Suomalaisiin lastensuojelulaitoksiin tehtiin lukuisia yllätystarkastuksia vuosina 2016-2018. Apulaisoikeusasiamiehen määräämät tarkastukset paljastivat useita puutteita esimerkiksi lapsiin kohdistuvien rajoitustoimenpiteiden yhteydessä.
"Lapset eivät olleet saaneet katsoa moneen päivään televisiota eräiden lasten huonon käytöksen johdosta. Seuraamus kohdistui kaikkiin sijoitettuihin lapsiin, eli myös niihin, jotka eivät olleet käyttäytyneet huonosti"
Video: Lastensuojelun uusista malleista keskusteltiin Huomenta Suomessa keväällä.
Tämä ote on pirkanmaalaisen lastensuojeluyksikön tarkastusraportista viime vuoden lopulta.
Apulaisoikeusasiamies Maija Sakslinin määrämien yllätystarkastusten pöytäkirjat ovat karua luettavaa: kaikissa yhdeksässä tarkastuskohteessa oli puutteita ja osassa toimenpidelistat venyivät usean sivun mittaisiksi.
Eniten ongelmia oli erilaisissa rajoitustoimenpiteissä: nuoria eristettiin, heidän liikkumistansa rajoitettiin ja heidän yhteydenpitoansa muihin ihmisiin valvottiin.
Lapset itse tuntuivat olevansa tietämättömiä perusoikeuksistaan.
Tarkastuksissa riisutaan ja seisotaan pyyhkeissä
"Lapset eivät saa lähteä itsenäisesti ilmoittamalla esimerkiksi keskustaan tai rajatun laitoksen osoittaman ulkoilualueen ulkopuolelle. Eräs lapsi totesi ulkoiluun liittyen "ihan kuin ulkoilisi vankilassa""
Tässä kuvaillaan uusmaalaisen koulukodin toimintaa. Koulukodissa asuvat lapset saavat ulkoilla valvotusti rajatulla piha-alueella. Poistuminen alueelta on kiellettyä, eivätkä nuoret saa käydä kaupassa ilman aikuista valvojaa.
Koulukodin asukkaat vertaavat ulkoiluvalvontaa vankilaolosuhteisiin.
Toisen uusmaalaisen lastenkodin käytäntöihin kuului, että lapsen palattua esimerkiksi karkumatkalta, voitiin tälle tehdä vaatteiden tarkastus.
"Lapsi on riisuutunut ja verhoutunut pyyhkeeseen", pöytäkirjassa kuvaillaan.
Apulaisoikeusasiamiehen mukaan henkilöntarkastusta tehdessä lasta ei saa riisuttaa ja tarkastus on tehtävä erityistä hienovaraisuutta noudattaen.
Pirkanmaalaisessa lastenkodissa kiellettiin nuoria käyttämästä omia puhelimiaan.
Soittolistan ulkopuolisille puhuminen kielletty
Useassa lastensuojelulaitoksessa oli puutteita erityisesti lasten yhteydenpidon rajoittamisessa.
Pirkanmaalaisessa lastensuojeluyksikössä nuorten tyttö- tai poikaystävät eivät saaneet vierailla yksikössä. Sääntöjen mukaan nuoret eivät myöskään saaneet soitella kumppaneilleen laitoksessa olon aikana.
Soittaminen sallittiin vain nuorten "soittolistalla" oleville henkilölle: usein nämä olivat heidän vanhempiaan tai isovanhempiaan.
Samassa laitoksessa kiellettiin puhelut listan ulkopuolisille henkilöille, eikä saapuvia puheluita tällaisilta ihmisiltä yhdistetty nuorille ollenkaan.
Kaikkien puhelujen kesto oli rajoitettu kymmeneen minuuttiin.
Nuoret saivat käyttää puheluihinsa ainoastaan laitoksen puhelinta, jolloin henkilökunta istui lapsen vieressä kuuntelemassa puhelun sisältöä.
Pohjanmaalla eräässä lastenkodissa vaadittiin, että nuoret kävisivät lääkärin vastaanotolla vain valvojan kanssa.
Lääkäriin valvojan kanssa ja intiimiasiat julkisiksi
Pohjanmaalaisessa lastenkodissa lapset kuvailivat yksityisyyttänsä rajoitettavan esimerkiksi henkilökohtaisten lääkäriaikojen varaamisessa.
Nuoret joutuivat selvittämään laitoksen henkilökunnalle tarkasti syyt ja perusteet lääkäriin pääsylle ennen ajan varaamista. Heidän mukaansa laitoksen ohjaajat tulivat aina myös mukaan lääkärin vastaanottohuoneeseen.
Joissain laitoksissa yksityisyydensuojaa rikottiin lukemalla nuorten henkilökohtaisia papereita.
Kanta-Hämeessä sijaitsevassa lastensuojeluyksikössä asuva nuori kertoi, että hän oli saanut suoraan hoitavalta taholta itseään koskevia hoitokertomuksia.
Nuori oli luovuttanut paperit laitokselle säilytettäväksi, jonka jälkeen laitoksen henkilökunta oli kertonut lukeneensa asiakirjat.
Nuorten asioidenhoitajat hukassa
Kaiken kaikkiaan Sakslinin raportit paljastavat karun tilan lasten tietoisuudesta perusoikeuksistaan: suurin osa lastensuojeluyksiköissä asuvista ei ollut tietoisia siitä, mille taholle esimerkiksi epäreilusta vapauden rajoittamisesta voisi kertoa.
Nuoret eivät myöskään tienneet, mitä oikeuksia heille kuului.
Pahimmassa tapauksessa eräälle pirkanmaalaiselle nuorelle ei ollut selvinnyt, kuka hänen asioistaan huolehtiva sosiaalityöntekijä oli.
Sakslin piti välttämättömänä, että nuoret saivat mahdollisuuden tietää perusoikeuksistaan.