Pohjoismaiden ulkopuolinen Eurooppa on hätää kärsimässä. Viimeistään tämän vuoden kesähelvetti on tuonut ilmastokriisin eurooppalaisille paljain silmin nähtäväksi todellisuudeksi, kirjoittaa MTV Uutisten kolumnisti Helena Petäistö.
Jo kesäkuusta lähtien Euroopan pätsiksi tehneet yli +40 asteen peräkkäiset helleaallot, ankaran kuivuuden työntyminen aina vain pohjoisemmaksi, alppijäätiköiden kutistuminen, jokien tyrehtyminen ja ennennäkemättömän laajat metsäpalot koettelevat maanosaa tavalla, jota on Suomen kesässä vaikea kuvitella.
Vielä viikko sitten hengitettiin Ranskan Normandiassa valkovalaan tuskallisen huohotuksen tahtiin. Aivan kuin muhkea mursu oli eksynyt sille sopimattomien suomalaisjärvien labyrinttiin, oli nelimetrinen Jäämeren asukki lähtenyt hädissään nousemaan Seine-jokea pitkin sen yläjuoksua kohti.
Kun 800-kiloinen otus saatiin viimein padon sulkemisella pysäytetyksi 70 kilometrin päässä Pariisista, oli se jo niin läkähtynyt yli +35 asteen vedessä, että sukeltajat joutuivat odottamaan veden viilenemistä yli puolenyön ennen kuin he viimein ryhtyivät varovaisesti asettamaan vahvaa verkkoa veteen stressaantuneen eläimen huomaamatta.
Mutta "le béluga" -parka oli jo niin huonossa kunnossa, että sen kuljettaminen takaisin merenrannalle laitokseen, jossa liuta eläinlääkäreitä odotti sitä, oli myöhäistä. Ranskalaisten suruksi se jouduttiin päästämään paremmille vesille antamalla sille viimeinen vapauttava piikki.
Jos muuttuneista olosuhteista kärsivät merielukat lähtevät päättömästi väärille vesille, kyllä saa luomakunnan herrakin jo kärsiä nahoissaan muutoksesta aina vain pohjoisempaa Eurooppaa myöten. Tänä kesänä on rikottu monia ennätyksiä.
Ensimmäistä kertaa historiansa aikana on Atlantin rannikolla sijaitseva Bretagne, Ranskan viilein maakunta, saanut kärsiä yli +40 asteen helteistä.
Aivan samoin on käynyt myös Britanniassa, jonka "englantilaista kesää" on Kanaalin toisella puolen aina ilkuttu hyvänä vitsinä. Nyt on saanut Britanniakin kirjata ensimmäistä kertaa historiassaan yli 40 asteen hellelukemat.
Amsterdamissa on kuuluisien kanavien vanhoja nostosiltoja pitänyt suihkuttaa, etteivät niiden saranat vain laajene liikaa kuumuudessa ja jämäytä nostosiltoja kiinni. Muualla Hollannissa on levitetty suolaa jalkakäytäville niiden viilentämiseksi.
Veden kanssa aina lätrännyt ja mereltä onnistuneesti maata valloittanut Hollanti on nyt oudossa tilanteessa, kun sen pitäisikin pärjätä vedenpuutteessa ja rajoittaa kastelemista ja liikkumista kanavia pitkin. Ennen sateistaan Britannian kanssa lähes yhtä tunnetussa rajanaapurissa Belgiassa on tänä kesänä mitattu kaikkein kuivin heinäkuu – yli 130 vuoteen!
Joka kesäisistä rajuista metsäpaloistaan tunnetut Kreikka, Ranska ja Portugal eivät ole enää yksin, sillä tänä kesänä palot ovat raivonneet myös Saksassa, Itävallassa ja Tshekissä.
Ja kuivuus on vaivannut Saksaakin niin pahasti, että jopa Euroopan tärkein jokirahtiväylä, Rein, on kuivunut niin, että paatit voivat liikkua enää puolella rahdilla. Reiniä pitkin kulkee vuosittain enemmän jokirahtia kuin missään muualla Euroopassa, ja yhden jokilaivan lastin kuljettamiseen maateitse tarvittaisiin 150 rekkaa. Kyse ei ole siis ihan pienestä asiasta.
Ranskaa koettelee kuitenkin tänä kesänä pääministeri Elisabeth Bornen sanoin historiallinen kuivuus, joka alkaa muistuttaa jo Espanjan kuivuutta. Kun osassa maata ei ole satanut pisaraakaan vettä kahteen kuukauteen helteiden noustessa yli +40 asteeseen, on joenuomia kuivannut niin, että useita Ranskan jokia voi ylittää kävelemällä niiden pohjaa pitkin. Surullista nähtävää!
Ranskan maatiloilla on paha tilanne, kun nurmikko on kuivunut karrelle niin, ettei karja saa siitä syötävää. Maatilat tuottavat itse 90 prosenttia eläinten ravinnosta, mutta nyt myös sitä varten viljelty maissi on kutistunut paahteessa ja kuivuudessa, ja ostomaissin hinta on noussut liikaa.
Jo kesäkuusta lähtien on siiloista ollut pakko alkaa syöttää talvea varten varastoitua heinää, ja talven yli selviämiseksi osa karjasta on pitänyt myydä pois.
Joka tapauksessa Mansikin ranskalaiskollegan, Margueriten, maidon tuotanto heikkenee 20 prosentin verran aina, kun lämpötila nousee +35 asteeseen.
Erityisen harmillinen tilanne, kun kyseessä on maailman suurin juustomaa yli 1000 erilaisen, toinen toistaan herkullisemman juuston tuottaja ja Euroopan suurin maataloustuotteiden viejä. Kun camembert loppuu juustotarjottimelta, siihen loppuu kyllä ranskalainenkin!
Sen sijaan kuuman kesän vaikutus viinirypäleisiin on ollut mukava makeus. Sadosta on siis tulossa laadultaan erinomainen, vaikkakin liian pitkän kuumuuden takia myös aiempaa pienempi. Viininkorjuu on ollut pakko aloittaa kuukautta etuajassa, jos poimijoita vain on sattunut löytymään. Ainoa sietämättömän hellekesän voittaja on vesimeloni. Paljon nestettä sisältävä hedelmä viedään käsistä.
Mutta järkyttävintä nähtävää on ennennäkemättömän raju metsäpalojen kesä, jolle ei loppua näy. Joka puolella maata raivoaa tuli, ei vain etelässä, vaan aina Bretagnea myöten. Tähän mennessä metsää on palanut yhteensä 60 000 hehtaaria! Pahin tilanne on Girondessa Bordeaux’n alueella, jossa metsää on mennyt 7500 hehtaaria, taloja on palanut, yli 10 000 henkeä on evakossa, ja moottoritie suljettu sankan savun takia.
Äärimmäisen kuivuuden ja kuumuuden ja kovien tuulten takia palot ovat poikkeuksellisen voimakkaita ja vaikeasti sammutettavia. Jo toista kuukautta jatkuneiden palojen uuvuttamia palomiehiä vastassa on pahimmillaan yli kymmenen metriä korkea liekehtivä seinä. Ilta illan jälkeen tv-uutisissa näkyvät kuvat ovat pelottavia.
Vaikka Ranskassa on Euroopan suurin kalusto metsäpalojen varalle ja 178 000:n miehen vahvuinen "les soldats du feu"-, "tulisotilaiden" joukkokunta, nyt alkavat voimat olla vähissä. Kuluneella viikolla sisäministeri Gérald Darmanin vetosi yrityksiin ja armeijaan, että niiden palkkalistoilla olevat vapaapalokuntalaiset saisivat kaikki tulla pelastushommiin. Myös muulta Euroopalta on pyydetty apua.
Vuonna 2020 alkanut EU:n laajuinen paloyhteistyö näyttää olevan sen verran hyvin harjoiteltua, että viime viikolla Ranskan paloalueille saapui palomiehiä Saksasta, Italiasta, Kreikasta, Puolasta, Romaniasta, Ruotsista ja Itävallasta. Lisää kalustoa on myös tullut useasta maasta, muun muassa Ruotsista.
Sietämättömät helleaallot etelänmaissa ovat olleet tuttu juttu jo parikymmentä vuotta. Kesällä 2003 Tessalonikissa pidetyn EU:n huippukokouksen iltana istuin tv-kuvaajani Michelin kanssa syömässä terassilla, kun pöytäämme tupsahti yllättäen kaksi drinkkiä. Viereisestä pöydästä hymyilevä kreikkalaispariskunta kohotti lasinsa:
– Suomelle! Olemme paenneet sinne jo kahtena kesänä tätä kuumuutta!
Pariisi tyhjenee asukkaistaan Ranskan kansallispäivän, heinäkuun 14. päivän, jälkeen. Ei kukaan halua kärvistellä pätsissä, jossa lämpötila pysyy yölläkin +30 asteessa eikä ilma inahda mihinkään läpitalon huoneistoissakaan.
Siinä saa hankkia leegion tuulettimia, pitää päivät lakanoita jääkaapissa, kietoutua kosteaan froteepyyhkeeseen, suihkuttaa tunnin välein vettä suihkupullosta kropalle – kunnon yöunia ei nuku kukaan, ellei poistu kotoaan ilmastoituun hotelliin.
Mutta koskaan aiemmin ei helleaalto ole alkanut Ranskassa jo kesäkuussa, eikä koskaan aiemmin helleaaltoja ole ollut kolmea samana kesänä.
Elokuu on Ranskan yleisin lomakuukausi ja myös kuumin kuukausi. Juuri nyt vetelee viimeisiään maan kolmas helleaalto, jossa oli kaksi piikkiä, ja odotetaan vihdoin vähän viilenevää tämän sunnuntain ukkoskuurojen jälkeen. Mutta neljättä helleaaltoakaan ei suljeta pois!
Nyt ollaan Euroopassa selvästi selkä seinää vasten! Metsäpalot, jatkuva helle, kuivuvat joet, sulaavat alppijäätiköt ja jopa arktinen valkovalas Seinessä. Jos epäuskoiset tarvitsevat konkretiaa, siinä sitä nyt on! Päivittäisen ympäristön muuttumisen näkee Euroopassa jo sokea Reettakin.
Nyt eivät enää riitä lyhyen tähtäyksen hätäratkaisut. Nyt tarvitaan yhä enemmän innovaatiota, innovaatiota, innovaatiota ja suunnitelmataloudesta lainatuin ranskalaistermein "la planification écologique", ekologinen suunnitelma, ja sen jämäkkä toimeenpano.
Muualla Euroopassa ei kannata lomiaan kärvistellen pilata, mutta siellä kannattaa piipahtaa katsomassa karmeaa totuutta. Espanja ilmoitti jo pari viikkoa sitten tuhannesta tänä kesänä kuumuuteen menehtyneestä. Ranskalla on tapana tehdä karmeat laskelmat vasta, kun elokuu on ohi. Kesällä 2019 luku oli 1500 kuolonuhria.