Kennelliitto myönsi viime vuoden lopulla 22 Sankarikoiran arvoa. Yksi heistä on Helena Karjalaisen 10-vuotias suomenlapinkoira Mirkku, joka johdatti etsintäpartion Karjalaisen kadonneen äidin luo.
Karjalainen asuu maaseudulla Puumalassa yhdessä miehensä Esa Karjalaisen, perheensä ja eläimien kanssa. Pariskunnalta löytyy useampi koira, kissoja, kanoja ja lypsylehmiä.
Mirkku-koira tuli alun perin Karjalaisille, mutta viihtyi paremmin Karjalaisen vanhempien luona, jotka asuivat vain muutaman sadan metrin päässä. Maaseudulla koirat ovat tottuneet liikkumaan vapaana ja niinpä Mirkkukin kävi usein syömässä ja nukkumassa Karjalaisilla, mutta vietti päivät Karjalaisen vanhempien luona.
– Mirkku on ollut sellainen oman tiensä kulkija. Hän ei ole innostunut muiden koirien leikeistä, mutta tulee aamuisin iloisena navetalle kanssani, kuvailee Karjalainen.
Karjalaisen isä menehtyi neljä vuotta sitten. 80 vuotta viime vuonna täyttänyt äiti, Riitta Sopanen, sairastui sen jälkeen muistisairauteen, joka todettiin myöhemin Alzheimeriksi. Sopanen asui kuitenkin yksin kotonaan miehensä kuoleman jälkeen. Karjalainen vieraili äitinsä luona päivittäin.
Palkinto urotyöstä
Eräänä huhtikuisena päivänä viime vuonna Karjalaisen sisko meni katsomaan äitiään aamukahdeksalta. Sopanen ei kuitenkaan ollut paikalla, mutta valot olivat jääneet päälle eteiseen. Sisko soitti Karjalaiselle kysyäkseen, oliko äiti hänen luonaan.
Sopanen ei ollut Karjalaisen seurassa, joten he aloittivat etsintäoperaation. Kun Sopasta ei löytynyt kodin lähialueelta, he suuntasivat autolla läheiselle hiekkatielle, tarkistaakseen näkyykö tiessä jalanjälkiä.
– Mieheni oli metsän laidalla tien risteyksessä ja Mirkku ilmestyi yhtäkkiä hänen luokseen haukkuen. Koira johdatti hänet äitini luo, Karjalainen kertoo.
Sopanen oli tippunut parin metrin korkuiselta kalliolta metsässä. Hän makasi maassa liikkumattomana. Esa Karjalainen ehti jo pelätä pahinta, kun Mirkku nuolaisi Sopasen kasvoja.
Karjalaisen arvion mukaan hänen äitinsä oli ehtinyt maata ulkona useita tunteja ja Mirkku istunut tämän vieressä.
– Äidin ruumiinlämpö oli laskenut jo 33 asteeseen, eli hypotermia oli lähellä. Hän ei itse muista tilanteesta mitään tai sitä, miksi hän oli ylipäänsä lähtenyt metsään. Mirkun ansiosta äitini sai ajoissa apua.
– Oli tuuri, että mieheni lähti etsimään juuri sinne päin, sillä paikka ei ollut lähellä tietä, vaan keskellä metsää.
Onnettomuuden seurauksena Sopasen selkärankaan tuli murtuma.
– Vaikka tämä tapahtui ikävällä tavalla, onnettomuus nopeutti äitini hoitoon pääsyä. Palvelutalot ovat olleet täynnä, joten äitini on ollut kotihoidon ja meidän omaisten hoidon varassa. Nyt äidilläni on hoitopaikka palvelutalossa Mikkelissä, Karjalainen iloitsee.
Juttu jatkuu kuvan jälkeen.
Mirkku-koira Sopasen 80-vuotispäivillä. Kuvassa Mirkun kanssa Helena Karjalainen ja Riitta Sopanen.
Mirkkukin on päässyt vierailemaan Sopasen luona palvelukodissa. Karjalaisen mukaan sankarikoira käyttäytyy uudessa paikassa hienosti.
Karjalaiset juhlivat Mirkun saamaa tunnustusta. Mirkku sai tämän lempiherkkuja, joihin kuuluu jauhelihaa, kinkkuleikettä sekä kylmäsvustettua lohta. Yllä olevalla videolta voit katsoa, miten herkut maistuivat sankarikoiralle.
Kennelliiton myöntämän Sankarikoiran arvo saa Karjalaisen tunteet pintaan.
– Onhan se koskettavaa. On hienoa, että Mirkun urotyön ansiosta äiti pelastui ja pääsi ansaitsemaansa hoitoon.