistä koulupäivän yhteyteen. Kaikilla lapsilla tulisi olla mahdollisuus harrastaa, ja koulupäivän yhteydessä se on luontevaa, Laakso sanoo.
Mutta harrastukset eivät ole sama asia kuin koululiikunta, ja harrastuksia tarjoavat urheiluseurat ovat pääosin suuntautuneet kilpaurheiluun.
– Siksi seuratoiminnan ja koululiikunnan yhdistäminen ei pitäisi olla ratkaisu. Kerhotoiminta tai koulun jälkeinen toiminta on asia erikseen. Liputan sen puolesta, jos se toteutetaan seura- ja kouluväen kanssa yhdessä tai seurojen yhteistyönä tarjoten paljon erilaisia mahdollisuuksia liikunnallisiin kokemuksiin, Salin sanoo.
Seuraharjoitusten siirtäminen koulupäivän yhteyteen vaatii myös järjestelyjä. Koulujen salit eivät pysty imemään kaikkia harjoituksia muutamaan iltapäivän tuntiin, eivätkä ne sovellu kaikkien lajien harjoitteluun. Kilpaurheiluun tähtäävät seurat rekrytoivat nuoria laajalta alueelta, ja tuskin tyytyisivät siihen, että joukkueen valikoitumisperuste olisi lähikoulun valinta.
Jalkapallomaailmassa ihasteltu Islannin malli tarkoittaakin sitä, että linja-autot kiertelevät iltapäivisin hakemassa lapsia harjoituksiin. Rehtori Hiillos väläyttää, että urheilun harrastajat voisivat hakea joukkueittain samoihin kouluihin.