Koululaisten toimintakyvyssä on eroja asuinalueen mukaan – alueelliset erot syntyneet "salakavalasti"

Fyysisen toimintakyvyn alueelliset erot ovat edelleen merkittäviä peruskoulun 5.- ja 8.-luokkalaisilla, selviää vuoden 2023 Move!-tuloksista.

Koululaisten kestävyys- ja lihaskuntoa, liikkuvuutta sekä motorisia taitoja mittaavien testien mukaan tiheämmin asutuilla kaupunkiseuduilla lasten ja nuorten toimintakyky on selkeästi parempi kuin harvaan asutuilla alueilla.

Harvaan asutuilla alueilla lasten ja nuorten kuntoa nakertavat pitkät etäisyydet, sanoo UKK-instituutin johtaja, lääkäri Tommi Vasankari.

– Kun matkat kouluun ja harrastuksiin ovat pitkiä, merkittävä osa valveillaoloajasta häviää autossa istumiseen. Lapset ja nuoret, jotka istuvat tunteja bussin tai taksin takapenkillä, eivät millään pysty liikkumaan riittävästi ja olemaan aktiivisia, Vasankari sanoo STT:n haastattelussa.

Hänen mukaansa tilanne on aiheutettu kutistamalla kouluverkostoa ja lakkauttamalla kyläkouluja.

– Kaupunkiarjessa kouluun lähdetään kävellen, pyörällä tai vaikkapa ratikalla, mutta silloinkin matkalla tulee aitoja askeleita. Toki myös maaseudulla on yksilöitä, jotka kävelevät bussipysäkille, mutta kun puhutaan koko ikäluokan liikkumisesta, näkyy vahvasti ero miljöiden välillä.

Kulttuurin muutos on mahdollista

Syksyn Move!-mittausten perusteella 5.- ja 8.-luokkalaisten fyysisen toimintakyvyn lasku on valtakunnallisesti tasaantunut ja toimintakyky jopa osin kääntynyt nousuun.

Vasankari kertoo tarkastelleensa tuloksia yli 111  000 koululaisen mittauksista kaksijakoisin tunnelmin. Myönteistä on, että huoli liikkumattomuuden vaikutuksista vaikuttaa tavoittaneen niin koulut, perheet kuin oppilaatkin.

– Kahden ikäluokan kohdalta on saatu heilahtamaan tilannetta parempaan suuntaan, mikä on iso viesti siitä, että kulttuurin muutos on mahdollista.

Toisaalta Move!-tulosten mukaan 5.- ja 8.-luokkien oppilaista edelleen noin neljällä kymmenestä fyysinen toimintakyky on mahdollisesti terveyttä ja hyvinvointia kuluttavalla tai haittaavalla tasolla.

Vasankarin mukaan "sota liikkumattomuutta" vastaan on kaikkea muuta kuin voitettu.

– Tämä on kestävyyslaji. Maratonista on juostu vasta ensimmäinen kilometri, hän sanoo.

Harrastustoiminta yksilöiden varassa

Alueelliset erot ovat Vasankarin mukaan syntyneet "salakavalasti" kaupungistumisen myötä. Kun väki on pakkautunut keskuksiin, ohjattu harrastaminen on hankaloitunut harvempaan asutuilla seuduilla.

– Arki on muuttunut enemmän maaseudulla. Siksi perheen on yhdessä oltava aktiivinen, jotta liikkumisen määrä pysyy riittävänä.

Jos pitkien etäisyyksien alueilla halutaan mukaan ohjattuun joukkueurheiluun, on pahimmillaan istuttava taas tuntikausia autossa. Vasankari arvioi, että maaseudulla vireä harrastustoiminta on yleensä yksilöiden varassa.

– Maaseudulla voi edelleen olla häkellyttävän hyvää liikunta- ja harrastustoimintaa, mutta se rakentuu jonkun vahvan persoonan ympärille. Tämä voi olla nuori itse, vanhempi tai jonkin urheiluseuran vapaaehtoistoimija, joka haluaa lähteä tekemään asioita toisin.

Toimintakyvyllä laajat vaikutukset

Vasankari sanoo toivovansa, että tuoreita Move!-tuloksia tarkastellaan huolella niin kodeissa, kouluissa, kunnissa kuin hyvinvointialueilla.

–  Mittaukset eivät ole vain koulumaailman testejä. Ne ovat iso peili alueen toimintakyvystä. Mikä on alueiden ja kuntien elinvoiman kannalta isompi vaikuttava tekijä kuin väestön työ- ja toimintakyky, hän kysyy.

–  Jos työputken alkuun tuleva joukko on alueella toimintakyvyltään heikkoa, tiedossa on suuria murheita. Nämä ovat koko maan kannalta isoja kysymyksiä.

Vasankari muistuttaa, että jos suomalaisten työurien pituus, kansantalous ja maanpuolustus kiinnostavat, pitää olla kiinnostunut myös siitä, miten liikkumattomuus miljardikustannuksineen nujerretaan.

–  Reseptit liikkeen lisäämiseksi ovat hieman erilaisia kaupunki- ja maaseutumiljöössä. Jos ei kyläkoulua saada takaisin, lisätään ainakin liikettä koulupäivään.

Lue myös:

    Uusimmat