Hidalgo

Hidalgo ylistää hevosta isolla vaihteella, onhan koko leffa nimetty hevosen mukaan. Frank T. Hopkinsin elämään perustuva elokuva on seikkailueepos miehen ja hevosen kumppanuudesta ja matkasta yli kestämättömiltä tuntuvien esteiden. Hopkins ja Hidalgo osallistuivat 1800-luvun lopulla parhaimmille ja jaloimmille arabihevosille tarkoitettuun Tulimeri-kisaan, jossa vaelletaan tuhansia kilometrejä tunisialaisen hiekka-aavikon halki. Karjapaimen ja Yhdysvaltain ratsuväen lähetti Hopkins sai mustangeineen kutsun tähän kilpailuun, jotta hänen ja hänen maineikkaan ratsunsa kestävyys voitaisiin testata. Kunnian lisäksi kilpailun porkkanana toimi myös raha: voittaja kuittasi kisasta 100 000 taalaa. Suosittua based on a true story -lausetta on käytetty mainoslauseena ahkerasti, mutta minään historian oppituntina elokuvaa ei kannata mennä katsomaan, etenkin kun Hopkinsin elämäntarinaa on arveltu yhdeksi suureksi legendaksi tai ainakin vahvasti väritetyksi sankaritarinaksi.

Silmänkantamattomiin jatkuvista hiekkadyyneistä ja -myrskyistä, heinäsirkkaparvista, auringonlaskuista ja kangastuksista eivät kuvat enää juuri kauniimmaksi muutu. Tarinan tasolla sen sijaan on ongelmia: teemoja ja pituutta on huikeasti liikaa. Mukaan on ympätty petoksia, kidnappaus, politikointia, shamanistista mystiikkaa, orastava romanssi ja intiaanien oikeuksia. Elokuvan perusvire on vanhanaikainen: tyylinsä puolesta se olisi voitu tehdä 50 vuotta sitten.

Miehen ja hevosen ystävyyttä katsellessa eläinrakkaan silmä kostuu herkästi, vaikka tunnemyllerrys onkin saatu aikaan laskelmoidusti. Ohjaaja Joe Johnston asettaa kliseisellä tavalla hyvät pahoja vastaan; asetelmaa alleviivataan vielä selkokielisellä dialogilla. Arabihahmoista ei maalailla erityisen mairittelevia henkilökuvia. Miksi ulkomaalaiset muuten puhuvat elokuvissa englantia mongertavalla aksentilla mutta kieliopillisesti oikein?

Hobbittien maailmasta Lähi-Itään ja Hidalgon selkään hypänneellä Viggo Mortensenilla on jumalaiset silmät ja hän ratsastaa hyvin. Nämä avut eivät valitettavasti riitä, sillä Mortensenilla on puisevasti käsikirjoitetun roolinsa kanssa kovin vähän työtä ja tilaisuus vain muutamaan ilmeeseen. Muut pienemmät roolit ovat nekin kuivakkaita. Myös Omar Sharif on elokuvassa kuin turha statisti. Hidalgo, jonka roolisuoritus on useamman hevosnäyttelijän summa, näyttää sen sijaan sielukkaalta ja viisaalta juuri oikeina hetkinä.

Keskeinen kysymys kuuluu: keille elokuva oikein on suunnattu? Heppahulluille seikkailunnälkäisille teinipojille? Länkkäreiden ystäville? Koko perheen elokuvaksi Hidalgo on ainakin liian raaka. Sitä paitsi jämäkämpi leikkaus olisi tehnyt elokuvalle hyvää. Teknisesti komean elokuvan tarinassa on liikaa löysää ja toisaalta sitä vaivaa teemojen levoton sekamelska.

Teksti: Minna Karila
Kuva: Buena Vista