Heikki Kovalaiselle on tapahtunut viimeisen puolentoista vuoden aikana kaksi hänen koko 43-vuotisen elämänsä merkittävimpiin lukeutuvaa asiaa. Ikänsä kilpaa ajaneella autourheilijalla onkin näiden kokemusten vuoksi tätä nykyä kaikkein kovin kiire kisapaikoilta kotiin.
Kovalaiselle ja hänen Catherine-puolisolleen syntyi juhannuksena 2023 esikoislapsi Emil, ja vain viitisen kuukautta myöhemmin tehdyssä tarkastuksessa löytyi vakava sydänvika.
– Teimme pitkästä aikaa vähän kattavamman tarkastuksen. Se oli tutun lääkärin suosituksesta, kun ikää on tullut. Olin ihan varma, ettei mitään löydy. Mitään oireita ei ollut, olin hyvässä kunnossa, ja tunsin oloni terveeksi. Sitten sieltä löydettiin nousevasta aortasta aika iso, vakava laajentuma, ja kaikki hommat pantiin välittömästi seis. Tapaturman riski oli jo tosi merkittävä, että aortta voi revetä.
Kovalaiselle annettiin kaksi vaihtoehtoa.
Ensimmäinen oli jatkaa elämää rajoitetusti. Kaikki fyysinen ja raskas tekeminen olisi pitänyt jättää pois, ja esimerkiksi kilvanajo ei olisi tullut enää kuuloonkaan.
Leikkauksessa, avosydänleikkauksesta puhumattakaan, on aina omat riskinsä, mutta vaihtoehtoja ei tarvinnut kauaa punnita. Kovalainen keskusteli useiden kardiologien kanssa, jopa Japanissa asti, ja konsultoi myös leikkaavaa kirurgia.
Hän oli valmis hyväksymään leikkauksen riskit voidakseen elää mielekästä elämää tulevaisuudessakin.
– Suomessa varsinkin käydään aika juurta jaksain asioita läpi, eikä leikkausta ruveta tekemään ihan tuosta vain, vaikka leikkauskynnys ylittyykin mittojen suhteen. Riskejä pitää punnita moneen kertaan, ja niitä piti perheenkin kanssa punnita.
– Siinä on kuitenkin se vaara olemassa, että kun menee leikkauspöydälle, jää siihen. Se on se huonoin vaihtoehto, vaikka prosentit ovatkin aika pieniä. Yhden tai kahden prosentin luokkaa on kuoleman vaara.
Onnistunut operaatio
Kaikkien saamiensa ennakkotietojen kanssa Kovalainen asteli 25. maaliskuuta rauhallisin mielin leikkaussaliin Tampereen sydänsairaalassa. Operaatio kesti kaikkiaan kuusi tuntia, ja Kovalaisen sydän oli pysäytettynä kahden tunnin ajan.
– Oma aorttaläppä säilytettiin, mutta sinne laitettiin sellainen tekoputki, tekoaortta tilalle.
Huippu-urheilijan mitoissa yhä olevan Kovalaisen kehoon kertyi runsaasti nestettä, ja hän kertoo painonsa nousseen leikkauksen yhteydessä hetkellisesti jopa seitsemällä kilolla.
Ensimmäiset päivät olivat vaikeita, mutta toipuminen lähti nopeasti käyntiin, ja se on edennyt ilman mainittavia takaiskuja aina näihin päiviin asti.
– Pari kuukautta piti odottaa, että rintalasta luutuu.
Kolmen kuukauden kohdalla, Emil-pojan yksivuotispäivän tienoilla tuli hyviä uutisia.
– Silloin tsekattiin, miten se on tuolta sisältä parantunut ja miten virtaukset toimivat. Lääkäri antoi vihreää valoa, että saan taas palata normirutiineihin arkeen, ja siitä lähtien olen pikkuhiljaa treenannut ja käynyt vähän ajamassa ralliakin. Nyt on kaikin puolin hyvä olo.
– Fyysinen kunto heikkeni aika paljon. En muista, milloin se olisi ollut viimeksi noin huono. Hapenotto ja voimatasot putosivat aika paljon. Piti aika pohjalta lähteä, mutta olen saanut fyysistä kuntoa hilattua aika hyvin ylöspäin, ja nyt rupeaa ralliauton ratissakin olemaan kaikin puolin normaali fiilis.
"Niin kiitollinen saa olla"
Ilman sydänoperaatiota Kovalainen olisi joutunut jättämään arjestaan kaiken fyysisen ja raskaan tekemisen pois. Lääkärin mukaan shakin ja golfin pelaaminen olisi vielä onnistunut.
Kovalainen myöntää suoraan, että hänellä olivat tilanteessa kaikki mahdolliset tuurit puolellaan.
Tarkastus, jossa laajentuma löydettiin, tehtiin siis täysin sattumalta – ja jostain syystä vieläpä normaalia laajempana. Lisäksi Kovalainen oli käynyt juuri edellisenä päivänä tekemässä normaalia kovemman intervalliharjoituksen Helsingin Töölönlahdella.
Oma osansa oli myös sillä, että Kovalainen oli asettunut alkuvuodesta 2023 asumaan Helsinkiin vietettyään ennen sitä lähes 20 vuotta maailmalla.
– Vaikka minulla on ollut täällä tuttu lääkäri jo pidemmän aikaa, niin ehkä se kontakti häneen oli sitten läheisempi ja tapasimmekin useammin, kun hän on Helsingistä kotoisin.
– Se tuli kahvipöytäkeskustelussa ihan sattumalta puheeksi, että pitäisikö jotain tsekata. Olin itse sitä mieltä, että ei tarvitse. Ei hän tietenkään mitenkään pakottanut mihinkään, mutta sanoi, että voitaiisiin katsoa, kun koskaan ei tiedä ja saataisiin samalla hyvä datapiste tulevaisuutta varten.
LUE MYÖS: Hurja kuvamateriaali MM-rallista: Heikki Kovalainen oli ajaa virolaiskartturin päälle
Kahvipöydässä istuttiin jo kesällä 2023, mutta itse tarkastus venyi rallikiireiden vuoksi loppuvuoteen.
– Ja sieltä sitten löytyi tällainen. Niin kiitollinen saa olla.
Kovalainen halusi alusta asti kertoa tilanteestaan julkisesti, ja tähän päätökseen hän on ollut erittäin tyytyväinen.
– Ajattelin, että haluan tehdä asiasta julkisen sen takia, että jos sillä voisi auttaa joitain ihmisiä löytämään tällaiset tarpeeksi ajoissa. Ja sitten ihmiset eivät myöskään ihmettelisi, minkä takia en ajakaan rallia.
– Se otettiin tosi positiivisesti vastaan. Olen paljon saanut tsemppiviestejä, ja paljon on tullut viestejä sellaisilta ihmisiltä, joilla on ollut vastaavia ongelmia. Se oli tosi mukavaa vertaistukea, kun tietenkin itselläkin oli asian suhteen vähän kysymysmerkkejä.
Läheiset yhä lähempänä
Koko elämää ravistellut kokemus näkyy tätä nykyä muun muassa niin, että vaikka Kovalainen kertoo viihtyneensä jo aiemmin perheensä ja ystäviensä kanssa, nyt yhdessäolo näyttäytyy vielä tärkeämpänä kuin aikaisemmin.
– Kun on saanut tällaisen ikään kuin toisen mahdollisuuden ja päässyt takaisin terveeksi, sitä antaa aikaa omalle perheelle ja omalle pojalle senkin edestä. Siinä oli kuitenkin sekin mahdollisuus, jos kaikki olisi mennyt pieleen, ettei olisi pystynyt pojan kanssa touhuamaan.
– On hienoa nähdä se kehityskäyrä, miten poika oppii ymmärtämään ja touhuamaan. Tykkään touhuta hänen kanssaan ihan vain arkisia askareita ja olla siinä mahdollisimman paljon mukana.
Huippu-urheilijana ja isänä olemisessa on keskenään hyvin vähän yhtäläisyyksiä. Kun urheilijana katse on aina tulevassa joko lyhyellä tai pidemmällä tähtäimellä, lapsen kanssa tärkein hetki on aina tässä ja nyt.
– Vaikka moni sanoi ennen lapsen syntymää, että se muuttaa tosi paljon, en oikein meinannut uskoa, ja ajattelin, että ei se nyt voi olla mitenkään niin mullistavaa. Mutta kyllä se itse asiassa on.
– Kun oma lapsi on siinä käsissä ja sitten oppii hänen kanssaan touhuamaan ja näkee sitä kehitystä, niin kyllä siinä on jotain erityistä. Siitä pitää muistaa tässä kohtaa ottaa kaikki irti. 15 tai 20 vuotta menee äkkiä.
Kilpailemista nautinnon, ei kilpailemisen vuoksi
Kovalainen ajoi F1-urallaan 111 osakilpailua, joista viimeiseksi jäi Lotuksella ajettu Brasilian GP 2013. Viimeisten kymmenen vuoden aikana Kovalainen on ajanut viitisenkymmentä rallikilpailua, ja hän jatkaa lajin parissa myös ensi vuonna.
Intohimo kilvanajoa kohtaan on sekin yhä olemassa. Kokemustensa ja perhetilanteensa vuoksi Kovalainen ei kuitenkaan halua enää rakentaa itselleen liian vaativaa ja aikaa vievää kisakalenteria.
– Ne ajat on jo käsitelty. Lähinnä koetan vain nauttia kilvanajosta, kun vielä pystyn. Tietenkin sitä yrittää aina ajaa mahdollisimman kovaa ja tehdä parhaansa mitä tahansa autoa, sarjaa tai kisaa ajetaankin, mutta en menetä yöuniani, jos tulee muutama huono pätkäaika.
– Sellaista stressiä en meinaa enää ottaa.
LUE MYÖS: Suomi-urheilun ihmesaavutus kuihtuu – "Aika hemmetin kova kansa me olemme joskus olleet"
Koko ikänsä kilpaa kymmenyksistä, sadasosista tai tuhannesosista ajaneelle tällaisen ajatusmaailman omaksuminen on kaikkea muuta kuin helppoa, mutta muutos on tuonut ajamiseen myös jotain positiivista.
– Olen mielestäni löytänyt aika hyvän moodin. On kiva ajaa, ja välillä tuntuu, että se ei vaikuta vauhtiin ainakaan yhtään negatiivisesti vaan päinvastoin positiivisesti. Kun on rento fiilis ja ei ota liikaa stressiä, ajokin sujuu hyvin.
– Tietysti kisavoitot ovat aina kivoja, mutta nämä ovat olleet vielä kovempia ja merkittävämpiä juttuja. Tässä on tullut paljon pohdittavaa ja sellaista realiteettien muistutusta. Kilvanajo on kuitenkin aika pieni osa eikä välttämättä se maailman tärkein juttu – ei ainakaan saisi olla.
Reissutyön ja perheen yhdistäminen on sekin helpommin sanottu kuin, ja erityisesti lähdön hetki on Kovalaiselle vaikea.
– Lähteminen on aika herkästi venynyt. Jos lento Japaniin on ollut maanantaina, olen sitä muutaman kerran siirtänyt tiistaille. Sitten olen miettinyt, ehdinkö sunnuntai-illan lennolle, että olen maanantaiaamuna kotona Suomessa.
– Myöhemmin tulee lähdettyä ja nopeammin tultua takaisin. Se on nimenomaan pojan ja perheen takia. Kyllä se veri vain kotiin vetää.
Kotimatka on yhä voimakkaammin se paras matka?
– Siltä se tuntuu enemmän ja enemmän.