Helena Petäistön kolumni: Barnier’n ja Le Penin draamassa muhivat konkurssi ja kuolema ranskalaisittain

”Kyseessä on poliittinen kuolemantuomio!” moukaroi Marine Le Pen synkännäköisenä Ranskan TF1-kanavan pääuutisissa viikko sitten perjantaina sen jälkeen, kun yleinen syyttäjä vaati hänen poistumistaan politiikasta viideksi vuodeksi, viiden vuoden vankilatuomiota ja 300 000 euron sakkoja.  

”En tiedä, paljonko minulla on enää aikaa edessäni. Mutta jos joudun lähtemään, olen siihen valmis,” totesi puolestaan pääministeri Barnier lakonisesti viime torstaina sen jälkeen, kun vasemmiston ryhmittymä ilmoitti, että se aikoo alistaa hallituksen luottamuslauseäänestykseen.

Katkeaako Marine Le Penin presidenttitie lopulta kalterien taakse, ja viettääkö Michel Barnier enää joulua Matignonissa? Siinä tämän hetken kuumat kysymykset, joita pohditaan Pariisin bistrojen baaritiskillä ja kahvilanpöydissä. Barnier’n kohtalo riippuu täysin Marine Le Penistä. 

Matignon on Ranskan pääministerin työpaikka ja virka-asunto hienolla alueella kaupungin Vasemmalla rannalla. 

Barnier muutti tähän valtavan puutarhan ympäröimään barokkirakennukseen viime syyskuun alussa sen jälkeen, kun presidentti Emmanuel Macron oli kesällä hajottanut maan kansalliskokouksen, organisoinut ennenaikaiset vaalit, saanut katastrofaalisen vaalituloksen ja vitkutellut pääministerin nimityksessä. 

Toivottavasti Alppien poika Barnier on jo ehtinyt istuttaa oman puunsa Matignonin puutarhaan pääministerien perinteen mukaan; muuten voi sen sortin alppilaji jäädä sieltä puuttumaan. 

Ilman hajanaisen ja pirstaloituneen kansalliskokouksen enemmistön tukea Barnier vetää raskasta kivirekeä, jossa jokaisen lakiehdotuksen läpimeno on vaakalaudalla. Hänen suurin tehtävänsä on saada hyväksyntä sellaiselle budjetille, joka rauhoittaa markkinoita ja saa hyväksynnän Brysselissä. 

Kunnianhimoinen tavoite on säästää alkajaisiksi 60 miljoonaa euroa, jotta maan valtava velkataakka kevenisi vähitellen ja Ranska kykenisi näyttämään markkinoille ja muulle Euroopalle, että se ottaa velan ja velanhoidon vakavasti. 

Se ottaa Ranskassa lujille.

Budjettia on nyt käsitelty kuukauden ajan kiivaasti kansalliskokouksen penkeillä, ja samalla Barnier’lle on valjennut, ettei se mene mitenkään läpi äänestyksessä. Järkipuhetta ei vain haluta kuunnella, vaikka luottoluokituslaitokset huohottavat niskaan ja EU-komission on pannut Ranskan niin sanottuun alijäämämenettelyyn. 

Ranskalaisilla on taipumus kieltää tosiasiat ja elää omassa kuplassaan, jossa numeroita ei tunneta.

Lue myös: Tällainen on Ranskan pääministeri Michel Barnier

Mitä Barnier tarjoaa Le Penille?

Gallialaisessa demokratiassa pääministerillä on mahdollisuus selvitä pälkähästä käyttämällä perustuslain pykälää 49,3, jolloin lakiesityksen läpimenoon ei vaadita lainkaan äänestystä. Oppositio kirkuu totta kai skandaalia, mutta valtaan päästyään se käyttää samaa pykälää aivan yhtä hanakasti hyväkseen. 

Pykälän käyttöön sisältyy kuitenkin suuri riski, sillä sitä seuraa luottamuslauseäänestys, ja siinä Le Penin äärioikeistopuolue on avainasemassa. 

Tällä kertaa Le Pen on nimittäin uhannut kaataa hallituksen äänestämällä vasemmiston junailemassa luottamuslauseäänestyksessä hallitusta vastaan, ellei kansalaisten ostovoima, ”le pouvoir d’achat”, kohene. 

Ensimmäistä kertaa äärilaidat löytävät toisensa, ja jos niin todella käy, siitä tulee Barnier’n lorun loppu.

Ratkaiseva tapaaminen pääministerin ja Marine Le Penin välillä on huomenna maanantaina Matignonissa. Mitä ihmettä Barnier kykenee tarjoamaan Le Penille, jottei äärioikeisto äänestä budjettia kumoon?  

Ihan vähällä Le Pen ei häntä varmasti pulasta pelasta. Huhujen mukaan kauppatavaraa voisivat olla esimerkiksi kaasun hinnannousun peruminen, jolla ostovoima kohentuisi, tai sitten äänestystavan muutos enemmistövaalitavasta suhteellisen suuntaan.

Mutta miksi ihmeessä tähän asti korostetun hillitysti hallitusta kohtaan esiintynyt, tasavallan presidentiksi pyrkivä Le Pen on yhtäkkiä ärhäköitynyt? 

Le Penin päämäärähän on ollut jo pitkään siistiä isänsä Jean-Marien perustama rasistinen äärioikeistopuolue viimein niin hovikelpoiseksi, ettei hänellä olisi estettä  -  muun Euroopan kauhuksi!  -  nousta presidentiksi seuraavalla eli kolmannella yrittämällään. 

Viime presidentinvaaleissa runsaat kaksi vuotta sitten Le Pen ylitti jo 40 prosentin riman, ja kansalliskokousvaaleissa ”kravattipuolue” keräsi 11 miljoonan äänestäjän potin. 

Puolueen miespuolisten kansanedustajien ja meppien solmiopakko on sekin ollut osa uskottavan, uuden imagon rakentamista.

Seitsemän miljoonan euron rötöstely

Nyt puoluerahoitusrötökset ovat kuin ovatkin nousseet kuningastien esteeksi. Äärioikeisto ei suinkaan ole ainoa, jolla on aina ollut suuria ongelmia puoluerahoituksen kanssa. Jopa karismaattisen gaullistijohtajan Jacques Chiracin ennustettiin aikoinaan päätyvän kalterien taakse ennen kuin hänestä lopulta kuitenkin tuli kahden kauden presidentti. 

Hän rötösteli mahtipuolueensa hyväksi 18 vuoden ajan Pariisin kaupungin pormestarina. Hänet pelasti uskollinen puoluetoveri ja pääministeri Alain Juppé ottamalla syyt niskaansa. 

Jopa Ranskan puoluekentän Eurooppa-henkisin, pieni keskustapuolue Modem puolestaan syyllistyi junailemaan meppiensä kautta EU-parlamentin rahaa puolueen toimintaan. Mutta kyse oli ”vain” 350 000 eurosta, ja puoluejohtaja François Bayrou, joka väitti olleensa tietämätön koko touhusta, jätti suoraselkäisesti ja välittömästi oikeusministerin salkkunsa ja erosi hallituksesta.

Jean-Marie -isukin ajoilta asti juontuva Le Penin puolueen rahoittaminen EU-rahalla on ollut aivan toista luokkaa niin suuruudeltaan kuin systemaattisuudeltaan. 

EU-parlamentin mukaan sen kustannuksella on rötöstelty yhteensä seitsemällä miljoonalla eurolla, sillä vuosien saatossa äärioikeiston meppien avustajat ovat tosiasiassa tehneet koko ajan töitä Le Penin puolueessa, vaikka palkanmaksaja on ollut EU-parlamentti. 

Siksi Ranskan oikeuslaitos on päättänyt iskeä siihen kerralla lujaa.

Syyskuun lopussa alkaneessa oikeudenkäynnissä syytettyjen penkillä istui Marine Le Penin lisäksi  puolueen 26 muuta meppiä. 

Le Pen itse, juristi koulutukseltaan, oli jo tiettävästi vaikeuksissa vakuuttaa tuomioistuin siitä, ettei hän tiennyt asiasta mitään, ja hänen puolustuksensa oli hämmästyttävän haparoivaa. Puhumattakaan muiden äärioikeistomeppien sekalaisesta seurakunnasta, jonka argumenteissa ei kai ollut paljonkaan tolkkua. 

Kun yleinen syyttäjä viime viikolla esitti ankarat rangaistusvaatimukset, se tuntui olleen Marine Le Penille yllätys ja järkytys. Ranskalaismediassa ja somessa on kuitenkin pyörinyt jatkuvalla syötöllä vanhoja videoita, joissa pitkähiuksinen blondi vaatii pontevasti kaikki vallanpitäjät heti tiilille veronmaksajien rahojen väärinkäytöstä. 

Niinpä vain sitä, mitä nuori Marine vaati silloin muilta poliitikoilta, vaaditaan nyt häneltä itseltään. 

Trumpilainen martyyri

Le Penin kohdalla väärinkäytösten hinta on todella kova, jos ensi vuoden puolella langetettava tuomio on se, mitä yleinen syyttäjä vaatii. Siinä moninkertaiselta presidenttiehdokkaalta ja pelottavan todennäköiseltä voittajalta viedään mahdollisuus asettua ehdolle missään vaaleissa seuraavan viiden vuoden ajan. 

Vuosien ajan huolellisesti ja sinnikkäästi uudelleen rakennettu, ranskalaisille äänestäjille aina vain uskottavampana ja vaarattomampana esitelty puolue menettää menestyksen avaimet ja Le Pen mahdollisuuden nousta tasavallan presidentiksi vuoden 2027 vaaleissa.     

Tipotiessään ovat siis nyt ”presidentillisen” hillitty ja hallittu Marine Le Pen, joka ei ole uuden uskottavuutensa takia uskaltanut julkisesti iloita edes Donald Trumpin voitosta. 

Nyt Ranskalla on siis taas oma Trumpinsa, joka esittää suurta marttyyriä. Trumpilaiseen tyyliin Le Penin mielestä kyseessä onkin nyt ajojahti ja poliittinen kuolemantuomio, jolla presidentinvaalien ennakkosuosikki estetään asettumasta ehdolle, ja siten rajoitetaan kansalaisten perusoikeuksia. 

Meneekö ankara tuomio läpi rikostuomioistuimessa, se nähdään tammikuussa.

Jos EU-vastaisen Marine Le Penin vaara nousta suuren EU-maan johtajaksi väistyy, se on helpottava uutinen Euroopalle, sillä niin keskeisen maan kuin Ranskan änkyröinti unionissa pysäyttäisi EU:n etenemisen viideksi vuodeksi.    

Pääministeri Barnier’lle taas Marine Le Penin paluu ärhäkkääksi populistijohtajaksi tuli valitettavasti mahdollisimman huonoon rakoon. 

Trumpin tavoin Le Pen lietsoo nyt kansaa valtiokoneistoa, tässä tapauksessa maan oikeuslaitosta vastaan. Se on sille kaikin puolin vahingollinen tilanne, sillä jos Le Pen ei saa ankaraa tuomiota, oikeuslaitosta syytetään poliittiseksi. 

Jos hänelle taas langetetaan ankara tuomio, kansa uhkaa raivostua, kun heistä 11 miljoonalta äänestäjältä viedään presidenttiehdokas.

Lue myös: Suomen velka kalpenee vertailussa – piikki pantava kiinni myös Ranskassa

Ja jos hallitus kaatuu, edessä ei ole vain poliittinen kriisi, vaan suuren maan konkurssi ja  talouskriisi, josta uhkaa tulla Euroopalle tuhoisa.

Huomenna Matignonin kristallikruunujen alla EU:n ja Britannian välisen brexit-sopimuksen taitavana neuvottelijana tunnettu Barnier tarvitsee koko osaamisensa pelastaakseen Ranskan ja siinä samalla koko Euroopan kaaokselta. Kaksi vanhaa konkaripoliitikkoa, Michel ja Marine, eivät juurikaan tunne toisiaan. 

Kyseessä ovat jännittävät treffit kovilla panoksilla.